Mä oon vaan kerran elmässäni ollut rakastunut,ja olen varmaan edelleen(noin 4 vuotta)ja meidän välillä on ollut koko tämän ajan jotain(vilkuiluja,pari sanaa kun on ollut pakko,ujostelua).Nyt joku sanoo että mistä tiedät sen tunteista,mutta olen lähes varma että meidän välillä on jotain,tunnen sellaisen 'sähkön'välillämme.Kerrankin kun vain näin hänet sydän oli hypätä kurkusta,tärisin jne.kukaan ei oo saanu koskaan tällaista aikaan.en tahdo ketään muuta kuin hänet..eniwei,kuulemma poitsu on ruvennut seurustelemaan...tuntuu että ei jaksa tehdä mitään,kaikki vaan ärsyttää ja niin kuin elämällä ei ois mitään mulle...mitä mun pitäis tehdä...onko kellään samanlaisii kokemuksia?
Sydänsuruja..
tyttö yksinäinen
4294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama juttu/ongelma täälläkin.
En vaan ole vielä löytänyt mitään ratkaisua ongelmaan!:(
on kokemusta. sitä vaan oli valmis tekemään sen ihmisen takia aivan mitä vaan. mut sekään ei sit riittäny. sitä "sähköisyyttä" kesti reilu puolisentoista vuotta ja sit kävi ilmi et hyvällä kaverillani ja täl tytöl oli jotain pientä sekoilua ollu yks ilta, ja se toistui sit vähän ajan päästä pariin otteeseen. kaverini mukaan heillä ei oo mitään, itekää ei kuulemma oikeen muista sekoiluista muutakun et oli hirvees kännis ja vastaavaa. kylhän se satutti. sit se rupes kans välttelemään mua kun tajusi tunteeni. en tosin päässyt itse kertomaan päin naamaa, mut jotenkin se rupes epäilemään. yöunet meni parilta viikolta kokonaan, koulussa ei jaksanut keskittyä lainkaan opetukseen varsinkaan jos tyttö oli samalla kurssilla. kesä tuli, enkä nähnyt tyttöä ollenkaan. hyvä niin, tuli muuta ajateltavaa kesätyön ja muun touhun ohella. tunsin pitkästä aikaa taas halu elää täysillä enkä malttanut odottaa mitä elämä tuo tullessaan. koulu alkoi taas, ja tietenkin kävi niin et oon joka ikisel kurssil tän tytön kaa.. täytyy vaan toivoa et ne tunteet ei tule pintaan.
nytkään en oikeen tiiä mitä tunnen sitä kohtaan, luulin että olin päässyt kokonaan yli hokemalla itsekseni et se on vaan pinnallinen idiootti, eikä oo mun arvoinen - "unohda se jo". mut aina kun nään tytön tulee jotenkin haikee fiilis "ehkä joku päivä sit". eikä yhtään ilahduttanut kun kuulin et se meinaa pyrkiä samaan jatko-opiskelupaikkaan kuin minä.
kylhän se rakkaus voi olla antoisaa, tai sitten kuten mun tapauksessa se voi satuttaa. eikä ihan vähän vaan. se syö miestä rotan lailla kun kuulee, ettei ihastusta vois vähempää kiinnostaa.
Mulla on kans sama ongelma, paitsi että olen poika. Olen katsellut yhtä tyttöä pitkänkin aikaa, mutta en ole uskaltanut tehdä mitään, vaikka silti tunnen että välillämme olisi jotain.
juttu kuin sulla.Se poika josta mä pidin pyyti mua kerran alkaa sen kaa mut mä idiootti en suostunut!!:( Mua varmaan sit jännitti liikaa:( Nyt mä nään sitä joka päivä ja muistot tulee mieleen:(*snif*