silta
istuttiin,
ei oltu rauhassa,
ei yksinään,
ei silti kuultu kaupungin vilinää.
siinä istuttiin kylmällä kivellä,
se pisteli takamusta ja hän kysyi
sattuuko sua sydämeen,
kuin se olisi ollut arkipäiväisin kysymys.
minä sanoin että sattuu,
hän kysyi että paljonkin,
sanoin että tosikovaa, ihan hirveen lujaa.
älä välitä, hän sanoi,
ja katsoi minuun niin,
etten sillä hetkellä olisi pelännyt,
vaikka olisi ollut pimein yö new yorkin pimeimmällä kadulla,
ja hän jatkoi:
rakkaus on kuin silta,
se joskus sortuu väliltä kahden kaupungin,
eikä toista samaan kohtaan,
saa korjaamallakaan,
toista murtumista peläten,
ei uutta uskalla rakentaa
mutta se,
että tämä silta on kadonnut,
ei tarkoita kaikkien siltojen lähtöä.
rakenna seuraavat sillat sellaisien kaupunkien välille,
joiden maaperään luotat kuin henkeesi,
ainoaan varmaan asiaan
yksi silta, yksi rakkaus,
on tuhannen itkun arvoinen,
mutta muista,
että näiden tuhannen itkun jälkeen,
voit olla taas onnellinen
ja tämä onnellisuus, ja nämä tuhat itkua,
on tehnyt sinut vahvemmaksi,
ja ensi kerralla,
sinulla on jo rakennusmiehet valmiina,
odottamassa kaatumista seuraavan sillan.
ja tämän kaiken sanottuaan,
hän hymyili minulle,
ja se hymy oli sellainen,
että vaikka olisin ollut kaikkein pimeimpänä aikana,
new yorkin kaikkein pimeimmällä kadulla,
olisin luottanut siihen,
että kaikki on hyvin,
ei tänään tule murtumaan yksikään silta.
istuttiin,
ei oltu rauhassa,
ei yksinään,
ei silti kuultu kaupungin vilinää.
siinä istuttiin kylmällä kivellä,
se pisteli takamusta ja hän kysyi
sattuuko sua sydämeen,
kuin se olisi ollut arkipäiväisin kysymys.
minä sanoin että sattuu,
hän kysyi että paljonkin,
sanoin että tosikovaa, ihan hirveen lujaa.
älä välitä, hän sanoi,
ja katsoi minuun niin,
etten sillä hetkellä olisi pelännyt,
vaikka olisi ollut pimein yö new yorkin pimeimmällä kadulla,
ja hän jatkoi:
rakkaus on kuin silta,
se joskus sortuu väliltä kahden kaupungin,
eikä toista samaan kohtaan,
saa korjaamallakaan,
toista murtumista peläten,
ei uutta uskalla rakentaa
mutta se,
että tämä silta on kadonnut,
ei tarkoita kaikkien siltojen lähtöä.
rakenna seuraavat sillat sellaisien kaupunkien välille,
joiden maaperään luotat kuin henkeesi,
ainoaan varmaan asiaan
yksi silta, yksi rakkaus,
on tuhannen itkun arvoinen,
mutta muista,
että näiden tuhannen itkun jälkeen,
voit olla taas onnellinen
ja tämä onnellisuus, ja nämä tuhat itkua,
on tehnyt sinut vahvemmaksi,
ja ensi kerralla,
sinulla on jo rakennusmiehet valmiina,
odottamassa kaatumista seuraavan sillan.
ja tämän kaiken sanottuaan,
hän hymyili minulle,
ja se hymy oli sellainen,
että vaikka olisin ollut kaikkein pimeimpänä aikana,
new yorkin kaikkein pimeimmällä kadulla,
olisin luottanut siihen,
että kaikki on hyvin,
ei tänään tule murtumaan yksikään silta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mainio asia. Mutta onko tässä ystävä vai besser wisser paikalla?
Haikeutta sanoissa on, pehmeyttä, ihmettelyä. Tuskaa en niistä löydä, 'tosikovaa, ihan hirveen lujaa' ei kuulosta siltä. Ja ystävä tykkää ettei tartte välittää... Guru ei ole oikein uskottava. Vai oliko hän sittenkin ystävä?
Vähemmän sanoja olisi ollut enemmän mieleeni. Jotain tässä on, kun tähän aikaan jaksoin lukea kokonaan, ja vielä uudestaankin.
itsetutkinnasta?
Etsit vastausta epävarmaan oloon?
Runon ystävä toimii filosofistin tyyneydellä, luotat häneen yhtenä hetkenä vaikka missä ja tunnet jääkylmän kiven minkä päällä istut.
Alkukappale antaa viitettä, että olet rakastunut tuohon ystävään, mutta silta teidän välillä ei tukeva.
Onko tuo rakkaus hänen syntynyt pettymyksestä edelliseen rakkauteen?