Mitä amerikkalainen tv-psykologi sanoikaan? 'Hyvien naapurien välillä on korkea aita.'
Minä ymmärsin vertauksen niin, että naapurien kanssa kannattaa olla asiallisissa ja kunnioittavissa, vaan ei liian läheisissä tekemisissä. Jos naapurien kanssa ystävystyy syvemminkin, niin mahdollisuus myös konflikteihin on suurempi ja sellaisen sattuessa ne ovat vakavampia. Siksi etäisyyttä kannattaa pitää.
Kun tätä palstaa lukee, niin tulee myös mieleen, että naapurien taholta kannattaa sietää aika paljon, ennen kuin ryhtyy valittamaan. Valittamisesta seuraa se, että omat tekemiset joutuvat suurennuslasin alle. Ja naapurien välillä oleva kireä tunnelma, sekä mahdollinen kosto voi olla jopa suurempi haitta, kuin itse alkuperäinen häiriö.
Näin on tietysti helppo kirjoittaa, kun naapurina ei asu mielenterveysongelmaista tai alkoholistia. Kuitenkin 14 vuotta olen asunut kerrostalossa ja paljon olen nähnyt sinä aikana. Haukkuvat koirat, ooppera-aarioita harjoittelevan miehen, bailaavat opiskelijat, huutamalla riitelevän pariskunnan, sekä huonokuuloisen vanhuksen, joka huudattaa TV:tä. Yhden kerran olen valittanut isännöitsijälle, eli niistä koirista. Ennen ihan normaalisti käyttäytyneet koirat menivät sekaisin perheessä tapahtuneen avioeron myötä ja alkoivat haukkua, kun eivät olleet tottuneet yksinoloon. Silloin jouduin opettelemaan korvatulppien käytön nukkuessa.
Yllättäen tuosta taidosta on ollut todella paljon hyötyä myöhemmin. Erityisesti ulkomaanmatkoilla, kun hotellit yleensä ovat kaupunkien keskustoissa, olen voinut nukkua matkakumppanin kärvistellessä valveilla läpi yöt kaupungin melua kuunnellen. Aamulla olen noussut virkeänä nähtävyyksiä katselemaan :-) Plussan puolelle jäi siis sekin kokemus, kiitos Turre ja Roope.
Minä ymmärsin vertauksen niin, että naapurien kanssa kannattaa olla asiallisissa ja kunnioittavissa, vaan ei liian läheisissä tekemisissä. Jos naapurien kanssa ystävystyy syvemminkin, niin mahdollisuus myös konflikteihin on suurempi ja sellaisen sattuessa ne ovat vakavampia. Siksi etäisyyttä kannattaa pitää.
Kun tätä palstaa lukee, niin tulee myös mieleen, että naapurien taholta kannattaa sietää aika paljon, ennen kuin ryhtyy valittamaan. Valittamisesta seuraa se, että omat tekemiset joutuvat suurennuslasin alle. Ja naapurien välillä oleva kireä tunnelma, sekä mahdollinen kosto voi olla jopa suurempi haitta, kuin itse alkuperäinen häiriö.
Näin on tietysti helppo kirjoittaa, kun naapurina ei asu mielenterveysongelmaista tai alkoholistia. Kuitenkin 14 vuotta olen asunut kerrostalossa ja paljon olen nähnyt sinä aikana. Haukkuvat koirat, ooppera-aarioita harjoittelevan miehen, bailaavat opiskelijat, huutamalla riitelevän pariskunnan, sekä huonokuuloisen vanhuksen, joka huudattaa TV:tä. Yhden kerran olen valittanut isännöitsijälle, eli niistä koirista. Ennen ihan normaalisti käyttäytyneet koirat menivät sekaisin perheessä tapahtuneen avioeron myötä ja alkoivat haukkua, kun eivät olleet tottuneet yksinoloon. Silloin jouduin opettelemaan korvatulppien käytön nukkuessa.
Yllättäen tuosta taidosta on ollut todella paljon hyötyä myöhemmin. Erityisesti ulkomaanmatkoilla, kun hotellit yleensä ovat kaupunkien keskustoissa, olen voinut nukkua matkakumppanin kärvistellessä valveilla läpi yöt kaupungin melua kuunnellen. Aamulla olen noussut virkeänä nähtävyyksiä katselemaan :-) Plussan puolelle jäi siis sekin kokemus, kiitos Turre ja Roope.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täyttä asiaa. Hiukkasen tympäisee myöntää että on parempi olla viileän asiallinen kuin liian hyvää pataa, mutta niin se vain on. Jaa miksikö tympäisee, no siksi että luonteeltani en ole viileän asiallinen vaan pikemminkin epäasiallinen =)
jatkuvasti niin en halua olla missään tekemisissä.
Raivoihin saavat.
...asuneena voin todeta, että kyllä sinne kaikenlaista sakkia mahtuu.
Mutta siinä vaiheessa kun tekno huutaa yli 12 tuntia vuorokaudessa eivät korvatulpat auta yhtään mitään. Se on kokeiltu juttu. Bassot kuuluvat läpi eikä siinä jumpjumpjumpadatadatatassa nuku jeesuskaan oli tulpat tai ei.
Toki asiallisuus olisi hyvä, mutta kaikkien kanssa ei voi eikä edes tarvitsekaan tulla toimeen. Siksi meillä on täällä - yleensä - jonkinmoiset perussäännöt, joiden mukaan eletään. Ongelmat yleensä kasaantuvat sellaisille tyypeille, joiden mielestä kaikki mitä ei ole erikseen kielletty on automaattisesti sallittua.
Mielilausahdus näillä ammattihäiriköillä tuntuu olevan "hanki elämä".
"Mielilausahdus näillä ammattihäiriköillä tuntuu olevan "hanki elämä"."
Olen huomannut aivan saman!!! Tai sitten ne hokee sitä helkkarin rasittavaa : "Elämä on!"-fraasia.