kauhusta

meillä oli vastaava tilanne muutama vuosi sitten;
uusi paikkakunta, uudet naapurit, ei kavareita, yläasteen viimeinen luokka alullaan pojalla,
olimme muuttaneet ( kesäkuun alussa ).
Kaikkihan oli kamalaa pari viikkoa koulun alkamisesta, muttasitten homma lähti kulkemaan,
kaverit löytyi ja kuukauden sisällä kaikki oli OK
Eli malttia, katselkaa muutama viikko ja koettakaa saa da lasten kanssa puhuttua asiasta, kouluhan alkoi vasta ! jos tilanne jatkuu vielä neljän kouluviikon jälkeen on asiasta puhuttava "tiukemmin" ja syyt selvitettävä.
Ei huolta toistaiseksi, sympatiaa ja empatiaa lapsille- kyllä se siitä ! :-)

"Toivoisin saavani mahdolliset vastaukset mailiin, täälä kun tuppaa nää viestit hukkua paljouteen."

- -> mutta osoitetta en nähnyt. Eipä silti, ei ole tuollaisesta kokemuksiakaan.

toista kiusataan ja kunnolla.
En usko,että samalle luokalle laittaminen on hyvä idea.Silloin molemmat kärsivät lisää,eri syistä,plus että toinen kokee vastuun riippakivenä.
Ehkä sinun olisi parasta ottaa yhteyttä opettajaan ja pyytää häntä pitämään silmällä tilannetta.
Ja puuttumaan kiusaamiseen mutta ei niin,että kukaan saisi tietää sinun olleen asialla.
Ei oma lapsesi ja etenkään eivät muu.
Ikävä kyllä joudut aivan opettajan armoille ja riski on,että hän puhua pälisee kaiken koko luokalle heti seuraavana päivänä.

Opettajan on turha väittää,että hän ei pysty mihinkään eikä tiedä mistään mitään.Huomaa helposti kiusaamisen jos vain haluaa huomata.
Silmien kiinnipitäminenon vain paljon vaivattomampaa.

Koulu ottaisi sinuun yhteyttä jos lapsesi käyttäytyisi huolestuttavalla tavalla erilailla.
Miksi siis sinä et voi ottaa yhteyttä kouluun?
Aamuitku ja iltaitku ovat huolestuttavia ilmiöitä.
Luultavasti tenavasi herää joka aamu todelliseen helvettiin.

Tuo ei ole normaalia, että lapsi itkee aamuisin ja iltaisin koulun vuoksi.

Se ei ole mikään ratkaisu, että sisarukset olisivat samalla luokalla ellei sitä asiaa ole korjattu minkä vuoksi lapsi itkee.

Juttele lapsesi kanssa kahden kesken ja pyri voittamaan hänen luottamus puolellesi jotta hän pystyy kertomaan mikä siellä koulussa on niin kurjaa.

Älä painosta lasta kertomaan vaan kerro hänelle, että olet hänen puolellaan, vaikka tilanne olisi minkämoinen ja että haluat kaikin tavoin auttaa häntä kunhan vain ensin tiedät minkälaiseen ongelmaan hän tarvitsee apua.

Jos lapsi hangoittelee kouluun lähdön kanssa, niin älä koskaan korota ääntäsi ja pakota häntä menemään, sillä silloin lapsi menettää luottamuksen aikuiseen, jos aikuinen väkisin pakottaa tämän johonkin lapselle todella kauheaan paikkaan.

Mielestäni, lapsi ei huviksensa itke ja pistä vastaan koulun lähdön kanssa.
Silloin voisi olla parempi, että soittaisit lapsen opettajalle ja kerrot mikä tilanne on, ja voisi olla parempi, että lapsesi jää kotio kunnes on selvitetty mikä siellä koulussa on vikana.

Oletko kysynyt lapseltasi, minkävuoksi hänellä on koulussa kurjaa?

Se asia olisi tärkeintä selvittää ensimmäiseksi ja sitten lähteä korjaamaan tuota kurjaa asiaa.

Ongelmat tuskin sillä ratkeavat, että sisarukset olisivat samalla luokalla, pahimmassa tapauksessa voivat ongelmat tulla suuremmiksi, jos esim. kyseessä on koulukiusaus.

Yritä jutella lapsesi kanssa, sekä ota heti maanantaina yhteyttä hänen opettajaansa sillä ongelmiin on puututtava heti alussa, eikä jättää kiemurtelemaan isommiksi ongelmiksi jotka lopulta vaikuttavat lapsen koko tulevaisuuteen.

Niinkuin edellinen kirjoittaja sanoi, niin älä pakoita lastasi väkisin kouluun.
Itse tulin vanhemmilleni todella katkeraksi kouluun pakottamisesta, he eivät ymmärtäneet mitä piinaa siellä jouduin kestämään ja se piina vaikuttaa vielä tämän hetkiseenkin elämääni, en luota ihmisiin enkä kykene töihin tämän asian vuoksi.

No siinä taisi käydä niin että hätäilin, nyt kahden viikon jälkeen tilanne tosiaan näyttää tasaantuneen. Nyt ei enää itkeskellä aamuisin ja muutenkin ok. Kai se vaan uusi ympäristö hieman jännitti alussa, kiitoksia kaikille neuvoista ;)