Minulla on ala-asteikäinen ADHD-lapsi. Hän on fiksu ja pärjää melko hyvin koulussa, kunhan koulunkäyntiavustaja on luokassa.
Hänen on todettu hyötyvän voimakkaasti strukturoidusta arjesta, niin kotona kuin koulussa. Rutiinit ovat meillä selviytymisehto.
Lapsen etävanhempi on alkoholiongelmainen, ei ole tavannut lasta viiteen vuoteen, eli yli puoleen tämän eliniästä. Etä ei pysty säännöllisyyteen, koska viinaputket voivat viedä hänet jopa kuukausiksi. Hän voi yhtenä päivänä olla ihan fiksusti ja tavoitettavissa ja tunnin kuluttua onkin umpi humalassa ja häviää johonkin ryyppykämppään tosiaan vaikka kuinka pitkiksi ajoiksi.
Nyt hän haluaisi tavata lastaan. Sopia siis ihan jatkuvista tapaamisista.
Tiedän, että hän voi tulla kerran-pari kun on sovittu, mutta sitten viimeistään hän jääkin tulematta.
Sitten kun putki katkeaa, hän saattaa sopia taas tapaamisen ja tulee tai ehkä ei.
Tällainen on mielestäni kohtuuttoman raskasta kenelle tahansa, mutta meillä se on vielä vaikeampaa: tällainen romahduttaa itsetunnon, kovalla työllä saavutetun itsehillinnän ja sosiaalisen pärjäämisen, puhumattakaan siitä pahoinvoinnista, jonka tämä romahdus lapselle tuottaisi. Olen melko varma, ettei koulussa enää pärjättäisi edes kouluavustajan avulla.
Onko kellään ajatusta, miten välttää tämä lapselle aiheutuva tuska?
ADHD ja epäsäännölliset tapaamiset
13
1326
Vastaukset
- ADHN:n vanhempi myös
Kertoisit lapsellle itselleen (ikätasolleen sopivalla tavalla) etävanhemman ongelman suoraan tai sitten sovit etävanhemman kanssa tapaamiset mutta kerrot lapselle niistä esim. vasta samana päivänä (sen jälkeen kun olet varmistanut, että etä on selvä ja todella tulee tapaamiseen).
- on sairaus
siinä missä muutkin sairaudet. Mielestäni kannattaa kertoa rehellisesti ja asiallisesti ikätason mukaan tilanteesta lapselle, niin lapsi ei ainakaan syyllistä itseään tilanteesta. Kannattaa myös kuunnella lasta tuossa tilanteessa, varmasti saat niskaasi myös kiukun ja vihan tunteita - olet se turvallinen kohde johon voi purkaa kaikkia tunteita. Voimia teille!
- alkuperäinen kyselijä
on sairaus kirjoitti:
siinä missä muutkin sairaudet. Mielestäni kannattaa kertoa rehellisesti ja asiallisesti ikätason mukaan tilanteesta lapselle, niin lapsi ei ainakaan syyllistä itseään tilanteesta. Kannattaa myös kuunnella lasta tuossa tilanteessa, varmasti saat niskaasi myös kiukun ja vihan tunteita - olet se turvallinen kohde johon voi purkaa kaikkia tunteita. Voimia teille!
Siis, kyse ei ole siitä ,ettenkö olisi puhunut lapselle. Tottakai tässä vuosien varrella on lukemattomia kertoja mietitty, miksi muiden isät on kotona ja eroperheiden lapsetkin tapaavat isää, mutta meillä ei.
Alkoholismista ja sen aiheuttamasta kyvttömyydestä pitää lupauksista kiinni on puhuttu. Samoin siitä, että miksei isä parane. (kun ei halua siis hoitoa...)
Mutta ongelmani onkin se, ettei tässä selittelyt pelasta mitään, jos isipappa pistää turvallisen arkemme solmuun. Meillä vääränä päivänä kaupassa käyntikin on ongelma, joka saattaa heijastua lapsen jaksamiseen koulussa jopa useita päiviä!
Arkemme on kuin tasaisesti puksuttava juna, kaikki pienetkin muutokset mietitään tarkkaanja ennakoidaan lapselle MAHDOLLISIMMAN ajoissa. Esim. kyläreissu mummolaan puhutaan päiviä ennen tapahtumaa.
Sovitetaampa tähän yhtälöön sitten se isä. Tuntematon mies.
Tapaamisista ei siis voisi puhua päivääkään ennen, koska tunti ennen tuloakin on epävarmaa, tuleeko mies vai ei. Vasta kun hän on ilmoittautunut valvojalle ja puhallutettu, voi tapaamista pitää jokseensa varmana.
Saattaa poistua jopa kesken tapaamisen, jos alkaa ahdistamaan.
Ja viikonloppu on kaksi päivää, eli hyvinkin valmisteltuna tapaaminen lauantaina aiheuttaisi vähintään maanantaiksi todella vaikean päivän.
Huonosti alustettu muutos voi taas näkyä jopa viikon-pari. Ja tällainen tapaaminenhan on valtava muutos!
Lapsi on myös hidas tutustumaan, eikä uuden opettajan kanssa työskentely ensi kuukausina onnistunut mitenkään. JA tämä isä on käytännössä ventovieras mies.... - se tilaisuus!
alkuperäinen kyselijä kirjoitti:
Siis, kyse ei ole siitä ,ettenkö olisi puhunut lapselle. Tottakai tässä vuosien varrella on lukemattomia kertoja mietitty, miksi muiden isät on kotona ja eroperheiden lapsetkin tapaavat isää, mutta meillä ei.
Alkoholismista ja sen aiheuttamasta kyvttömyydestä pitää lupauksista kiinni on puhuttu. Samoin siitä, että miksei isä parane. (kun ei halua siis hoitoa...)
Mutta ongelmani onkin se, ettei tässä selittelyt pelasta mitään, jos isipappa pistää turvallisen arkemme solmuun. Meillä vääränä päivänä kaupassa käyntikin on ongelma, joka saattaa heijastua lapsen jaksamiseen koulussa jopa useita päiviä!
Arkemme on kuin tasaisesti puksuttava juna, kaikki pienetkin muutokset mietitään tarkkaanja ennakoidaan lapselle MAHDOLLISIMMAN ajoissa. Esim. kyläreissu mummolaan puhutaan päiviä ennen tapahtumaa.
Sovitetaampa tähän yhtälöön sitten se isä. Tuntematon mies.
Tapaamisista ei siis voisi puhua päivääkään ennen, koska tunti ennen tuloakin on epävarmaa, tuleeko mies vai ei. Vasta kun hän on ilmoittautunut valvojalle ja puhallutettu, voi tapaamista pitää jokseensa varmana.
Saattaa poistua jopa kesken tapaamisen, jos alkaa ahdistamaan.
Ja viikonloppu on kaksi päivää, eli hyvinkin valmisteltuna tapaaminen lauantaina aiheuttaisi vähintään maanantaiksi todella vaikean päivän.
Huonosti alustettu muutos voi taas näkyä jopa viikon-pari. Ja tällainen tapaaminenhan on valtava muutos!
Lapsi on myös hidas tutustumaan, eikä uuden opettajan kanssa työskentely ensi kuukausina onnistunut mitenkään. JA tämä isä on käytännössä ventovieras mies....Anna hänen itse pilata tai OLLA PILAAMATTA isä-lapsisuhdetta (sitä vähää, mikä siitä on jäljellä)
Ette ole tavanneet 5 vuoteen, et voi TIETÄÄ onko hän enää sama ihminen.
Kyllä lapsesi pari paskaa keikkaa kestää, jos niin on ollakseen. Elämä tuo sellaisia hänenkin kohdalleen jokatapauksessa, tässä hän saa jos on saadakseen ne edes valvotusti.
Älä tuomitse isää edeltäkäsin. Ymmärrän että Sinulla on vanhoja huonoja muistoja, mutta tärkeätä on, että lapsi tuntee/tietää isänsä. Oli tämä kuinka paska tahansa. Ei sitten vanhemmalla iällä synny harhakuvia siitä että äiti esti tapaamiset.
Veikkaan, että Sinulle ne tapaamiset tässä raskaammat lienevät. Lapset kuin osaavat ottaa asiat asioina, jos niitä ei heille mustamaalata etukäteen.
Tietenkään en halua vähätellä sinun kestämistäsi, rankkaa siitä tulee, toivotankin sinulle paljon voimia ja kestämistä.
T. Saman itsekin läpikäyneenä. - Lapsi tärkein
alkuperäinen kyselijä kirjoitti:
Siis, kyse ei ole siitä ,ettenkö olisi puhunut lapselle. Tottakai tässä vuosien varrella on lukemattomia kertoja mietitty, miksi muiden isät on kotona ja eroperheiden lapsetkin tapaavat isää, mutta meillä ei.
Alkoholismista ja sen aiheuttamasta kyvttömyydestä pitää lupauksista kiinni on puhuttu. Samoin siitä, että miksei isä parane. (kun ei halua siis hoitoa...)
Mutta ongelmani onkin se, ettei tässä selittelyt pelasta mitään, jos isipappa pistää turvallisen arkemme solmuun. Meillä vääränä päivänä kaupassa käyntikin on ongelma, joka saattaa heijastua lapsen jaksamiseen koulussa jopa useita päiviä!
Arkemme on kuin tasaisesti puksuttava juna, kaikki pienetkin muutokset mietitään tarkkaanja ennakoidaan lapselle MAHDOLLISIMMAN ajoissa. Esim. kyläreissu mummolaan puhutaan päiviä ennen tapahtumaa.
Sovitetaampa tähän yhtälöön sitten se isä. Tuntematon mies.
Tapaamisista ei siis voisi puhua päivääkään ennen, koska tunti ennen tuloakin on epävarmaa, tuleeko mies vai ei. Vasta kun hän on ilmoittautunut valvojalle ja puhallutettu, voi tapaamista pitää jokseensa varmana.
Saattaa poistua jopa kesken tapaamisen, jos alkaa ahdistamaan.
Ja viikonloppu on kaksi päivää, eli hyvinkin valmisteltuna tapaaminen lauantaina aiheuttaisi vähintään maanantaiksi todella vaikean päivän.
Huonosti alustettu muutos voi taas näkyä jopa viikon-pari. Ja tällainen tapaaminenhan on valtava muutos!
Lapsi on myös hidas tutustumaan, eikä uuden opettajan kanssa työskentely ensi kuukausina onnistunut mitenkään. JA tämä isä on käytännössä ventovieras mies....Mun mielipide on struktuurin puolella! Sinä ja ennenkaikkea lapsesi tarvitsette säännöllisyyttä elämään. Miksi antaa minkään sitä sekoittaa kun se nyt on kohdallaan! Pyörität arkeanne lapsen ehdoilla, joka on todella ihailtavaa! Muista kuitenkin kääntyä myös läheistesi puoleen kun tunnet tarvitsevasi omaa aikaa!
Lapsen isän on aivan kohtuutonta vaatia tapaamisia, kun ei pysty itsestäänkään huolehtimaan. Miehen on vaikea ymmärtää ADHD-lasta, saatikka jos vielä on itse alkoholisti!
Olet toiminut hienosti, lapsesi parhaaksi, kertomalla hänelle miten asiat ovat. Muista aina ja jatkuvasti painottaa, että isän kyvyttömyys tavata lasta ei johdu lapsesta eikä myöskään sinusta.
Unohda isän vaatimukset, jatka turvallista arkea lapsesi kanssa, unohtamatta itsesi hyvinvointia!
Tsemppiä teille!!! - Lapsi tärkein
se tilaisuus! kirjoitti:
Anna hänen itse pilata tai OLLA PILAAMATTA isä-lapsisuhdetta (sitä vähää, mikä siitä on jäljellä)
Ette ole tavanneet 5 vuoteen, et voi TIETÄÄ onko hän enää sama ihminen.
Kyllä lapsesi pari paskaa keikkaa kestää, jos niin on ollakseen. Elämä tuo sellaisia hänenkin kohdalleen jokatapauksessa, tässä hän saa jos on saadakseen ne edes valvotusti.
Älä tuomitse isää edeltäkäsin. Ymmärrän että Sinulla on vanhoja huonoja muistoja, mutta tärkeätä on, että lapsi tuntee/tietää isänsä. Oli tämä kuinka paska tahansa. Ei sitten vanhemmalla iällä synny harhakuvia siitä että äiti esti tapaamiset.
Veikkaan, että Sinulle ne tapaamiset tässä raskaammat lienevät. Lapset kuin osaavat ottaa asiat asioina, jos niitä ei heille mustamaalata etukäteen.
Tietenkään en halua vähätellä sinun kestämistäsi, rankkaa siitä tulee, toivotankin sinulle paljon voimia ja kestämistä.
T. Saman itsekin läpikäyneenä.Oikein kiukuttaa sun kommenttisi nim.merk. "se tilaisuus"!
Olet valmis laittamaan lapsen "peliin"!
Mieti vähän sanojas "kyllä lapsesi pari paskaa keikkaa kestää". Onko toi sanoma lapsen parhaaks ajateltu! Unohtamatta sitäkään, että ADHD-lapsesta on kyse. Totta on, että elämä tuo kaikenlaista tullessaan, mutta TURVALLINEN lapsuus auttaa ne kestämään!
Ei siitä "isättömyydestä" lapselle traumoja synny, koska äiti on asian noin hyvin hänelle selvittänyt. Vanhempana hänen vaan on helpompi kohdata isänsä. Kun isä itse sitä tahtoo ja on itse siihen taas valmis. - sanojasi!
Lapsi tärkein kirjoitti:
Oikein kiukuttaa sun kommenttisi nim.merk. "se tilaisuus"!
Olet valmis laittamaan lapsen "peliin"!
Mieti vähän sanojas "kyllä lapsesi pari paskaa keikkaa kestää". Onko toi sanoma lapsen parhaaks ajateltu! Unohtamatta sitäkään, että ADHD-lapsesta on kyse. Totta on, että elämä tuo kaikenlaista tullessaan, mutta TURVALLINEN lapsuus auttaa ne kestämään!
Ei siitä "isättömyydestä" lapselle traumoja synny, koska äiti on asian noin hyvin hänelle selvittänyt. Vanhempana hänen vaan on helpompi kohdata isänsä. Kun isä itse sitä tahtoo ja on itse siihen taas valmis.Olet nimittäin 100% väärässä. Isättömyys AINA jättää jälkensä lapseen. AINA. Et ole täysipäinen jos muuta väität.
Paraskaan äiti ei korvaa isää. Äiti ei vain ole isä.
Takuut annan myös tuosta että maailma lataa paskaa myös myöhemmin, jopa ADHD lapsen kannettavaksi, sillä maailma ei puolueellisesti valikoi uhrejaan. Näin on. Parempi siis harjoitella tuokin puoli jo valmiiksi hallitusti, ja ihan perhepiirissä.
Lapsi ON tärkein. Kaikki suojaaminen ei ole eduksi. (kyseisessä tapauksessa äiti suojaa vain itseään, ei todellisuudessa lasta)
Tiedoksesi, minullakin on ADHD-lapsi (oikeasti jo aikuinen 20v, ja siksi jo jonkin verran elämänkokemusta adhd:n hoidostakin) - neuvoja!
Lapsi tärkein kirjoitti:
Mun mielipide on struktuurin puolella! Sinä ja ennenkaikkea lapsesi tarvitsette säännöllisyyttä elämään. Miksi antaa minkään sitä sekoittaa kun se nyt on kohdallaan! Pyörität arkeanne lapsen ehdoilla, joka on todella ihailtavaa! Muista kuitenkin kääntyä myös läheistesi puoleen kun tunnet tarvitsevasi omaa aikaa!
Lapsen isän on aivan kohtuutonta vaatia tapaamisia, kun ei pysty itsestäänkään huolehtimaan. Miehen on vaikea ymmärtää ADHD-lasta, saatikka jos vielä on itse alkoholisti!
Olet toiminut hienosti, lapsesi parhaaksi, kertomalla hänelle miten asiat ovat. Muista aina ja jatkuvasti painottaa, että isän kyvyttömyys tavata lasta ei johdu lapsesta eikä myöskään sinusta.
Unohda isän vaatimukset, jatka turvallista arkea lapsesi kanssa, unohtamatta itsesi hyvinvointia!
Tsemppiä teille!!!Joissa juokset alkoholismia sairastavan ihmisen oikeuksien yli.
Eikä Suomen lakikaan ole kanssasi samaa mieltä.
Puolueellinen ja surkea neuvoja olet! - Lapsi tärkein
neuvoja! kirjoitti:
Joissa juokset alkoholismia sairastavan ihmisen oikeuksien yli.
Eikä Suomen lakikaan ole kanssasi samaa mieltä.
Puolueellinen ja surkea neuvoja olet!Tiedän laissa mainitut Isän oikeudet. Alkoholismia sairastavalla Isällä on toki samat oikeudet, sen tiedän.
Jos lapsi ei ole isäänsä tavannut vuosiin, kuin satunnaisesti, onko tutustuminen tässä vaiheessa kummankaan eduksi. Se voi jopa pahentaa lapsen suhtautumista Isäänsä myöhemmin.
ADHD-lapsella on muutenkin vaikeaa arjessa sekä myös hänen Äidillään. Jos Isä todella haluaa rakentaa suhteen lapseensa hän hakee itselleen apua sairauteensa. Sen jälkeen hän on varmasti kykenevä luomaan hyvän suhteen lapsensa kanssa.
Ajattelen lapsen parasta, me aikuisethan aina pärjätään!
- Lapsi tärkein
Älä suostu tapaamisiin ennenkuin isällä on AA-klinikalta todistus siihen, että pystyy tapaamaan lasta, lapsen ehdoilla. Siinäkin vaiheessa ole vielä yhteydessä e.m. klinikkaan. Sos.tmst. sanaan älä luota! Ikäväkyllä isällä on lakioikeus lapsen tapaamiseen, mutta lapsen edun vuoksi, jaksa TAISTELLA!
Huom! sama nimimerkki kuin jäljempänä- ITSEKKYYTEEN!
Ja se ei ole hyvä toimitamalli lapsen kasvaa. Toivottavasti itselläsi ei ole lapsia.
Lapsi tulee kasvattaa suvaitsevaisuuteen suurella sydämellä, eikä ahtailla vaston lakia olevilla ahdistuneilla vääryyksillä.
Aikanaan lapsi ymmärätää itsekin että äiti on estänyt isäsuhteen täysin. Silloin asia kääntyy äitiä vastaan. Tosin silloin hän kyllä ansaitsee myös sen mitä saa. Lapset eivät ole tyhmiä, eivät edes adhd:tä sairastavat. - nyt jo aikuinen...
ITSEKKYYTEEN! kirjoitti:
Ja se ei ole hyvä toimitamalli lapsen kasvaa. Toivottavasti itselläsi ei ole lapsia.
Lapsi tulee kasvattaa suvaitsevaisuuteen suurella sydämellä, eikä ahtailla vaston lakia olevilla ahdistuneilla vääryyksillä.
Aikanaan lapsi ymmärätää itsekin että äiti on estänyt isäsuhteen täysin. Silloin asia kääntyy äitiä vastaan. Tosin silloin hän kyllä ansaitsee myös sen mitä saa. Lapset eivät ole tyhmiä, eivät edes adhd:tä sairastavat.Olen isättä kasvanut lapsi. Isä häipyi kun olin pieni, eikä hänestä sen jälkeen kuultu kuin kerran vuoteen- pariin, kun yritti humalassa minua nähdä.
Kun olin 11-vuotias, isä olisi halunnut kuulemma tavata minua, mutta äitini ei sallinut sitä. Nyt aikuisena tapasin isän ja olen äidille ikuisesti kiitollinen, etten häntä lapsena joutunut kohtaamaa, niin juoppo-paska ja itekäs otus se on!!! - Lapsi tärkein
ITSEKKYYTEEN! kirjoitti:
Ja se ei ole hyvä toimitamalli lapsen kasvaa. Toivottavasti itselläsi ei ole lapsia.
Lapsi tulee kasvattaa suvaitsevaisuuteen suurella sydämellä, eikä ahtailla vaston lakia olevilla ahdistuneilla vääryyksillä.
Aikanaan lapsi ymmärätää itsekin että äiti on estänyt isäsuhteen täysin. Silloin asia kääntyy äitiä vastaan. Tosin silloin hän kyllä ansaitsee myös sen mitä saa. Lapset eivät ole tyhmiä, eivät edes adhd:tä sairastavat.Minulla on 3 lasta. Olen pyrkinyt kasvattamaan heidät sosiaalisiksi ja toiset huomioon ottaviksi. Koen siinä onnistuneeni. Mutta siitähän tässä ei nyt ole kyse!
Kun aikuisuuden kynnyksellä oleva lapseni ja hänen raitistunut alkoholisti Isänsä löysivät toisensa, ilo yhteenkuuluvaisuudesta oli suunnaton!
Molemmat kiittivät, että olin suojellut heitä toisiltaan.
Missään vaiheessa lapsi, joka on nyt aikuinen, ei ole tullut mulle sanomaan, että olen "estänyt isäsuhteen täysin".
Lapseni ja hänen Raitis Isänsä ovat aktiivisesti yhteydessä, suuresta välimatkasta huolimatta!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka maksaa Elokapinan töhrinnän?
Vieläkö tukevat Elokapinan toimintaa mm. Aki Kaurismäki, Sofi Oksanen, Paleface, Koneen Säätiö ym. ? Kenen kukkarosta ot5914091Muuttaisiko viesti mitään
Haluaisin laittaa viestin, mutta muuttaisiko se mitään. Oletko yhä yhtä ehdoton vai valmis kyseenalaistamaan asenteesi j483428Valpuri Nykänen elokapina
Aikas kiihkomielinen nainen kun mtv:n uutiset haastatteli. Tuollaisiako ne kaikki on.662979- 382911
Oon vähän ihastunut suhun nainen
Vaikka toisin jokin aika sitten väitin mutta saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen :)192244- 322181
Se että tavattiin
Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni122107- 291945
Oot pala mun sielua
Jos toivot, että lähden mä lähden. Jos toivot, että jään mä jään. Koen, että olet mun sielunkumppani, mutta lämmöllä my171940Hei T........
Ajattelin kertoa että edelleen välillä käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua, enkä varmasti ikinä... Vaikka on kulunu471889