Minne kissat kadonneet?

Tiedäthän vanhan sanonnan: Ihminen ei ota kissaa vaan kissa ihmisen.

Tämä äärimmäisen itsetietoinen ja -riittoinen eläin, jota muinaisessa Egyptissä palveltiin Jumalanakin, ei ole edes opetettavissa vaan oppii minkä haluaa.

Rotat ovat paenneet kaatopaikoille asumaan ja hiiret myrkytetään. Kissoille ostetaan herkut kaupoista, "täysinäinen vatsa ei harrasta".

Palstan sanavalmiit henkilöt voinevat kertoa "kissojen päivistä" paljonkin.

Vuosia on jo puhuttu, kuinka kotikissat villiintyvät luonnossa ja tappavat lintuja.
Niinpä niitä on alettu pitää kiinni jopa maalla vaikka kissojen lainsuojattomuus metsässäkin poistettiin. (Kissanhan sai ampua pihapiirin ulkopuolelta tavattaessa vielä 80-luvulla)

Myös ns. navettakissat ovat kadonneet, kun navetat ovat tulleet harvemmiksi ja hygienisemmiksi.

Ja nämä nykyiset kaupunkikissat taitavat olla sen verran arvokkaita, että niitä ei uskalleta vapaaksi laskea ollenkaan.

Asutuskeskuksissa on tyylinä pitää kotikissoja. Kotiin hankitaan raapimispuita sisälle ym kissan leluja. Voi armoton jos sattuu olemaan parkettilattia siihen jää kissan leikeistä naarmut. Valjaissa ulkoilutetaan joka ei sitten sovi lainkaan kissan luonteeseen. Niin ja tietysti tyttö-ja poikakissoille operaatio jottei suku jatku. Voi kotikissan rajoitettua elämää!

Maalla vielä voi nähdä "oikeita kissoja" vapaana liikkuvia, lähtevät ulos kun haluavat ja palaavat taas ruokakupille, asettuvat nukkumaan ja kehräämään.Ulkorappusilta voi löytää kissan saalistuksen tuloksia hiiriä ym pikkunisäkkäitä sekä pikkulintujakin.On se kumma kissan luonne kun pitää tuoda näytille rapuille saalistuksen tuloksia. Kissa kiitoksella elää, kiittelyä se ilmeisesti työstänsä kaipaa.

Syksyn sateisina aamuina tunnen eläväni kissan elämää, käännän vain kylkeä aamutuimaan ku muut tekevät töihin lähtöä.Hieron rähmät pois silmäkulmista, luen päivänlehden, juon kahvikupposen. Sitten venyttelen itseäni pitkään ja hartaasti, kuten kissa päästäkseni liikekannalle.

Muut pihassa starttaavat kylmiä autoja käyntiin
Harjataan auto lumikinoksen alta puhtaaksi, ainakin etulasi ja sivulaseihin juuri ja juuri ulos näkyvä aukko.Tumpataan savuke lumihankeen ja hypätään autoon.Jos auto käynnistyy päästään lähtemään työhön.

ei irrallisia kissoja suvaita. Tyttäreni perheeseen hankittiin 2 kissaa. Ovat aivan ihania, ihmisystävällisiä yksilöitä. Kaiken lisäksi ylen viisaitakin.

Naapuri kylläkin hermostui aivan mahdottomasti, jopa niin, että hankki koiran pitämään kissat loitolla. Laittoipa vielä tiiviin aidan, että ei kissat pääsisi vahingossakaan väärälle puolelle.

Onhan se niin, että kissan pissi haisee aivan kamalalle ja tappaa puutarhakasveja. Ymmärränhän minä, että niitä ei suvaita.

Meillä on tuolla pihassa noita pieniä harmaita otuksia ja ottaisin kyllä kissan niitä hävittämään, mutta en halua saada naapurien vihaa päälleni. Niinpä täytyy tyytyä myrkyttämään noita otuksia.

Toisaalta, nuo otukset ovat aika söpöjä ja vikkeliä, joten on tietysti sääli tappaa niitä.

Kissallani on hyvät oltavat, vaikkei vapaana saakaan mellastaa ulkosalla, valjaissa vain. Muuten olisi liikaa vaaroille alttiina kaupunkioloissa. Ja kyllä valjaissakin puuhun nousu onnistuu, ei vain pääse liian korkealle. Ja leikattukin on, sillä leikkaamaton kissa on aikas rasittava varsinkin keväisin, eikä ole tarkoitus etsiä Kertulle sulhasia. Kerttu on ihan onnellisen oloinen kissa, vaikka kaupunkikissa onkin, maalaismiehelle vain tiedoksi.

Vielä keskenkasvuisena oli joskus hermot mennä, esim. kun Kerttu tanssi olkkarin verhotangolla ja pudotti tangon kiinnikkeineen ja verhoineen. Kai vähän siinä rytäkässä satuttikin itseään, koska säntäsi vartiksi takimmaiseen sängynalusnurkkaan kolhujaan potemaan. Yöllä pentu harrasti sählyä, jalkapalloa, pudottelua ja kolmiloikkaa. Pelivälineiksi kelpasi omien lelujen lisäksi mikä tahansa pikkutavara kynistä kännykkään. Telkesi mokoma kerran minut asuntooni kaatamalla eteisen oven takana olevan maalaustelineen niin, etten päässyt olkkarista eteiseen. Ensin oli ajatuksenani soittaa naapurille, että pudotan avaimet partsilta, että pääsee pelastamaan minut asunnostani. Sitten tajusin, että mitenkäs pudottaa avaimet, kun ne ovat juuri siellä eteisessä, jonne en pääse. Onneksi oli jäänyt ovelle pikkuruinen rako, josta vähitellen sain hivutettua vippaskonstein telineen pystyyn, mutta aikaa se vei.

Että aina sattuu ja tapahtuu, kun kissan pentuna itselleen ottaa. Elämästä ei vaihtelua puutu. :)

ne kaikkein mehevimmät?

Mesenaatti Sorjosen kaupoissa seurasivat hännänhuippuna yksi hevonen ja yksi kissa !
Olisipa hauska tietää kissan rotu.