Sisävesiristeilyllä pöytääni istahti tuntematon mies.Ikäiseni,hyvin säilynyt.Yllättäen hän kertoi
aloittaneensa jo luopumisen maallisesta omaisuudestaan.Hänellä oli pitkä luettelo esineistä ja tavaroista."Tämä alkaa olla jo sitä vaihetta elämässä,että alkaa olla jo vähitellen
luopumisen aika",hän sanoi.
Olin hämmentynyt.Hänen ajatuksenjuoksunsa pysähdytti minut hetkeksi.En ollut ajatellut elämääni viellä tuolla tavalla,pessimistisesti.
Aloin miettimään voisinko itse jo tässä vaiheessa aloittaa luopumisen jostain minulle läheisestä asiasta,tarvikkeesta.Ei,hitsi vie,tuumin.Kynsin
hampain pidän kiinni siitä,mitä on ja elämästä.
Mutta ajatus luopumisesta jäi kaivertamaan pitempäänkin mieltä.No,jos jostain,niin autosta.
Onhan sitä mittariautojakin ja julkinen liikenne ja kimppakyydit ja fillarit.
Entä sinä ? Mistä sinä luopuisit ensimmäiseksi - jos jostain todella olisi luovuttava ?
aloittaneensa jo luopumisen maallisesta omaisuudestaan.Hänellä oli pitkä luettelo esineistä ja tavaroista."Tämä alkaa olla jo sitä vaihetta elämässä,että alkaa olla jo vähitellen
luopumisen aika",hän sanoi.
Olin hämmentynyt.Hänen ajatuksenjuoksunsa pysähdytti minut hetkeksi.En ollut ajatellut elämääni viellä tuolla tavalla,pessimistisesti.
Aloin miettimään voisinko itse jo tässä vaiheessa aloittaa luopumisen jostain minulle läheisestä asiasta,tarvikkeesta.Ei,hitsi vie,tuumin.Kynsin
hampain pidän kiinni siitä,mitä on ja elämästä.
Mutta ajatus luopumisesta jäi kaivertamaan pitempäänkin mieltä.No,jos jostain,niin autosta.
Onhan sitä mittariautojakin ja julkinen liikenne ja kimppakyydit ja fillarit.
Entä sinä ? Mistä sinä luopuisit ensimmäiseksi - jos jostain todella olisi luovuttava ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aamun aurinko ilkkuu
öisiä haaveitasi.
Täysikuun valaisema yö
nauraa päiviesi unelmia.
Tuska sielussasi
tekee toiveistasi tuhkaa.
Maailmalle älä kuitenkaan
murheitasi huuda.
Sulje sielusi, sulje kirjasi kansi.
On aika alkuun,
on aika loppuun.
On aika luovuttaa
kun luopumisen aika koittaa.
Kauniit,punaiset kukkaset
syntyvät luopumisen tuskasta,
vaan se on tehtävä.
Joka ikisen meistä
on luovuttava silloin
kun emme jaksa ,vaan uuvumme
Kyllä joistain asioista voisi jo rueta luopumaan ,vaikka en iältäni ole luovuttamisen iässä. Kun vammauduin 7 vuotta sitten oli luovuttava työstä. Se otti koville koska en ollut iällisesti valmistautunut siihen.
Jonkun vuoden päästä siitä luovuimme kesä mökistä joka oli hankalassa rannassa ja asumme kuitenkin muutenkin aivan rannassa.
Nyt on asuntovaunu ollut pari kesää aika vähillä reissuilla ,että varmaankin siitä luopuisin ensimmäiseksi jos pitäisi jostain omaisuudesta luopua.
Yksi asia josta oli vaikea luopua vaikka se ei ole omaisuutta oli kasvimaa. Minä tykkäsin touhuta siellä ja kasvattaa kaikkea ,mutta kun alkoi käydä hankalaksi oli pakko luopua ja istutimme marjapensaita. Nyt ei ole kun yksi rivi salaattia ,yksi tilliä ja yksi porkkanaa.
Näin elokuussa varsinkin kaipaan vieläkin kasvimaatani. Eihän siitä taloudellista hyötyä ollutkaan ,mutta luopuminen oli kuitenkin harmillista.
Saan kuitenkin möyriä vielä mullassa ja niinpä teinkin viime viikolla kaksi isoa kukkapenkkiä
ja tänäänkin möyrin erästä kunnostaen.
No nyt menee jo asian viereen.
Omakotitalosta luopuminen aikoinaan tulee varmasti olemaan raskas paikka.
Kirrjoista olen osittain luopunut kun niitä alkoi olla jokapaikka täysi ja astioita olen jakanut lapsilleni Kyllä sitä jo luovuttamisen makuun on päästy.
oon joskus miettiny tuota sammaa asiaa luopumisesta,oon aatellu niin et, jos tulis tulipalo ja ehtisin ottaa vaa yhen tavaran mukkaa,mikä se olisi. mikä olisi niin rakas että olis pelastettava.
sittehän on tuommosta pakollista luopumista mistä mummeli puhhuu,ei ennää jaksa tehhä jottain, tai ikä tulee esteeksi tekemiselle tai tavaran pitämiselle.kute asuminen omakotitalossa.
tapaamasi mies on siin oikeesa, et jos tahtoo jonkuu tavaran jäävän jollekkein ihmiselle varman päälle, niin se on paras antaa elläissää.
mie oon niin paljo lukenu nykyää mite vanha ihminen ei saa päättää omaisuuestaan ja tavaroisttaa.
tuos jutussa ,tabe slioorkin, hää ko sai veistoksii taiteilijalta ja ko omaiset sai tietää ,panivat miehen holhouksen alle.ja sitten sen yhen ulkolaisen annankin perinnön lapsi vei oikeutee.
siin pari esimerkii,ja paljonko on niitä tavallissii ihmisii mistä ei kirjoteta eikä televisiossa haasteta.
mie ko meinaan nyt tehhä muutoksii elämässäin,meinaan olla kaukaa viisas ja käyn aivoröntkennissä ja hankin lääkäriltä terveenpaperit, että voin tehhä omaisuuellain ratkaisuja, jota ei voi muuttaa kuolemankaan perästä.
teen kaik omaisuutta koskevat ratkasut nyt elläissä ja järjestelen asiat niin, että voin viettää vanhuutta ko se tullee;) rauhassa. eikä kenelkää oo epäselvää, kuka on mitäkin saapaa.
nyt vanhempana mikkää tavara ei oo minul niin kallisarvonen, etten voisi siit luopuu. tavara on menettänny merkityksen.otsikos mie sanonkin mikä on ennää tärkeetä.
auto mukavuuen kannalta kai tärkein, ko asun niin syrjässä linja auto pysäkiltä,mutta ei sekkää nyt välttämätön oo, kohan on jalat kunnossa, pääsehän mie pyörällä ja talvella potkukelkalla.
kyllä tapaamasi mies oli järkevä ko eläissää aatteli asiansa järjestyksee, niin sitä pitäs jokkaisen tehhä.ei sitte olis niin paljo riitoja perinnön jaossa.
testamentit on näköjää osattava tehhä oikee,ettei niitä voi perua kukkaa. siksi kannattaa hankkia osaava tuomari siihe hommaa.
sie sait käsityksen et mies oli pessimisti, mutta oliko hää? mie ko luovun tavaroistain, miehän saan helpotusta tunnollein ko ei tarvii huolehtii kaikest turhast ympärillää. sehä vapauttaa mielen ko viel tietää, et asiat on reilassa vaik lähtis saman tien.
perhana ko vähä aikaa on poissa, niin unohtaa jo opitun konekirjotuksen. vai onko vaa illalla väsyneempi, ko en muista mite sai n kirjaimen päälle tuon huiskun, et olis senora tullu oikee oppineesti kirjotettuu.
paan nyt kuitenkin tämän menemää,terveisiä kaikille.
En millään meinannut uskoa oletko se sama señora lyyli,kun ei ollut tuota huiskua kirjaimen päällä.Ja murrekin oli vähän muuttunut,mutta kirjeen pituus ja asiallisuus olivat samanlaiset,joko meeri on lähtenyt ameriikkaan,vai vieläkö hän on luonasi ja mitä toivolle kuuluu?
Niin miun kin piti ottaa osaa tähän keskusteluun mistä luopua mutta kirjoitan sitten siitä toisella kertaa,kun tulee tuo ueheilu ruutu vanhan aikasesta ajasta.
Olen valmis luopumaan kaikesta muusta,mutten vielä henkilökohtaisista lahjoistani,enkä autostani!
Edessä on omakotitalostani muutto..en näe mitään järkeä asua yksin isossa talossa.Kaikki mikä tallossa on jää.
Huonekalut jää- tai lapseni ottaa mikä heille käy
Ainoa mitä lähdönhetkellä kyynelehdin on pihani.
Se on rakkaudella tehty..jokainen kukka,puska ja puu ovat käsieni istuttamia.Tiedän et ne jäävät ilahduttamaan seuraavia asukkaita.
Uusi asuntoni on oleva pieni ja soma,sekä ehdottomasti parvike- minne mahtuu keinu:-) Kuun ihailuun on oltava paikka,missä voi istuen taikka maaten ihailla tähtitaivasta pimeällä ja pilvilinnoja rakennella päivisin---
"Unelmilleni omakolo"
Olen asiani hoidellut..Mieheni eläessä meillä oli jo testamentti..yksin jäädessäni tein uuden..joten tulevaisuudessa lapsilleni ei jää sotkuja,eikä käräjöimistä.
jo aikoja sitten.
Lopullisen luopumisen ajankohta ei kuitenkaan ole itsestäni kiinni, mutta olen valmis kuin partiopoika.
Sitähän voi jouduttaa sairaus, äkkikuolema, tulipalo, jokin onnettomuus tai muu katastrofi.
Nämä maalliset esineet eivät merkitse mitään.
Elämä on luopumista. On luovuttava vanhemmistaan, sisaruksistaan, ystävistään, naapureistaan.
On luovuttava autosta, siirryttävä polkupyörään tai muuhun vaarattomampaan kulkuneuvoon.
On luovuttava polkupyörästä, siirryttävä potkukelkkaan tai rullaattoriin jne. Hyvä, jos alkaa jo mielessään asennoitua siihen, että mikä päivä tahansa voi elinehtoni muuttua.
Onneksi olen muuttanut niin monta kertaa, etten ole juuttunut yhteen paikkaan niin lujasti että sekään aiheuttaisi suurempaa mullistusta elämässäni, sitten kun vihdoin viimein vanhusten talolle joudun tai jonnekin muuhun viimeiseen säilytyspaikkaan.
Se, mistä viimeiseksi haluan luopua, on musiikki. Jos kuulo toimii, niin musiikkia on helppo viedä mukanaan minne vaan.
Minä olen joutunut luopumaan kaikista kalleimmasta,lapsestani,nyt ei ole väliä enää mistä mammonasta luopuisin saa viedä vaikka tuhkatkin pesästä.
Äkkikuolemaa minäkin odotan ei tarvitse olla kenenkään vaivoina,käänneltävänä ja väänneltävänä.
On hyvä kun en omista autoa sillä perheelläni vaikka he eivät asu luonani on autot kaikilla,ja heillä riittää aikaa kun autoa taevitsen aina on joku joka sanoo kyllä tulen.
Nyt vain elän tätä loppuelämäni ensimmäistä päivää.
ja voisin luopua siitä, mutta eläkkeeni tarvitsen.
Jos pitäisi valita kummastako luopuisin, jaloistako vai järjestä, luopuisin jaloista.
luopuisin ennemmin järjestäni kuin jaloistani. Jos minun olisi luovuttava jaloista, siinä menisi saman tein koko elämäni, järkineen päivineen.
Omaisuutta ei ole minullakaan luovutettavaksi muuta kuin vanha kännykkä, sen voisin lahjoittaa huoleti vaikka jollekin enemmän omistavalle.
Jalat alta on jo viety, järkeä minulle ei ole koskaan annettukaan. Onko se niin merkittävää omistaa paljon, sillä "rikkaalta ei puutu kuin rahaa" ja ainakin suuri opettaja aikoinaan sanoi, että helpompi on kamelin kulkea neulansilmästä kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan ja
oppinsa hän totesi olevan salatun viisailta.
Miksikähän juuri Häneen uskoaan hoilaavat tuntuvat pitävän tiukimmin kukkaron nyörejään kiinni, pettävän ja valehtelevan omaksi ja läheistensä eduksi.
Suuri Opettaja sanoi tähänkin; "Onhan susikin hyvä omalle pesueelleen?" Esirukouspalstatkin ovat pullollaan rukouspyyntöjä omista ja läheisten suruista ja papin säkki on edelleen vailla pohjaa - ei tietoakaan kuinka Jeesus lähetti oppilaitaan maailmalle.
ensimmäisessä virkkeessä.