Maailmanhistorian aikana on käynyt satoja, kenties tuhansia kertoja niin, että tekniikan kehittyminen on tehnyt joistakin ammateista taloudellisesti kannattamattomia.
Siitä on tietoverkkojen kautta leviävissä ohjelmistoissa ja viihdeaineistossakin kyse - elokuvien, musiikin, ohjelmistojen yms. massatuottaminen ja niiden kopioiden myyminen oli/on taloudellisesti kannattavaa vain koska ihmisten mahdollisuudet tuottaa kopioita itse olivat/ovat rajalliset.
Internetin tiedonvälitys teknisenä kehitysaskeleena muuttaa tämän, ja pelkistää "aineettomat" tuotteet, kuten elokuvat, ohjelmat ja musiikin, sille samalle tuottavuuden tasolle jolla ne alunperinkin olivat - eli artisti joutuu itse esittämään oman tuotoksensa, ja hankkimaan elantonsa siitä esityksestä, eikä siitä mediasta jolla se esitys on yleisölle välitetty.
Ei tarvitse mennä kuin hiukan päälle sata vuotta ajassa taaksepäin, niin ollaan jo ajassa jossa kaikenlainen äänen ja liikkuvan kuvan tallettaminen oli käytännössä mahdotonta, ja teatteriesiintyjät ja muusikot joutuivat todellakin ESIINTYMÄÄN leipänsä eteen. 1900-luvun aikana ollut viihteen massatuotannon kannattavuuden vaihe johtui teknisen kehityksen "välimaastosta", jossa kopiointi itsessään oli helppoa, mutta kopiointilaitteistot olivat todella kalliita. Tällöin kopiointilaitteistojen omistajat saavuttivat monopoliaseman viihteen tuottamisessa, ja siten saivat itselleen myös hyvän rahallisen tuoton, koska he pystyivät myymään keskivertoihmiselle saavuttamattomissa olevia ainutkertaisia kulttuurielämyksiä massatuotettuna tavarana suurelle yleisölle itse määräämällään hinnalla. Tämä rahallinen tuotto sitten heijastui myöskin artistien palkkioihin - enää ei tarvinnut kitua keikkapalkkioiden tai teatteriesityksen suosion varassa, vaan saattoi esittää tuotoksensa kerran studiolle, ja sitten halutessaan heittää jalat pöydälle ja odottaa vain rahan valumista pankkitilille (näin pelkistetysti).
Nyt kuitenkin ollaan tultu sellaisen teknisen kehityksen aikakaudelle, jossa informaation kopiointiiin soveltuvat laitteistot ovat myös tavallisen kuluttajan käytettävissä kohtuuhintaan, ja samalla itse kopiointitoimenpidekin muuttuu arvoltaan vähäisemmäksi. Jäljelle jää siis artistin näkökulmasta myytäväksi vain hänen esityksensä, ja kopiointipalveluja tuottavien yritysten näkökulmasta - ei juurikaan mitään. Laajakaan laiton kopiointi ei vaikuta esim. muusikon mahdollisuuksiin saada keikkapalkkioita tai saada tilauksia musiikkikappaleista - ja nämähän olivat entisaikojen muusikoiden käytännössä ainoat tavat saada rahaa ammatillaan.
Tässä valossa tekijänoikeuslainsäädäntö ja korvauksien vaatiminen sitä lainsäädäntöä rikkovilta on kuin huorat vaatisivat rahallista korvausta niiltä jotka masturboivat, tai kuin siivousfirmat vaatisivat korvauksia niiltä jotka imuroivat kotinsa itse, tai kuin ravintoloiden pitäjät vaatisivat korvauksia niiltä jotka tekevät ruokansa itse, jne. On toki ikävää jos harjoittaa ammattia josta on tottunut saamaan satojentuhansien palkkioita, ja yhtäkkiä ei saakaan kuin murto-osan, mutta eipä esim. suutarienkaan ammatin asemaa juuri puolustettu lainsäädännön kanssa silloin aikoinaan kun kenkiä alettiin valmistaa teollisesti.
Siitä on tietoverkkojen kautta leviävissä ohjelmistoissa ja viihdeaineistossakin kyse - elokuvien, musiikin, ohjelmistojen yms. massatuottaminen ja niiden kopioiden myyminen oli/on taloudellisesti kannattavaa vain koska ihmisten mahdollisuudet tuottaa kopioita itse olivat/ovat rajalliset.
Internetin tiedonvälitys teknisenä kehitysaskeleena muuttaa tämän, ja pelkistää "aineettomat" tuotteet, kuten elokuvat, ohjelmat ja musiikin, sille samalle tuottavuuden tasolle jolla ne alunperinkin olivat - eli artisti joutuu itse esittämään oman tuotoksensa, ja hankkimaan elantonsa siitä esityksestä, eikä siitä mediasta jolla se esitys on yleisölle välitetty.
Ei tarvitse mennä kuin hiukan päälle sata vuotta ajassa taaksepäin, niin ollaan jo ajassa jossa kaikenlainen äänen ja liikkuvan kuvan tallettaminen oli käytännössä mahdotonta, ja teatteriesiintyjät ja muusikot joutuivat todellakin ESIINTYMÄÄN leipänsä eteen. 1900-luvun aikana ollut viihteen massatuotannon kannattavuuden vaihe johtui teknisen kehityksen "välimaastosta", jossa kopiointi itsessään oli helppoa, mutta kopiointilaitteistot olivat todella kalliita. Tällöin kopiointilaitteistojen omistajat saavuttivat monopoliaseman viihteen tuottamisessa, ja siten saivat itselleen myös hyvän rahallisen tuoton, koska he pystyivät myymään keskivertoihmiselle saavuttamattomissa olevia ainutkertaisia kulttuurielämyksiä massatuotettuna tavarana suurelle yleisölle itse määräämällään hinnalla. Tämä rahallinen tuotto sitten heijastui myöskin artistien palkkioihin - enää ei tarvinnut kitua keikkapalkkioiden tai teatteriesityksen suosion varassa, vaan saattoi esittää tuotoksensa kerran studiolle, ja sitten halutessaan heittää jalat pöydälle ja odottaa vain rahan valumista pankkitilille (näin pelkistetysti).
Nyt kuitenkin ollaan tultu sellaisen teknisen kehityksen aikakaudelle, jossa informaation kopiointiiin soveltuvat laitteistot ovat myös tavallisen kuluttajan käytettävissä kohtuuhintaan, ja samalla itse kopiointitoimenpidekin muuttuu arvoltaan vähäisemmäksi. Jäljelle jää siis artistin näkökulmasta myytäväksi vain hänen esityksensä, ja kopiointipalveluja tuottavien yritysten näkökulmasta - ei juurikaan mitään. Laajakaan laiton kopiointi ei vaikuta esim. muusikon mahdollisuuksiin saada keikkapalkkioita tai saada tilauksia musiikkikappaleista - ja nämähän olivat entisaikojen muusikoiden käytännössä ainoat tavat saada rahaa ammatillaan.
Tässä valossa tekijänoikeuslainsäädäntö ja korvauksien vaatiminen sitä lainsäädäntöä rikkovilta on kuin huorat vaatisivat rahallista korvausta niiltä jotka masturboivat, tai kuin siivousfirmat vaatisivat korvauksia niiltä jotka imuroivat kotinsa itse, tai kuin ravintoloiden pitäjät vaatisivat korvauksia niiltä jotka tekevät ruokansa itse, jne. On toki ikävää jos harjoittaa ammattia josta on tottunut saamaan satojentuhansien palkkioita, ja yhtäkkiä ei saakaan kuin murto-osan, mutta eipä esim. suutarienkaan ammatin asemaa juuri puolustettu lainsäädännön kanssa silloin aikoinaan kun kenkiä alettiin valmistaa teollisesti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
asiallinen kirjoitus.
Näihän se menee. Tälläisiä artikkeleja ei pystykkään lukemaan Ilta-lehdesta, Ilta-sanomat , Helsinkin sanomat. Jostain kummasta syystä ;)
Todella asiaa! Elannon hevosmiehetkin tekivät 1930-luvulla lakon autojen käyttöä vastaan. Se on muuten Suomenn pisin lakko: ei ole päättynyt virallisesti vieläkään.