Kuin juna, Pendoliino,
joka kiskoilla kiitää,
samoin elämä rientää,
vauhdilla eteenpäin.
Myös lintu,
tullessa syksyn,
Pendoliinoa oottaa
varsilla tien,
langoilla valotolppien,
vain etelään päästäkseen.
Myös mieli, sekin kaipaa
valoa pimeyteen,
aurinkoa sydämeen
jostain saapumaan.
Kuin lintu,
se varjoissa yön
Pendoliinoa oottaa,
täällä kujilla elämänpolun,
pois lämpimään päästäkseen.
Vaan juna, Pendoliino,
oottajat jättää unhoon
vinhasti kiitäessään,
ohi kiireissään.
Ei lintu,
ei kaihoisa mieli
Pendoliinonsa matkaan
ne päässeetkään,
vaan varsilla kujatien
he oottavat edelleen.
Kun juna, Pendoliino,
uudelleen saapuu kerran,
oottavain asemalle,
se myös pysähtyy.
Saa lintu,
ja väsynyt mieli
Pendoliinonsa syliin
silloin lennähtää,
tien varrelle oottamaan,
ei unohdu ainutkaan.
= = = = = =
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.