Oman lapseni sopeutuminen ja oman paikan löytäminen ekalla luokalla kesti aikansa. Hän joutui tuon tuosta syksyllä hankaluuksiin, kahnauksiin ja tappeluihin, ja häntä syytettiin kiusaajaksi.
Hankaluudet loppuivat jouluksi lähes kokonaan. Yksittäisiä tapauksia on ollut kylläkin muutama vielä senkin jälkeen. Toisen oppilaan äiti on ottanut missiokseen saada lapseni pois tältä luokalta(nyt 2. luokka). Hän liioittelee ja jopa keksii päästään erilaisia tapahtumia, jotka laittaa lapseni syyksi. Edes koulun tekemät tapaustutkimukset, joissa ei lapseni syyllisyyttä ole voitu osoittaa, eivät saa tätä äitiä vakuuttuneeksi. Opettajan sanojen mukaan hänen lapsensa on vilkas ja toisinaan tökkii ja sorkkii toisia oppilaita.
Hän perustaa omien sanojensa mukaan tietonsa koulun tapahtumista isompien oppilaiden kertomuksiin ja arvostelee opettajien toimintaa, vaikka varmasti hoitavat asioita puolueettomasti.
Viimeksi eilen oli kirjoittanut alhaisen kirjeen opettajalle ja rehtorille, vaati lapseni siirtoa muualle, ettei luokka kärsi väkivallasta ja jatkuvasta häiriköinnistä. Opettajan mukaan lapseni ei häiritse tunnilla.
Äidin mukaan hänen lapsensa oli kertonut minun lapseni lyöneen. Tapaus tutkittiin tänään, sekä opettaja että rehtori haastattelivat asianosaisia ja silminnäkijöiksi mainittuja. Kukaan ei ollut nähnyt mitään, lapseni kielsi osallisuutensa ja loppujen lopuksi "lyöty" ei enää ollutkaan varma siitä, oliko häntä lyönyt juuri minun lapseni.
Hoh hoijaa... ja sitten kirjeen allekirjoituksena oli pari muuta nimeä ja se kuuluisa "ja monta muuta huolestunutta vanhempaa". Lisäksi korviini on tullut, miten tämä äiti on mustamaalannut lastani jopa maakunnassa asti, josta on tullut kyselyjä (Onko teillä sellainen kamala oppilas...) koulun toiselle opettajalle.
Hän uhkailee ylemmällä taholla, ja perheen isä uhkailee tulevansa kouluun "vähän hoitelemaan asioita itse", jos ei meno muutu. Itse asiassa koen olevani lapseni kanssa terrorisoitu ja kiusattu. Olen harkinnut myös itse tutkintapyynnön tekemistä tämän äidin touhuista.
Itse en kyllä lastani puolustele, jos on hölmöillyt. Meillä väärät teot pyydetään anteeksi, eikä niitä salailla. Tietysti voi osansa olla tämän äidin käytöksessä se, että on työtön, eikä ilmeisesti niinkään maailmaa/elämää/kouluja nähnyt. Mahtaako lapsensa hakea äidin huomiota sillä, että "ilmiantaa" syyttä minun lapseni ja tietää äidin siitä "riemastuvan"?
Joka tapauksessa ihan järkyttävää, että aikuinen tuolla tavalla ristiretkeilee toista lasta vastaan. Ymmärrän toki, että hänkin oman lapsensa etua ajaa, mutta tapoja on sivistyneempiä ja asiallisempiakin.
Onko kellään muulla kokemuksia toisten vanhempien ajojahdin kohteeksi joutumisesta?
Hankaluudet loppuivat jouluksi lähes kokonaan. Yksittäisiä tapauksia on ollut kylläkin muutama vielä senkin jälkeen. Toisen oppilaan äiti on ottanut missiokseen saada lapseni pois tältä luokalta(nyt 2. luokka). Hän liioittelee ja jopa keksii päästään erilaisia tapahtumia, jotka laittaa lapseni syyksi. Edes koulun tekemät tapaustutkimukset, joissa ei lapseni syyllisyyttä ole voitu osoittaa, eivät saa tätä äitiä vakuuttuneeksi. Opettajan sanojen mukaan hänen lapsensa on vilkas ja toisinaan tökkii ja sorkkii toisia oppilaita.
Hän perustaa omien sanojensa mukaan tietonsa koulun tapahtumista isompien oppilaiden kertomuksiin ja arvostelee opettajien toimintaa, vaikka varmasti hoitavat asioita puolueettomasti.
Viimeksi eilen oli kirjoittanut alhaisen kirjeen opettajalle ja rehtorille, vaati lapseni siirtoa muualle, ettei luokka kärsi väkivallasta ja jatkuvasta häiriköinnistä. Opettajan mukaan lapseni ei häiritse tunnilla.
Äidin mukaan hänen lapsensa oli kertonut minun lapseni lyöneen. Tapaus tutkittiin tänään, sekä opettaja että rehtori haastattelivat asianosaisia ja silminnäkijöiksi mainittuja. Kukaan ei ollut nähnyt mitään, lapseni kielsi osallisuutensa ja loppujen lopuksi "lyöty" ei enää ollutkaan varma siitä, oliko häntä lyönyt juuri minun lapseni.
Hoh hoijaa... ja sitten kirjeen allekirjoituksena oli pari muuta nimeä ja se kuuluisa "ja monta muuta huolestunutta vanhempaa". Lisäksi korviini on tullut, miten tämä äiti on mustamaalannut lastani jopa maakunnassa asti, josta on tullut kyselyjä (Onko teillä sellainen kamala oppilas...) koulun toiselle opettajalle.
Hän uhkailee ylemmällä taholla, ja perheen isä uhkailee tulevansa kouluun "vähän hoitelemaan asioita itse", jos ei meno muutu. Itse asiassa koen olevani lapseni kanssa terrorisoitu ja kiusattu. Olen harkinnut myös itse tutkintapyynnön tekemistä tämän äidin touhuista.
Itse en kyllä lastani puolustele, jos on hölmöillyt. Meillä väärät teot pyydetään anteeksi, eikä niitä salailla. Tietysti voi osansa olla tämän äidin käytöksessä se, että on työtön, eikä ilmeisesti niinkään maailmaa/elämää/kouluja nähnyt. Mahtaako lapsensa hakea äidin huomiota sillä, että "ilmiantaa" syyttä minun lapseni ja tietää äidin siitä "riemastuvan"?
Joka tapauksessa ihan järkyttävää, että aikuinen tuolla tavalla ristiretkeilee toista lasta vastaan. Ymmärrän toki, että hänkin oman lapsensa etua ajaa, mutta tapoja on sivistyneempiä ja asiallisempiakin.
Onko kellään muulla kokemuksia toisten vanhempien ajojahdin kohteeksi joutumisesta?
Vastaukset 19
Vanhimmat
terrorisoinnilta siirtämällä hänet toiseen luokkaan kolmannen luokan alusta? Luulisi, että ajojahti loppuu siihen. (tiedän, että ei kuullosta reilulle, mutta helpoin vaihtoehto)
Lapsi itse viihtyy luokallaan (erityospainotus kielissä, luokalle päässyt pääsykokeiden kautta), eikä halua vaihtaa. Kouluss olisi kyllä mahdollisuus vaihtoon, mutta sehän on luovuttamista ja tuolle äidille periksi antamista.
Sivujuonteena vielä se, että viime vuonna tämän äidin kadulla keskustelua varten pysäyttääkseeni hän ilmaisi ihmetyksensä, olisiko lapsi päässyt kepulikonsteilla luokalle...
niin eiköhän tuosta käräjäjutunkin saa. Silloin saisi myös oikeutta.
sinä, opettaja, rehtori, kuraattori...koko arsenaali...ja vaadi vaikka videokuvausta (luvat!)
että saatte totuuden esiin!
Näitä aina löytyy ja ei uskota että oma lapsi on syyllinen, aina se on joku muu!
>Tässä saattaa olla kyse juuri siitä, eivät usko että oma lapsi kiusaa!
Kyllä palaveria olen pyytänyt, viimeksi ei tullut.
Nyt odottelen vastausta, josko maanantaina päästään pöydän ääreen keskustelemaan. Jotenkin tuntuu siltä, että ei hän aiokaan tulla.
Läsnä olisi luokanope (voi antaa suoran käden tietoa luokasta. Ja mahdollisesti erityisope (voi kertoa, ettei siirtoja tehdä toisten äitien vaatimuksesta, jos mitään syytä ei ole. Ja nykyään syyt ovat erittäin painavat siirrossa.)
Kuullostaa hyvin tutulta ei minun lapsi voi kiusata. Katsoppa peiliin ja pidä lapsellesi puhuttelu, ettei muita saa kiusata!!
ap:n teksti! Mielestäni siinä ei kielletä oman lapsen tekosia!
Et ehkä lukenut ap viestiäni kunnolla. Olen kasvattajana kyllä enemmän ankaran kuin lepsun puolella - enkä tekisi lapselleni sellaista karhunpalvelusta, että siloittelisin curlingvanhemman tavoin hänen ei-toivottavat tekonsa pois. Ja sellaisiakin vanhempia on.
Voi luottaa siihen, että kurissa on, keskusteltu on välillä isoinkin kirjaimin, enkä todellakaan katso hänen tekemisiään sormien välistä.
Lapsellani on mennyt koko toinen luokka hienosti. Hän ei ole kiusannut ketään, mutta on pari kertaa ollut osallisena (normaalissa?) lasten nahistelussa.
Tässä tapauksessa taitaa olla kyse siitä, että tämä äiti jo ekan luokan syksyllä päätti, että minun lapseni on hirviö (ja rehellisyyden nimissä ajattelin toisinaan itsekin niin). Häpesin suunnattomasti lapseni käytöstä.
Konfliktit ja kahnaukset (Väkivaltaa en kuitenkaan hyväksy - tietenkään.) kuuluvat kuitenkin lastenkin elämään, niillä on kehitystehtävänsä. Ja lapset kehittyvät, kasvavat ja kypsyvät kokemustensa kautta.
Tämä äiti on ilmeisesti jäänyt kiinni siihen käsitykseensä lapsestani, ja pahimmalta tuntuu se, että hän, aikuinen, perusteettomasti panettelee lastani, 8-vuotiasta, jolla on elämä edessään. Hän ei usko sitä (tai ei halua sitä), että lapsellani menee hyvin nykyään ja kaikki on kunnossa. Lapseni on hänen suurennuslasinsa alla. Tämä oletettu lyömistapaus (jonka tapahtumisesta ei ole edes varmuutta, koska väitetyillä osallisilla on sana sanaa vastaan ja uhrin nimeämät todistajat eivät olleet nähneet ja tienneet mitään) sai hänet taas barrikadeille.
Tänään olen soitellut muutamalle luokan muulle äidille (tarkoituksena kartoittaa, kuinka suuri kansanliike tässä on takana. He eivät olleet kuulletkaan asiasta saati mistään väitetystä kiusaamisesta ja häiritsemisestä.). Aavistus on siitä, että on kirjoitanut kirjeeseen muiden nimiä ihan omissa nimissään.
Sen verran vahvistusta sain muualta, että tämä äiti koetaan hankalana tapauksena muissakin yhetyksissä. Mnä häntä en tunne lainkaan, tiedän vain joitakin ulkoisia seikkoja.
Ja vieläkin ihmettelen sitä, että tällaista voi tapahtua meille, ja että tuollaisiakin ihmisiä on olemassa...
Tuo vaan kuullostaa, niin tutlta. Minua kiusattiin koilussa todella rajusti´. Minun äitini otti yhteyttä kouluun ja kiusaajien vanhempiin ja he vähättelivät juuri noin, niinkun sinä nyt, että se oli vain pientä kiusoittelua. Ja väittivät keskustelleensa jälkikasvunsa kanssa. No nämähän eivät tietysti myöntäneet mitään. Joten heidän vanhempansa tekivät minun äidistäni vainoharhaisen valittajan. Minä olin mustelmilla ja naarmuilla, mutta nehän tulee mistä vaan. Ei niitä voi toinen lapsi aiheuttaa... Ei myöskään muut luokkalaiset kertoneet, että minua kiusattiin vaan väittivät kirkkain silmin, että mitään ei ollut tapahtunut. Ja tämä on se kuvio mmikä toteutuu aina, kun jotain kiusataan järjestelmällisesti.
Minä toivon, että olen väärässä, mutta tämä kuullostaa niin tutulta, että minun tekee mieli uskoa sitä toista äitiä.
Ainut mitä voin neuvoa. On palaveri jossa on lapset ja vanhemmat mukana ja, että lapsia kuullaan erikseen ulkopuolisen ( ei opettaja tai koulun psyko. vaan täysin ulkoa tuleva asiantuntija, jolla ei ole ennakko asennetta.)
On väärin, jos sinun poikasi saa syyttä vihat niskaan. Mutta vähintään yhtä väärin on se, että poikasi ehkä vielä kiusaakin ja kiusatun vanhemmasta tehdään syntipukki ja hankala ihminen. Toivon todella, että asianne saadaan selvitettyä, ettei kummallekkaan lapselle jää pahoja muistoja koulusta niiden kanssa kun on elettävä koko loppu elämä.
Olen pahoillani kokemastasi kiusaamisesta ja ymmärrän kyllä kertomasi valossa , miksi haluat kallistua toisen osapuolen kannalle.
Kyllä meillä on keskusteltu. Ja olen ylpeä siitä, että lapseni tunnustaa väärin tehdyt asiat suoraselkäisesti. Ei ole opettajallekaan koulussa koskaan valehdellut, ettei ole tehnyt jotain, jos on tehnyt. Luotan siis tässä lapseeni. Ja silminnäkijöihin, joiden rehellisyyttä ei myöskään ole mitään syytä asettaa kyseenalaiseksi.
Koulukiusaamisen eri määritelmillä yhteistä on se, että kiusaamiseksi katsotaan toistuva, tahallinen ja toisen ylivertaisuuteen (henkinen, materiaalinen, fyysinen tms.) toista loukkaava (henkisesti tahi fyysisesti) kohtelu, syrjiminen tai ulkopuolelle jättäminen.
Tällaisesta ei oman lapseni kohdalla ole ollut kertaakaan kyse. Nujakat ovat olleet yksittäisiä eivätkä kohdistuneet yhteen tai edes samoihin oppilaisiin.
Tästä oikeastaan päästään samaan teemaan takaisin kuin nmihin uskon tämänkin äidin jumiutuneen: lapseni sai leiman otsaansa ekan luokan syksyllä (Ja mitä kaikkea koulussa tapahtuukaan ja kuinka pieniä ekaluokkalaiset ovatkaan!), joka on tämän äidin (ja rivien välistä luin, että sinunkin) mielestäsi poltettu hänen otsaansa; kerran hankala, aina hankala. Surullinen näkemys ihmisen kasvusta ja kehityksestä.
Ja puoli vuotta sitten lapsemme kaveerasivatkin vielä.
Sain tietää, että tämä äiti ei aio tulla koululle keskustelemaan. Eikö sekin jo kerro jotain? Hän syyttää lastani, enkä saa mahdollisuutta selvittää asiaa hänen kanssaan. Hän kieltäytyy keskustelemasta.
Mitä siis tehdä? Nyt palaveeraan opettajan kanssa kahden, vaikka opettajankin viesti on ollut selkeä; asia täytyy selvittää.
Jos kerran asia on niin kuin alkup. kertoo, niin miksi ihmeessä te siellä ylläpidätte asiaa jatkuvasti?
Tuollaisten äitien touhut loppuvat aikanaan kun kukaan ei kuule eikä reagoi niihin. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu, antaa hänen melskata yksinään!
Jos kyse on todella jatkuvasta kiusaamisesta koulussa, se on opettajan tehtävä saada se loppumaan, ei vanhempien. Vanhemmat ovat aina ulkopuolisia koulun arjesta, koska heillä ei ole konkreettista näkö-, kuulo-, eikä havaintomahdollisuutta mitä todella tapahtuu.
Pyydä, että välitunnilla valvova opettaja ja mahdollisesti avustajat seuraavat kiinteästi näitä oppilaita ja heidän tekojaan ja puuttuvat heti jos kiusaamista tapahtuu. Luokassa opettaja on vastuussa että kaikilla on työrauha.
Vanhempien se kiusaaminen tulee saada loppumaan! Opettajat voivat informoida ja pitää kuria koulussa,mutta PÄÄVASTUU!kasvatuksesta on AINA vanhemmilla.
Tuohon itse pääjuttuun voin vain todeta, että asia pitää serlvittää. Mehän tiedämme vain kertojan totuuden. Omituista jos valittaja äiti ei suostu tulemaan neuvotteluun.Silloin pitää koulun iskeä kova vastaan ja sanoa, että on tultava ja otettava paikalle ulkopuolinen sovittelija, koska opettajat ovat puolueellisia. Se, että opettaja ja muut oppilaat eivät "huomaa" kiusaamista ei kerro mitään. Joskaan myös äiti ei aina osaa erottaa mikä on ns. kiusoittelua ja normaalia voimien mittelyä, joka on varsinkin pojilla aivan normaalia.
Toivottavasti saatte asian ratkaistua. Kiusaamista se on tuokin jos syytöntä haukutaan ja vaaditaan poistettavaksi. Kerro ihmeessä miten asia etenee.
Olen kyllä sitä mieltä, että opettajat ovat vastuussa lasten hyvinvoinnista kun he ovat suorittamassa pakollista oppivelvollisuuttaan koulussa. Siihen heidät on koulutettu ja siitä vanhemmat maksavat opettajille palkkaa veroina.
Millaista on sellainen kuri koulussa joka sallii toisten kiusaamisen ja henkisen pahoinvoinnin lapsilla? Onko opettajille opetettu, että kurin raja menee koulukiusaamisessa, se kuuluu vanhemmille muu järjestyksen pito opettajille?
Vanhemmille kuuluu tottakai päävastuu lasten kasvatuksesta. Mutta se ei sulje pois sitä, että kun lapsi tulee koulun porttien sisäpuolelle suureen ikäistensä laumaan, hänen käyttäytymistään alkavat ohjata ryhmä- ja laumakäyttäymisen lait, joita kotona ei voida edes opetella. Laumassa yksittäinen oppilas on varsin turvaton jos hänellä ei ole aikuista turvana ja kilpenä. Sehän on tutkittu, että kiusaamisessa on mukana aina enemmän kuin yksi oppilas.
Opettajat ovat vastuussa lasten laumakäyttäytymisestä ja koulun sääntöjen noudattamisesta kouluaikana. En ole vielä päässyt ymmärtämään, miksi kiusaamisessa vastuu siirretään vanhemmille, joilla ei ole mitään tekemistä lasten kouluaikaisen laumakäyttäytymisen kanssa. Opettajilla sen sijaan on, koska he ovat koulutettu ohjaamaan ryhmiä.
Minusta tuntuu, että on syntynyt uusi opettajien sukupolvi, joille lasten käytöksen ohjaaminen ja kasvattaminen jostain syystä ei ole sisäistynyt. Ehkä he ovat olleet lapsia, jotka ovat pienenä viety vanhemmilta päiväksi tarhaan suureen laumaan kasvamaan ja joilta on siten päivisin hoitavan aikuisen henkilökohtainen side jäänyt vajaaksi.
Tarha-aikanahan lapset ovat oppineet koululaumassa elämisen alkeet.
meilläkin. Nyt on ollut onneksi hiljaista jos jonkin aikaa. Mutta tosiaan, poikani eskariluokalla on tyttö, joka oli joskus samassa hoitopaikassa kuin lapseni. Jo sieltä asti on tullut erinäisiä todellakin typeriä syyttelyitä tytön vanhemmilta.
Viiminen silmienpyörittelyn aihe oli kun poikani kertoi, että tyttö oli koulussa jaellut synttäri kutsuja. Poikani kohdalla oli sanonu, että sä et saa, koska meijän isä ei tykkää susta!
Että aikuiset voivat olla typeriä ja jopa raakoja lapsia kohtaan. Opettajan mukaan pojassani ei ole vikaa ja samaten silloin hoitopaikassa sanoi täti, että pojassa ei ole syy.
Tämä tyttönen osaa ärsyttämisen jalon taidon ja valehtelee ja keksii asioita minkä kerkee. Vanhemmat sitten kotona uskovat kaiken mitä pikku nuppunen kertoo!
Tilanne on joskus todella sellainen, että tuntee itsensä täysin voimattomaksi. Siis, välillä on sellanen olo, että ei saakeli, tää ei oo totta.
Tuohon ongelmaanne en osaa antaa hyviä neuvoja, mutta pyydän sinua ajattelemaan yhtä kohtaa kirjoituksessasi vähän tarkemmin. Kirjoitit tuolla loppupuolella näin: "Tietysti voi osansa olla tämän äidin käytöksessä se, että on työtön, eikä ilmeisesti niinkään maailmaa/elämää/kouluja nähnyt." Ehkä tarkoitit sillä osoittaa vähän ymmärtämystä tuon äidin kummallista käytöstä kohtaan, mutta huomaatko, miten leimaat sillä kaikki työttömät äidit vähän epäilyttäviksi tai kummallisiksi? Ihminen voi olla syystä tai toisesta työtön, mutta silti ihan yhtä kelvollinen ja järkevä kasvattaja kuin joku työnsaannissa onnekkaampikin.
Sinun mielestäsi lapsesi ei ole tehnyt mitään väärää. Ei ole kiusannut, lyönyt, nimitellyt tms. Vika on siis siinä äidissä, joka keksii näitä juttuja omasta päästä...
Asia ei taida kuitenkaan olla ihan niin yksiselitteinen. Jotakin ikävää on sille toiselle lapselle sattunut ja sinun lapsesi on ollut osallisena siinä tapahtumassa. Ehkä ihan oikeasti kiusannut tai nimitellyt tätä toista lasta. Muuta ei kuule tarvita! Yksikin pieni ikävä asia saa suuret mittasuhteet ja jos "pientä" kiusaa vielä tapahtuu tälle kiusatulle sinun lapsesi taholta, juttu on paljon suurempi kuin oikeasti olisikaan ja seuraukset voivat olla katastrofaalisia!
Oletko ihan 100% varma, että lapsesi ei tee kiusaa? Oletko kärpäsenä katossa siellä koulussa ja tiedät kaiken mitä siellä tapahtuu? Opettajat, niin hyvin kuin asiansa hoitavatkin, eivät voi nähdä ja kuulla kaikkea mitä koulussa sattuu ja tapahtuu. Ja muut oppilaat eivät "näe eivätkä kerro" vaikka jotain näkisivätkin. Se on mamis ja äidinpoika joka menee kertomaan opettajalle esim. siitä, jos jotakin kiusataan. Pitää olla cool ja kova jätkä... jopa ihan eka ja tokaluokkalaisetkin!
Olen varma, että tämä äiti, joka kirjoittelee opettajille kirjeitä ja vaatii lapsesi siirtoa muualle, kokee, että mitään muuta ei ole enää tehtävissä. Hän on ihan aidosti huolissaan lapsestaan. Miksi? Jotakin on tapahtunut ja se pitää selvittää! Kukaan ei ilman todisteita ja faktaa lähde tekemään sitä, mitä tämä nainen tekee.
Olet varmaan yrittänyt selvittää mitä on siis tapahtunut ja onko lapsesi tehnyt kaikkea sitä, mistä tämä toinen nainen häntä syyttää. Olethan ollut itse henkilökohtaisesti yhteydessä tähän naiseen? Jos et, niin se sinun täytyy ehdottomasti tehdä! Jos et halua, tai se tuntuu epämielyttävältä, niin pyydä opettajaa kolmanneksi mukaan keskusteluunne. Se on kaikkein paras tapa, siis olla kasvotusten, ja selvittää asioita. Kun olette face to face teidän on helppo siinä suoraan sanoa asianne ja korjata mahdollisia epäselvyyksiä. Tilanne voi olla epämielyttävä ja tunteet voivat kuohtaa, mutta silloin ainakin huomataan kuinka suuresta asiasta ja tärkeästä on kyse. Rohkeasti vain keskustelemaan asiasta!
Olen itse koulukiusatun äiti ja olen käynyt läpi melkein helvetin asian kanssa. Kiusaajan äiti ei hyväksynyt sitä, että hänen lapsensa on kiusaaja... se ei kuulemma ollut mahdollista. Pidin kuinkin pintani, koska olin omin silmin kuullut ja nähnyt missä mennään. Olin yhteydssä kiusaajan äitiin monta kertaa ja yritin selvittää asiaa... vaikeaa oli ja tuttavuus meni sen tien, mutta kannatti! Nyt asiat ovat ok lapseni kannalta. Vaikeaa oli tietysti se, että poikani ja tämä toinen poika olivat alkuun kavereita, mutta kiusaaminen teki sen mahdottomaksi. Onneksi oma poikani oli rohkea ja sanoi, ettei halua koskaan olla tämän toisen pojan kaveri. Edes lähelle ei saa koulussa tulla, eikä mitään sanoa hänelle. Tämän viestin kerroin myös kiusaajan vanhemmille ja he onneksi ymmärsivät, että nyt oli tosi kyseessä.
Jos kiusaaminen olisi jatkunut edelleen, olisin ottanut isommat "aseet" käyttööni. Mielessäni usein jo ajattelin, että eikö todellakaan kiusaajalle voida mitään! Ajattelin myös, että seuraavaksi otan yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin ja tietysti poliisiin ja sitä kautta vaadin kiusaajan erottamista koulusta. Opettajien kanssa olin yhteydessä heti kiusaamisen tultua ilmi ja he tekivät kyllä parhaansa asian suhteen. Parasta oli kuitenkin se, että olin itse yhteydessä kiusaajan vanhempiin.
En halua loukata sinua tällä kirjoituksellani, mutta haluan että ajattelet asiaa myös toiselta kantilta. Ota selvää mitä on tapahtunut, missä mennään ja kuka on syyllistynyt mihinkin ja ota ehdottomasti yhteyttä tähän toiseen vanhempaan joka laittaa ikäviä tapahtumia lapsesi syyksi!!!! Se sinun on tehtävä! En jaksa uskoa, että toinen tyhjästä sellaista nyhjäisee... aina on jokin syy takana!
Tsemppiä sinulle!
taitaa olla ihan selvä ADHD tapaus, joka ei pysty hahmottamaan lapsensa kouluympäristön tapahtumia kunolla. Jos adhd on periytynyt lapselle, kuten yleensä käy, tuollaiset kahnaukset ja kiusaamiset ovat ihan tavallisia lasten keskuudessa.
Opettajien tehtävä on ohjata koulussa lapsia tällaisten kahnauksien yli ja huolehtia, että ne eivät toistu jatkuvasti samojen oppilaiden kohdalla.
Asia on sinun, koulun ja toisen vanhemman välinen. Mitään paskaa ei ole syytä lähteä puhumaan mihinkään suuntaan.
Luultavasti ei rauhoitu, mutta kuitenkin. Eihän tuollaista voi katsoa sokein silmin.
Tuossa kolmiossa pyörivät asianosaiset tarvitsevat nyt ulkopuolisen riippumattoman asiantuntijan puheenjohtajakseen. Asiat eivät selviä muuten,koska kaikki kolme( äiti-koulu/opettaja-äiti) rämpivät samassa liemessä ja heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää päästä siitä jotenkin ulos mainettaan menettämättä.
Asiaa mutkistaa myös se, että varsinainen ongelma joka pitäisi ratkaista muhii kouluyhteisön sisällä lasten keskuudessa.