Valitettavasti ensiharvennuksen verovapaus on pelkkä kupla. Tässä suora lainaus virallisesta tiedotteesta 3.4.2008 (tiedote 52/2008): " Metsänomistaja voisi saada ensiharvennustoimenpiteeseen joko suoraa tukea tai ensiharvennuspuun myyntitulon verovapauden" Lisätietoja ylitarkastaja Minna Upola puh. 09-16033168".
Suora tuki tarkoittaa kestävän metsätalouden rahoituslain mukaista tukea (KEMERA).
Kokemukseni mukaan 70-80% ensiharvennuksista on oikeutettuja kemeraan. Useissa tapauksissa kemera on metsänomistajalle arvokkaampi kuin mahdollinen verovapaus. Esim. Ensiharvennus Etelä-Pohjanmaalla pystykauppa: poistuma mäntykuitua 40m3/ha 14e/m3 ja 5m3 pikkutukkia 25e/m3, hakkuutulo 685e/ha, vero 25% /170e. Mikäli raivaus on tehty palkkatyönä ja tilalla on nmetsäsuunnitelma on kemera-tuki 252e, eli reilusti mahdollisen verovapauden hyötyä suurempi.
Verovapautta esittäneen Esko Ahon johtaman työryhmän tavoite oli etsiä keinoja metsäteollisuuden puun saannin turvaamiseksi. Ensiharvennuspuun osuus puuvirroista on ollut 3-6%, eikä sitä korjuuteknisistä syistä johtuen voi ainakaan lähivuosina paljoakaan kasvattaa. Metsänhoidollisesti hyvä ja tärkeä asia, mutta vaikutukset teollisuuden akuuttiin raaka-ainepulaan mitättömät.
Tänään esillä ollut päätös metsävähennysoikeuden laajentamisesta on mielestäni hyvä ja tukee niitä metsänomistajia jotka todella harjoittavat metsätaloutta
Suora tuki tarkoittaa kestävän metsätalouden rahoituslain mukaista tukea (KEMERA).
Kokemukseni mukaan 70-80% ensiharvennuksista on oikeutettuja kemeraan. Useissa tapauksissa kemera on metsänomistajalle arvokkaampi kuin mahdollinen verovapaus. Esim. Ensiharvennus Etelä-Pohjanmaalla pystykauppa: poistuma mäntykuitua 40m3/ha 14e/m3 ja 5m3 pikkutukkia 25e/m3, hakkuutulo 685e/ha, vero 25% /170e. Mikäli raivaus on tehty palkkatyönä ja tilalla on nmetsäsuunnitelma on kemera-tuki 252e, eli reilusti mahdollisen verovapauden hyötyä suurempi.
Verovapautta esittäneen Esko Ahon johtaman työryhmän tavoite oli etsiä keinoja metsäteollisuuden puun saannin turvaamiseksi. Ensiharvennuspuun osuus puuvirroista on ollut 3-6%, eikä sitä korjuuteknisistä syistä johtuen voi ainakaan lähivuosina paljoakaan kasvattaa. Metsänhoidollisesti hyvä ja tärkeä asia, mutta vaikutukset teollisuuden akuuttiin raaka-ainepulaan mitättömät.
Tänään esillä ollut päätös metsävähennysoikeuden laajentamisesta on mielestäni hyvä ja tukee niitä metsänomistajia jotka todella harjoittavat metsätaloutta
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kaikenlaiset vippaskonstit, joksi tämäkin on luettava aiheuttavat ajanoloon markkinahäiriöitä, mutta ihmeellistä kyllä ihmiset ovat kautta aikain pyrkineet kiertämään veroja jos se suinkin mahdollista, vaikka todellinen hyöty olisikin olematon.
Nytkin huhujen alettua ja ennen veropäätöksen vahvistumista puukauppa pysähtyi kokonaan ja aiheutti jo ongelmia puun saatavuuteen. Näyttää olevan liian monella metsänomistajalla ensiharvennusleimikoissa puun hinta todellista hyötyä saatavaa merkittävämpi tekijä. Myöhästynyt ensiharvennus tuottaa kasvutappioita, joita ei saatu verohelpotus tai merkittäväkään puun hinnan korotus kuittaa.
On tullut tämä kokeiltua käytännössä. Naapuri on nuukuudessaan odotellut puun hinnan nousua jo kohta kymmenen vuotta samanlaisella kuvioilla, josta meillä hakataan piakkoin jo toinen harvennus laatupuina ja päätehakkuukin saadaan varmaan 20-30 vuotta aiemmin.
tuota kasvutappioita kuten ed. kirjoittaja väittää. Noin viikko sitten julkistettu tutkimus päin vastoin todistaa että viivästetty harvennus l i s ä ä markkinoitavaa ainespuuta.
koivikoiden ensiharvennusta, vai?
Onhan selvää, että puut eivät mahdu kasvamaan liian tiheässä. Kyllähän ainespuu lisääntyy tietenkin joka vuosi, mutta oikea-aikainen harvennus tuottaa joka tapauksessa enemmän kalliimpaa laatupuuta jatkossa. Mänty ja koivu jurovat useita vuosia jos yhteyttävä vihreä latvus on päässyt liian pieneksi. Myös lumi- ja muut tuhoalttiudet ovat riskinä myöhästetyn harvennuksen jälkeen.
Jos ennen harvennusta lustot ovat noin millin luokkaa niin harvennuksen jälkeen ne ovat helposti 5-8 mm useita vuosia eli järeytyminen on monikertainen ja kuutioistahan ostajat maksavat eivät kappaleista.
Kiinnostaisi missä ja milloin tuollainen puppututkimus on tehty ja julkaistu.
väitöskirja jos osaatte, älkääkä otatelko hölmöyksiä. Se kirjahan on yliopistojen kirjastoissa luettavissa.
" Lukekaa taukit väitöskirja jos osaatte, älkääkä otatelko hölmöyksiä. Se kirjahan on yliopistojen kirjastoissa luettavissa. "
Taukki saattaa lukeakin, mutta entäs sinä taukki, OSAATKO? - saatko ajan riittämään myös lukuloiltasi, ja saatko myös puita kumoon ja pinon? Siinäkin jobissa saattaa tultua tehneeksi myös " hölmöyksiä ".
mutta raha kelpaa myös siinä vaiheessa kun aletaan apteeraamaan myös tukkeja mukaan, jotka lisäävät (pankkitili ) saantoa merkittävästi, kun myöhäistetään ensiharvennus leimikoiden hakkuita.
En tarkoita YLEISTYKSENÄ otettavaksi havaintoani.
Taitaa olla väitöksen taso samaa kuin aikoinaan, jossa laajan tutkimuksen lopputulokseksi saatiin, että hampaattomat syövät velliruokaa enemmän kuin muut.
Yhtenä maamme parhaista metsäasiantuntijoista pidän professori Kärkkäistä, jolla on itsellään reilut tuhat ha metsää ja tietää varmasti mistä puhuu. Ainoa puute hänellä on yhden puulajin suosiminen ja männyn voimakas kannatus.
Kiinnostaisi edelleen tietää kenen kirjoittama tuo em väitelmä on ja minkä niminen kirjanen. Taukit tahtoo tietää!!!
No, tuolta se löytyy:
http://www.metla.fi/dissertationes/df62.htm
alkakaahan ruotia mikä siinä on puppua ja todistettavasti väärinpäin... Mielenkiinnolla odotellaan palstan asiantuntijoilta murskaavia lausuntoja.
Juuri hampaattomien velliruokatutkimuksen tasoa, otos on varsin pieni ja vajaa kymmenen vuotta on liian lyhyt aika tehdä johtopäätöksiä, enemmänkin olettamuksia ovat. Toisaalta metsässä pätee eri kuvioille ja eri metsäyypeille eri säännöt. Kuivalla kankaalla tulos lieneekin tuollainen, koska kasvu on muutenkin hidasta. Tuollaisessa maastossa puuston kiertoikä on 100 vuoden tuntumassa kun rehevällä maalla päästään lähes puoleen.
Eikä metsäkeskuksien suosituksia kannatta pilkuntarkasti muutenkaan noudattaa. Omakohtaiset kokemukseni ovat enimmäkseen reheviltä mailta, joissa mm. v 1955 istutetut kuusikot ovat tulossa päätehakkuuvaiheeseen puuston ollessa melko järeää jo nyt ja naapurilla on vieressä tiheä, hontelo risukko samoihin aikoihin istutettulla kuviolla, jossa ensiharvennus tehtiin vasta muutama vuosi sitten. Vastaavasti hänellä on toisaalla hyvä kuusikko pian toisessa harvennusvaiheessa 70-luvulla istutettua kuusta kun meillä ei ole vielä päätehakkuutakaan tehty. Puitten pituuserokaan on vain viiden metrin luokkaa.
Alkuperäisestä aiheesta ollaan jo pahasti sivussa, mutta menköön kun kerran ensiharvennusten parissa kuitenkin ollaan.
En itse tunne juuri tieteellistä tutkimustyötä, mutta ihmetyttää nämä "asiantuntijat", joita metsätaloutta koskevilla keskustelupalstoilla esiintyy tutkimustyötä kommentoimassa. Tässäkin tapauksessa männyn taimikonhoitoa ja ensiharvennusta koskeva väitöskirja kuitataan vellitutkimukseksi siltä pohjalta kun on itse tarkasteltu omia ja naapurin _kuusikoita_ ihan erilaisilla kasvupaikoilla kuin mitä tarkasteltava tutkimus käsittelee.
ja että viivästyttäminen tuottaa enemmän järeää kuitua ,edellyttää viimeisessä raivaussaha harvennuksessa rankkaa harvennusta (kemera rahojen toivossa)....kyllä männikkö sitten tuottaa rehevällä pohjalla paljon paksuoksaista turrikkapuuta ja kuitua...
Kun viimeinen taimikonhoito - taimikonharvennus tehdään kuuden-seitsemän metrin valtapituudessa, ei käsittelyvoimakkuus juuri enää vaikuta tukkipuun laatuun, kunhan kohtuullisissa rajoissa pysytään.
Männyn laatukasvatus on tiheänä kasvattamista viimeiseen taimikonhoitoon, kuitenkin tuotantopuiden kasvutilasta huolehtien. Mainitun kuuden-seitsemän metrin valtapituuden jälkeen tyvitukin oksaisuuslaatu ei juuri muutu tekipä taimikonharvennuksen miten tahansa. Väli- ja latvatukit tulevat "siinä siivellä" niiden laatuun ei juuri voida, eikä tarvitse vaikuttaa kunhan tyvitukin osalta on laadun kehittymisestä huolehdittu.
Edellisen kirjoittajan pelko tureikkopuusta on tuossa tapauksessa turha, kunhan riittävästä alkukasvatustiheydestä on huolehdittu ja taimikonharvennus ajoitetaan oikein.
Sanot, että metsävähennysoikeuden laajentaminen on hyvä ja tukee niitä metsänomistajia, jotka todella harjoittavat metsätaloutta. Ja paskat! Metsävähennykseen on oikeus vain niillä, jotka ovat ostaneet metsätilan 1993 tai sen jälkeen. Meitä todella metsätaloutta harjoittavia, jotka olemme hankkineet metsämme ennen tuota aikamäärää, on paljon. Silloin ei tuollaisia vähennyksiä tunnettu. Tämä päätös tukee vain pientä osaa metsämomistajista.
Olet oikeassa, metsävähennyksen ulkopuolelle jää iso määrä metsänomistajia jotka hoitavat metsiään hyvin ja ymmärtävät että hyvään metsänhoitoon kuuluvat myös hakkuut. Metsävähennyksen saavat vain metsätilan 1.1.93 tai sen jälkeen ostaneet henkilöt. Perinnön kautta tilan saaneet jäävät vähennyksen ulkopuolelle.
Kuitenkin metsätiloja ostavat ovat varmimmin niitä, jotka totettavat tilan hakkuumahdollisuuksia ja siten helpottavat teollisuuden ahdinkoa.
Joukossa on tietenkin pieni määrä tyyppejä, jotka lyövät kaiken sileiksi ja jättävät uudistamisen herran haltuun
tällä "verokevennyksellä". On näet oletettavaa, että kiinteistökeinottelijoita suosivalla veromuutoksella on tilojen nimellistä käypää arvoa korottava vaikutus.
Ja sehän korottaa perintö- ja lahjaverotusta...
Sinäpä sen sanoiksi puit. Ei ministerikaartilla ollut vaikeaa laskelmoida, mihin tämä johtaa. Keinottelijat iskevät metsätiloihin ja hekö muka kantavat vastuuta kansallisomaisuudesta. Puuta tulee äkkiä markkinoille, veroja ei makseta hakkuista, metsätilojen hinnat nousevat ja se tärkeä hoitotyö jää taatusti tekemättä. Kuinkahan moni ministerikin jo päätti sijoittaa metsään vai ostivatko jo ennen päätöksen julkistamista.
keskittyy ,kuten esitit
"teollisuuden akuuttiin raaka-ainepulaan ", Ratkaisua yritetään tehdä kahden osapuolen kesken jotka ovat valtio eli yhteiskunta ja metsäteollisuus.
Kysymys:
1) Onko raaka-aine pula ratkaistava yksinomaan näiden osapuolten kesken sellaisilla keinoilla jotka puuttuvat yksityisomaisuuteen ja yksityisen pääomasijoituksen tuottoon,estämällä aito kilpailu raaka-aineesta ja sen hinnanmuodostumisesta kysynnän mukaan ?
2) Pyritäänkö ratkaisulla säilyttämään niitä metsäteollisuuteen ja metsäomaisuuteen liittyviä rakenteita jotka eivät pysty sopeutumaan nykyaikaan ja tulevaisuuteen ?
Vastaan omalta osaltani edellisiin:
Kyllä molempiin.
Perustelu: Molempien osapuolten etu on kyseessä.
3) Millä näiden kahden osapuolen välinen sopimus velvoittaa yksityismetsänomistajan kuulumaan sopimuksen piiriin ?
Tähän en vastaa,koska en kuulu sopimuksen piiriin.
Enkä myös katso kuuluvani seuraavanlaisiin metsänomistajiin / sijoittajiin / omaisuudenhoitajiin.
Lukaisin tuossa aamulla Kalevan pääkirjoituksen jossa ko toimittaja väittää "metsänomistajan olevan se osapuoli joka ei sopeudu kantohintojen muodostukseen kysynnän mukaan jolloin hinnat laskisivat kysynnän pienentyessä".
metsäkokemuksestasi. Näyttää täällä olevan muitakin jotka kirjoittelevat mitä sattuu. Kantohinnan jouustokäytäntö oli ongelma jo 60 -luvulla, eikä se näytä mihinkään muuttuneen. Jo tuolloin huomattin usein, että muissa yrityksissä yritys itse vastasi liiketoiminnan riskeistä, mutta metsäteollisuudessa metsänomistajat, puunmyyjät. Välillä menettelytapaa järkeistettiin luomalla järjestöjen välinen hintaneuvottelujärjestelmä teollisuuden puuyhdistyksen ja MTK:n metsävaltuuskunnan välille. Neuvottelemalla saavutetut hintasuositukset toivat vakautta metsänhoitoon, mutta sitten ns. Purasjoen ukaasi muutti käytännön vapaan liberalismin villiksi länneksi.
Entisen vakaan porkkanan sijalle metsänhoidon motivointikeinoksi on tullut valtion sinne tänne viuhuva ruoska. Eikä tämä kehitys lopu ennen tavalla tai toisella tapahtuvaa suurta romahdusta.
on, ettei kantohintaa taata lailla. Muutenkin tukijussit jo rehentelee aivan tarpeeksi.
metsänomistajana ahdista sen suuremmin metsäteollisuuden ongelmat puun saannissa,vaan kerjääminen jota se suorittaa milloin minnekkin taholle.
Politiikkojen kyvyttömyys käyttää valtaansa ja samainen kyvyttömyys katsoa yhteiskunnan etua tässäkin asiassa kuvastaa vain sitä ettei talossa ole isäntää.
kaikki menneisyys ja sen perään haikaileminen ei ole nykyaikaa,eikä tulevaisuutta.
Se näkyy lopultakin metsäteollisuuden huolessa kannattavuuden ja kilpailukyvyn ongelmasta johon valuttapolitiikka on sen ajanut ja jota se myös halusi vakaan kasvun pohjaksi.
Mutta miten kävi.
Tuotteet vanheni,muut ajoi ohi,kasvuhakuisuus muuttui kamppailuksi kun oikea kilpailu maailmalla alkoi.
"Muut eivät suostu leikkimään suomalaisen metsäteollisuuden ehdoilla"
Onko siinä jotain väärää ?
On
Metsäteollisuuden mielestä.
Sehän on vain metsäteollisuuden mielenilmaus,joka kertoo pelosta pärjätä omin avuin.
Miksi politiikot/MTk/metsänomistajat suhtautuvat siihen kuin raamattuun,koska kyseessä on vain mielenimaus metsäteollisuudelta.
lain kantohinnoista jos sen vaikutusvalta siihen riittäisi.
Vaan kun se ei riitä eikä se käy kilpailijoille,jotka haluavat pärjätä aidossa kilpailussa m a a i l m a l l a.
Voisihan Suomalainen metsäteollisuus sopeuttaa tuotantonsa ja toimia vain kotimarkkinoilla,jollon pienemmällä volyymilla voisi vedättää lankunhinnat kannattavalle tasolle ja kantohintakin olisi "siedettävä "
että metsänomistajat eläisivät tukiaisilla. Olisi vaan reilua että metsäteollisuus kantaisi riskinsä muun yritystoiminnan tavoin eikä imuroisi valtion uhkailujen kannustamana metsänomistajien työn tuloksia. Nythän metsistä menee valtava pääomavirta osakkaille osinkoihin ja SAK:n alaisten liitojen jäsenille maailman korkeimpiin palkka- ja sosiaalietuuksiin.
Jos ei teollisuus pärjää ilman feodalismia, kaatukoon.
Metsäteollisuusjohtajat on melkoisia vellihousuja kun itkee kalliista puun hinnasta. Olkoot ostamatta jos on liian kallista.
ole ainoa vaihtoehto.
Yhtenä vaihtoehtona voisi olla pienemmän erän ostaminen samalla rahalla.
Pienemmästä raaka-aine erästä voi saada saman tuoton jos jalostuksen lisä-arvoa pysttyy nostamaan,jopa paremman.
Me yritettiin jo silloin -92 vuooden seudulla. Suomen valtio pelastettiin metsäverotukksen keinolla.nyt en keksi mitään uutta,koska puita ei ole,amerikan leskirouva saa sioitettuaan metsäteollisuuteen tyytyä tai me lähdetiinkin..
muualle ja saimme taas peliaikaaa.