tunnen itseni tosi huonoksi äidiksi. murehdin jatkuvasti vauvani vointia. tarkkailen kaikkia liikkeitä ja ääniä. mietin onko lapseni terve, voiko hyvin,saako riittävästi maitoa. tiedän, että jatkuva stressaameni heijastuu lapseen :( poika on nyt reilu 3 vkoa, minkäänlaista rytmiä ei ole, ei tietysti kuulukaan. imetys tuntuisi sujuvan ihan hyvin, pissaa joka vaipassa ja kakkat ainakin yhdessä vaipassa per päivä. paino oli noussut kahden viikon ikään mennessä 3680g:sta 4030g:aan. pituutta tullut 3,3cm eli poika on kasvanut hyvin mutta silti smurehdin et saako hän tarpeeksi maitoa vai onko nälässä. on imemisen jälkeen tyytyväinen tai ei siis itke eikä kitise mutta hamuilee kyllä ja osottaa suurta imemisen tarvetta. annan tutin, poika on hetken tyytyväinen kunnes tutti tippuu ja alkaa ähinä ja tutin etsiminen...onko nälkää vai imemisen tsrvetta vain? ei kai poika ole nälässä? :( voinko luottaa siihen että itkisi ja huutaisi mikäli nälkä olisi? voiko olla niin kova imemisen halu vaan? kokeen vuoksi annoin yhtenä yönä pojan imettyä molemmat tissit tyhjäksi vielä pakkasesta maitoa 60ml -> söi kaiken, annoin 80ml -> söi kaiken. pulauttelee rutkasti,saako liikaa?? tämä on koitumassa nyt niin suureksi ongelmaksi etten tiedä mistä apua...eivät neuvolassakaan osaa auttaa kun poika kerran kasvaa tai on tähän asti kasvanut, seuraava käynti ensi viikolla. auttakaa, vinkkejä ja rehellisiä mielipiteitä! olisin todella kiitollinen!
masennuksen
partaalla
4684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
masennuksen partaalle joudu tuollasen asian kanssa.Onhan tilanne toki uusi mutta luota vaan itseesti äitinä ja lapsi kyllä ilmottaa nälkänsä itkulla ihan varmasti,syöttää vaan säännöllisesti 2-3 tunnin välein.Kerta poikakin kasvaa ihan hyvin niin ei huolta.Nyt rupeet vaan nauttimaan ihanista kevät päivistä pienokaisesi kanssa :)
"hyvä äiti" kirjoittanut kohdalle kun se oli tarkotus olla sulle,mun nimimerkki ei siis ole tuo :D
ja mieliala on sen mukainen. Itse ainakin olin itkuinen ja masentunut muutama viikko synnytyksestä. Kyllä lapsi varmasti saa tarpeeksi ruokaa, kun kerran noin hyvin kasvaa. Jos olet huolissasi, niin voithan pyytää aluksi neuvolasta useimmin punnituksen, ainakin oman mielenrauhasi vuoksi. Tietenkin myös korviketta antamalla tietää, jääkö vielä imetyksen jälkeen nälkä, mutta toisaalta vauva voi syödä imemisen tarpeeseen ja sitten puklata ylimääräisen pois. Toisaalta myös puklailu on normaalia. Mielestäni kantsis vaan imettää suht usein ja jos vauva ei ole tyytyväinen tai paino ei tarpeeksi nouse, niin sitten antaa korviketta.Itsekin muistan alkuun, että tyrkkäsin korviketta joka itkuun, kun pelkäsin että lapsi nälässä.Teillä tuntuu olevan kaikki hyvin, luota vain äitinä itseesi, osaat varmasti hoitaa lastasi hyvin ja olet hyvä äiti:) Jos huolet saavat yliotteen ja jatkuvat pitkään, niin kantsii toki jutella neuvolassa, koska synnytyksen jälkeinen masennus on hyvin yleistä. Noin pian synnytyksen jälkeen huolehtiminen ja alakuloisuus täysin normaalia kuitenkin. Tsemppiä oikein kovasti ja ihanaa kevättä ja kesää teille!
Ihan oikeasti, vauvasi voi hyvin jos syö, pissaa, kakkaa, itkee. Alat jossakin vaiheessa tunnistamaan erilaiset itkut, ne itkut jotka ovat normaaleja(väsy,nälkä,epämukavuus itkut) ja myös sitten sen itkun kun oikeasti sattuu johonkin.
otappa päivä kerrallaan ja pistä huolet sivuun.
Äläkä mieti ja stressaa mitä muut sanovat mikä vauvallesi on parasta, esim jos maito ei riitä,vaan itkee lisää niin anna vaikka korviketta.
Itse itkin äidilleni,kavereilleni,miehelleni ja lopuksi neuvolaan sitä että halusin lopettaa imettämisen, olin hulluksi tulossa, vauva oli koko ajan rinnalla, eikä elämästä meinannu mitään tulla koska 2 isompaakin lasta on, niin neuvolassa sanottiin esim juuri korvikkeen käytöstä näin: ihan sama mistä ne maito tulee, se riittää että jostakin saa maitoa, ennenkaikkea se lämmin syli ja rakkaus on se pääasia. ja tuosta mä pidin, mua ei neuvolassa alettu haukkuu kun lopetin imettämisen, ja kyllä se neuvolan neuvo pätee, riittää että lapsesi saa sitä rakkautta ja hyvää oloa.
nauti lapsestasi, en usko että lapsessasi mitään "vikaa" on ja hulluksi sinä tulet jos varrot vauvasi vierellä ja vahdit häntä koko ajan. Luota itseesi, kyllä se siitä ajan myötä