Oikeaoppinen kaatuminen ?

rr-kuskit yrittävät estää kaatuessaan.

Judomiehet tietää kuinka kaadutaan, käy kysymässä kuinka se ukemi tehdään.

Käys kysymässä jujutsulaisilta missä nopeudessa he aikoisivat ukemia käyttää..Ukemi on mattoliike jossa tullaan heitosta alas ja siinä ei nopeus todellakaan ole vaikka 80 km/h..Kysyjälle..jos joudut tilanteeseen jossa kaadut..siis kaadut niin pyri sen mopon alta pois ettei jalka jää alle ja levitä eväs koska pyöriminen on vihoviimeinen juttu.Toivottavasti tollasessa tilanteessa ei oo alla sortsit ja t-paita..

lienee paras tapa varmistaa, että saat mahdollisimman paljon ruhjeita sekä luunmurtumia. Ei suositeltavaa...:)!

Mutta kenties joku kesäisin t-paidalla ja sortseilla ajavista sankareista haluaisi kommentoida, onko se parempi liukua vaiko kenties pyöriä pitkin asfalttia....?

joka moottoripyörän nurinmenon jälkeen,maantieolosuhteissa,pystyy tekemään mitään hallittua kehonsa liikettä hillitsevää toimenpidettä.
Ainoa asia minkä voi tehdä,jos ehtii sitäkään,on toivoa, ettei osu mihinkään kiinteään esteeseen,tai jos on jo pyörällään sellaiseen ensin törmännyt ja siitä sitten ilmojenteille lähtenyt,odotukset laskeutumispaikan suhteen,voisivat käydä mielessä.
Nuo jutut joissa nurin mennyt motoristi kertoo tehneensä,yhtä jos toistakin ja nätin hallitun liun jälkeen,tupakin poltettuaan jatkanut nätisti matkaa,voi jättää omaan arvoonsa.
On vaan käynyt valtava tuuri,kun on sattunut ruho mäjähtämään sopivassa kulmassa ja suunnassa tienpintaan eikä ole mikään kovin paljon ilmaa raskaampi este tullut "HALLITTUA"liukua häiritsemään.

Nuorempana, siis joskus 20 kiloa sitten vedin yhdet lipat 70 km/h nopeudesta asvalttiin. Väistäessäni eteen tullutta estettä, autoa joka veti liinat kiinni ilman mitään järkevää syytä. Jarrutin "taitamattomasti" väistön aikana etupyörän alta pois. Osuin ensin kyjelleni asvalttiin josta alkoi nopea pyörimisliike. Takaraivossa oli tieto että lähellä takana tulee auto, jonka alle en halua liiskautua. Pyörimisliikkeen aikana levitin käteni sivuille, jotta saisin pyörimisen jotenkin loppumaan. Muutaman kierroksen jälkeen sain tienpinnasta jonkinlaisen otteen ja ponnistin kaikin voimin itseäni kadun reunaanpäin jalkakäytävälle. Vasta silloin kuulin takaatulevan auton lukkojarrutusäänet, ai että helpotti oloa.

Pahimmat vammat olivat henkistä laatua, farkut olivat riekaleina ja vain muutamia mustelmia ympäri kroppaa ja pyörään tuli muutaman satasen (markkavallanaikaan) edestä uusia osia hankittavaksi.
Tuon kokemuksen perusteella sanoisin, että pyöriminen on vihonviimeiden tapa kaatumisen jälkeen. Siinä menee suunnat ja koordinaatiot ihan sekaisin saati sitten, että olis edes teoriassa mahdollista yrittää vielä väistellä kiinteitä esteitä.
Koordinaatioista vielä senverran, että tuohon aikaan olin kohtuullisen kovassa kunnossa oleva kilpaurheilija, jolla pää ei mennyt pyörälle ihan pienistä pyörityksistä. Nyt saattais mennäkin samoin kuin luut saattais somasti rutajaa vastaavanlaisessa kaadossa(?)

Radan varsiltahan on pyritty poistamaan kaikki kiinteät esteet, siellä on tilaa liukua tai vaikka pyörähdellä.