Kuvittelin
Minua joskus katselevan,
ihastus silmissään paistaen
Haaveilin
Saapuvan hänen kertomaan,
lämpö sanoissaan hehkuen
Kuvittelin
Minua joskus rakastavan,
syvän tunteen minulle antavan
Haaveilin
Lammen hopeisen sylissä,
puiden lehvien hohtavassa holvissa,
suudelmamme kultaansa loistavan
Kuvittelin
Haaveilin
Ei näkynyt rakkauden varjoa,
ei kuulunut sanojaan
Ei saapunut ikkunaan koputtamaan,
ei pienintä rapinaakaan
En kuvitelmaa enää katso,
haavetta pilvistä nouki
En utopiaa enää rakenna,
unelmaa sydämestä purista
Nousen
Elämään
Minua joskus katselevan,
ihastus silmissään paistaen
Haaveilin
Saapuvan hänen kertomaan,
lämpö sanoissaan hehkuen
Kuvittelin
Minua joskus rakastavan,
syvän tunteen minulle antavan
Haaveilin
Lammen hopeisen sylissä,
puiden lehvien hohtavassa holvissa,
suudelmamme kultaansa loistavan
Kuvittelin
Haaveilin
Ei näkynyt rakkauden varjoa,
ei kuulunut sanojaan
Ei saapunut ikkunaan koputtamaan,
ei pienintä rapinaakaan
En kuvitelmaa enää katso,
haavetta pilvistä nouki
En utopiaa enää rakenna,
unelmaa sydämestä purista
Nousen
Elämään
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tulee kyllä, kun sen aika on.
Ei lehmänkellot ( :)))) )silloin kilise
mutta sydän tietää sen, kun
rakkaus astuu elämään...
Elä unelmaasi oli mummun opetus minulle..
haaveisiin tule,
ei seinien lävitse kulje
Vaan vilinään ihmisten,
katseiden metsiin kulkemaan
Soivat kyllä kellot,
mutta kuuluvatko ne kauas
Unelmaa eläminen ei olekaan samaa kuin unelmissa eläminen :)
haaveilin ja kuvittelin
sinut vierelleni kulkemaan
kuvittelin ja haaveilin
satumme tuhannet kerrat
mutta maailma vieroitti
meidät toisistamme
mutta voit uskoa
että samoin tunsin minäkin
... kiitos tästä..
oli kaunis runo...
t. hän,joka jäi miettimään
alla tähtien,
samoja valoja katsellen
Maassa haaveiden
Kuinka kauas kuroittuukaan,
lävitse unelmien varjojen,
käsi kosketusta pyytävä
Vai pysähtyikö rajalle,
kuvitelman maan
Tunnetta täynnä,
kuumaa, haluttavaa
Mietteiden valtaamaa
Kiitos runostasi, miettimään jäänyt
kulkeekaan alla samojen tähtien
kuka kumma kuuta katsoo kaivaten...
hän hautasi minut unohduksen laaksoon
ei sieltä nousta noin vain nauraen
hän lähti ja teki silloin valintansa
mutta kyllä minä vielä häntä muistelen
valon tähtien luokseen kutsuu,
puhtaina värisyttävät yötämme
Laakson syvyyksiin luulet,
haudatun koet unohdukseen
Vailla hymysi voimaa,
nousu pienikin vaikeaa
Lähtenyt, kadonnut, hävinnyt
Toiminut väärin,
surun tuottanut
Vailla sinua on hänkin nyt,
ehkä tietää, huomaa vain
On erehtynyt
hän kertoa voi
salat suuret sanojen
ymmärrän,ei vannoa voi
salaisuutta katujen
oli kerran pieni onni
nyt jäljellä tuhkaa vain
sinut silloin sain
uniini,unelmiini....niin kai vain
ei onni suosinut rohkeaa
harmi...
suurissa kaikuvat,
pienen ihmisen tunteet
Karahti kuivalle maalle,
henkeään haukkomaan
Katujen autiudessa astelee,
osoitetta oikeaa hakien
Etsii sieltä,
etsii täältä
Ja kiroaa tyhmyyttään,
ei tiedä enää osoitetta,
joka hälle ojennettiin
Oisko tuhkan sinulle suonut,
vaiko liekin kytevän
Jolle puhaltaisit elämän
Uniesi maailmasta,
unelmiesi saloista
tietää...mitä se olisi ollut
tuhkaako,kaikkialle leijuvaa
vaiko sydänten tulenliekkiä polttavaa
ihminen etsii
läytää
kenties erehtyy
kukaties pettyy
ehkä ei
mutta kysyvä ei tieltä eksy..
puhaltaisinko itseni samaan unelmaan
uneen suloiseen
kulkisinko taas pää pilvissä
ja kyyneleet silmissä...
olen kuivalla maalla
tai heikoilla hangilla
miten vain
ja ehkä nyt on jo vähän
heikko happikin :)
sydämelle pienelle
Miettiikö lopun eläämäänsä,
vaiko eläisi tietäen
Suuren vastauksen
Ojentaako käden hukkuvalle,
sukeltaako murheen mereen
Virheen tehneelle hymyilisi,
häntä kerran kuuntelisi
Josko saattaisi kostuttaa,
kuivan maan
Josko osaisi nostattaa,
päälle hankien
Ja ehkä puhaltaa,
hapen elämällesi :)
sydän toista aina
kuunnella voi
kissankellojen helistessä
käen kukunnan lomassa
juhannusruusujen tuoksussa
viljavainioiden hehkussa
syysillan tuulen huminassa
melkeinpä milloin vain
mutta ainakin silloin
kun sydän rehellinen on
sillä se ehdoton edellytys lie
paljon mahtuu pieneen sydämeen
kuun taivaalta lupaavia,
maailman jalkoihisi ojentavia,
voi kuka tahansa lausuilla
Mut ken sydämeesi halajaa,
sinun vuoksesi
Kuka jatkamaan maailmaa,
sinun takiasi
Ei tarvitse suuria sanoja,
ei turhia lupauksia
Vaan pienistä sanoisa,
pienistä teoista,
rakkautensa rakentaa
Aitona, rehellisenä
Itsenään
Sydämellään