Tsempatkaa äidit!

pienen pieni ihmisen alunen koittaa päästä kasvamisen alkuun...Ei tuossa tilanteessa tarvi jaksaa suurensuuria, näkyviä aikaansaannoksia..
Koeta napata päiviisi lempisyömistä, lempilukemista,otat pienen oman hetken hemmotteluhetken päivän päätteeksi.

Itse olen myös kärsinyt joka raskauden alussa pahoinvoinista. Nuorin on vasta 3 viikkoa vanha, joten hyvässä muistissa on.
Ei silloin tosiaan mitään jaksa. Eikä tarvitsekaan. Tee vain ne asiat, jotka on ihan pakko. Itselläni auttoi b-vitamiinin syönti pahoinvointiin. Jos olet töissä, hae sairaslomaa.

alkuraskauden aikoihin ihan sekaisin.
Nousin sängystä tai sohvalta vain tekemään ruokaa toisille lapsille. Tai pyyhkimään... Kaiken pakollisen, mutta pyykit yms sai jäädä suosiolla rakkaale miehelleni.

En jaksanut edes viedä lapsia kerhoon. Ihan pakosta vein mutta se oli hyvä, raitis ilma kun teki hetkeksi ihmeitä.

Vitamiinit auttoivat ehdottomasti.

Mutta tuskaa se aika oli. Jopa lapsille. Vielä kun ei aurinko paistanut ja vettä vain satoi koko talven. Oli siis helppo olla sisällä ja lapset turhautuivat.
Nyt viikkoja 34 ja risat ja voin vakuuttaa olevani HYVÄSSÄ kunnossa. Koti siisti ja kerhoon mennään joka kerta. Joka päivä raahaudutaan pihalle.. Ja vaikka supisteleekin niin se on pieni murhe kun ei väsytä niin kamalasti, ei heikota ja kaikki ei tule ylös....

Usko tai älä, mutta lukiessani tekstisi sain siitä voimaa! :) Olen nimittäin pahoinvoinnin osalta samassa tilanteessa, nyt 9. viikko meneillään. Jaloissa pyörii erittäin vaativa 11-kuukautinen - toistaiseksi ainoa jo maailmaan putkahtanut lapsemme.

Odotan siis vasta toista, mutta välillä on tosi raskasta, kun päänsärky yltyy yltymistään ja sitten oksettaa... Ukkoni on päivät tietysti töissä. Ajattelen kuitenkin usein siskoani, joka on synnyttänyt neljä peräkkäin. Jos hän on pärjännyt, niin kyllä minäkin pärjään! Oikeammin tietysti ME pärjäämme, mies on kultakimpale :)

Voimia sulle valtavasti! Pitää vain osata relata eikä vaatia itseltään liikoja. En saanut minäkään ikkunoita viikonloppuna pestyä... mutta äidilläni on ollut tapana joskus sanoa, että ei ne tiskit yms. ruokaa tahdo, jos ymmärrät pointin :)

Mulla on ollu joka raskausaikaan tosi kovat pahoinvoinnit. Viimeisimmältä sain ne siedettäväksi kun heti herättyä äkkiä aamupala ja heti pihalle. Pääsi muutaman tunnin taas helpommalla. Ja kun pahoinvointi taas yritti iskeä päivällä, niin eiku taas ulos. Kesällä se on nyt onneks vähän helpompaa. Joskus ku en muuta jaksanu, niin istuin vain portailla. Voimia sulle!