isän

maksamaan elatusmaksua huostaanoton ajalta.

Vaikka uuden lain mukaan ennen huostaa lapsen lähipiiri on kartoitettava, ei sitäkään lain kohtaa välttämättä noudateta.

Eli pääsääntöisesti isään ei oteta varmaan edes yhteyttä, jos hänellä ei ole huoltajuutta. Jos yhtään lohduttaa, niin ei oteta muihinkään sukulaisiin, vaikka siis laki tämän vuoden alusta alkaen niin edellyttää.

Nyt uuden lain mukaan pitäisi ilmoittaa, mutta se on paljolti stt:stä kiinni.
Sinuna en todellakaan luottaisi siihen että lapsi sijoitetaan luoksesi.
Jos tiedät että tilanne on mennyt siihen että lapsi on "huostaanotto vaarassa", mene mukaan seuraaaan neuvotteluun ja pidä oikeuksistasi kiinni. Ja vielä parempi olisi jos voisitte yhdessä ex:än kanssa sopia että lapsi muuttaa luoksesi ja tehdä yhteishuoltajuuspaperit. Ilman yhteishuoltajuutta mahdollisuutesi lapseen ovat todella minimaaliset. Valitettavaa mutta totta.

Se mitä alempana kirjoitettiin ettei muka tarvitsre maksaa elatusmaksuja huostaanottoajalta on väärä tieto. Isä todellakin maksaa ja äiti myös riippuen tuloista, ellei saa maksuista vapautusta.

Et ehkä kirjoittanut itsestäsi, mutta kerro nämä terveiset sille isälle jota tarkoitit.
Ja valmistautukaa taisteluun.

Huostaanottoa tehtäessä on vanhemmat kuultava, myös isä joka ei ole lapsen huoltaja. Huoltajuus ei siis vaikuta kuulemiseen. Automaattisesti lasta ei sijoiteta isän luokse. Mikäli isä haluaa lapsen luokseen, isän tilanne on selvitettävä pystyykö hän lapsesta huolehtimaan. Huostaanotto ei myöskään vaikuta elatusmaksuun, sitä ei enää makseta äidille (jos siis äidiltä lapsi huostaanotetaan) vaan kunta perii sen hoidon korvauksena.

isälle ja lapselle automaattisesti yhteinen mahdollisuus, jollei isä ole tehnyt rikosta lasta kohtaan.

Miksi lapsen pitäisi johonkin sijaisisään tyytyä, kun hänellä on omakin isä, joka hänet haluaa.

Kun luen näistä lastensuojeluun liittyvistä vääryyksistä, minulle tulee aina paha olo.



Tällä kerralla on kyse suomalaisen isän taistelusta norjalaista byrokratiaa ja lastensuojeluhelvettiä vastaan. Tämä tarina alkaa vuodesta 2000 ja on tavanomaisen ruma.

Näin alkuun mainittakoon, että lastensuojeluhelvetissä vallitsee eräs perustotuus - isät sivuutetaan usein - l. yleensä aina - lasten huoltajuudesta ja sijoituksista päätettäessä.

Vuonna 2006 julkaistussa tutkimuksessa selvisi, että lapsi määrätään edelleen, kaikista oikeudenmukaisuus- ja tasa-arvopuheista huolimatta, asumaan isän luo vain joka kolmannessa käräjäoikeuden päätöksistä.

Suomessa käsitellään vuosittain noin 42 000 lapsen huoltoa, asumista tai tapaamisoikeutta koskevaa asiaa. Niistä noin 2 000 on alioikeuksissa käsiteltäviä huoltajuusriitoja. Isät laittavat oikeusprosesseja vireille jo lähes yhä usein kuin äidit.

Mutta sivuuttaminen on kuitenkin edelleen jokapäiväinen käytäntö - myös muissa Pohjoismaissa.

Tähän sivuuttamiseen on törmännyt myös omista ja lapsensa oikeuksista taisteleva helsinkiläismies, jonka 12-vuotias tytär on yhä Norjassa, vaikka miehelle on määrätty oikeuden päätöksellä oman lapsensa yksinhuoltajuus Suomessa. Aluksi tytön huoltajuus oli hänen suomalaisella äidillään. Tytär otettiin huostaan Suomessa vuonna 2002, koska äidin ei katsottu päihteidenkäytön vuoksi kykenevän huolehtimaan lapsestaan.

Kun kuusivuotias tytär oli äitinsä luona lomalla kesällä 2002, äiti vei lapsen luvatta Osloon.

Suomalaiset sosiaaliviranomaiset ottivat kyllä norjalaisiin kollegoihinsa yhteyttä kuukauden kuluttua Norjaan menosta, mutta eivät vaatineet lapsen palautusta. Äitiä yritettiin houkutella Suomeen päihdehoitoon.
Pian Oslon lastensuojeluviranomaiset alkoivat saada perheestä huolestuneita ilmoituksia. Kesällä 2003 tytär otettiin huostaan päihtyneeltä äidiltä. Hänet sijoitettiin norjalaiseen lastenkotiin ja sieltä sijoitusperheeseen.

Huomaatteko, että suomalainen lastensuojelu on perusteiltaan kieroutunut eikä vastaa tarkoitustaan?

Lapsen edulla ei ole tälle Yhden Totuuden Kukkahattutätien muodostamalle armeijalle mitään todellista merkitystä.

Tärkeintä näyttää olevan se, että Pyhän Byrokratiuksen ikävimpien periaatteiden mukaan lastensuojelun - ja muun sosiaalitoimen asiakkaat - ovat vain tilastolukuja joilla saadaan lisää määrärahoja budjettiin. Ja - ainakin osaa heistä - pidetään hallintoalamaisina ja jopa suorastaan rikollisina.

Ihmisiä - isiä, äitejä ja lapsia.

Äiti on palannut Suomeen - ilman tytärtä. Suomalainen tytär asuu yhä norjalaisessa sijoitusperheessä, vaikka isä sai yksinhuoltajuuden omaan lapseensa viime joulukuussa.

Yksinhuoltajuutta isä rohkaistui hakemaan viime syksynä sen jälkeen, kun kuuli äidin jättäneen toisen lapsensa heitteille Myyrmäessä. Myönteinen huoltajuuspäätös tuli 17. joulukuuta.

Oslon käräjäoikeus ei ole kuitenkaan vaivautunut selvittämään, olisiko isästä ollut Norjaan jääneen tytön huoltajaksi - puhumattakaan siitä, että yhteispohjoismaisia sopimuksia ja menettelytapoja olisi vaivauduttu norjalaisviranomaisten toimesta noudattamaan tai edes kunnioittamaan. Suomen oikeusministeriö on - isän aloitteesta - toimittanut Norjaan Euroopan neuvoston yleissopimuksen mukaisen pyynnön huoltajuuden tunnustamisesta.

Lainsäädäntöneuvos Markku Helinin mukaan oikeusministeriöllä on yksi keino Norjaan viedyn tytön asian ajamisessa: se voi pyytää Norjaa tunnustamaan huoltajuuspäätöksen Euroopan neuvoston yleissopimuksen mukaisesti.

Se, mitä asianosaisen pitäisi tässä tehdä, on yrittää saada huostaanotto puretuksi vetoamalla siihen, ettei lastensuojelun tarvetta enää ole, koska lapsella on huoltaja, joka kykenee häntä hoitamaan. Norjalaiset päättävät sitten lakiensa mukaan, miten menettelevät.

Helinin mukaan tämänkaltaisia kiistoja ratkotaan lapsen edun ehdoilla.

Helin ei ota kantaa siihen, toimivatko suomalaiset sosiaaliviranomaiset oikein antaessaan huostaan ottamansa lapsen jäädä Norjaan.

Vaikka joku virhe olisi tapahtunut, se ei auta tämänhetkiseen ongelmaan, jos tavoite on lapsen palauttaminen.

Tämä on asia, jota ei pidä lakaista kuitenkaan maton alle. Vastuulliset olisi syytä saada leivättömän pydän ääreen - niin vakavista asioista tässä on kuitenkin kyse.

Nimittäin.

Suomalaiset lastensuojeluviranomaiset eivät tutkineet isän olosuhteita ja antoivat totuudenvastaisesti ymmärtää, ettei hän olisi ollut lapsen kanssa tekemisissä. Isä pitää - aivan oikeutetusti - tapahtunutta selvänä virkavirheenä. Hän on tehnyt sosiaaliviranomaisten toiminnasta rikosilmoituksen, hallintokantelun ja vetoomuksen EU:n parlamentille.

Myös isän norjalainen asianajaja Harald Hodt arvioi, että sekä Suomen että Norjan lastensuojeluviranomaiset tekivät vuonna 2003 aivan liian vähän työtä tytön palauttamiseksi:

Oikeuskäsittelyssä Norjassa tehtiin karkea virhe, sillä isää ei missään vaiheessa pidetty osapuolena jutussa, vain äitiä. Lastensuojelukysymyksiä ratkova Fylkesnemda antoi tuolloin vastuun lapsesta Oslon kunnalle. Myöhemmässä tuomioistuinkäsittelyssä isä ei taaskaan ollut osapuolena.

Norjan lastensuojeluviranomaiset eivät ole korjanneet virhettään, vaikka isä on itse ollut aktiivinen osapuoli asiassa. He eivät kommentoi yksittäisiä tapauksia, kuten ei asiaa Suomessa hoitanut Helsingin kaupungin sosiaalivirastokaan.

Helsingin kaupungin Sosiaaliviraston lakimies Karri Välimäki sanoo, ettei tunne tapausta. Isän kertoman perusteella kuulostaa kuitenkin siltä, että suomalaisviranomaiset eivät ole menetelleet oikein antaessaan huostaan otetun lapsen jäädä äidin kanssa ulkomaille:

Vastuu lapsesta säilyy sosiaalilautakunnalla. Jos näin ei olisi, meidät olisi liian helppo hoitaa pois pelistä tahdonvastaisissa lastensuojeluasioissa viemällä lapsi rajan yli.

Tämähän on varsin mielenkiintoista - etenkin kun vertaa Välimäen kantaa esimerkiksi Kerstin Campoyn ja Outi Kosken tapauksiin.

Muistatte varmaan?

Nyt kyseessä oleva suomalaislapsi on ollut Norjassa samassa sijoitusperheessä nelisen vuotta. Mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä vaikeampaa sijoituskotipäätöstä on pyörtää.

Hodt arvioi tilannetta näin:

Jos lapsi on otettu huostaan vaikka parivuotiaana ja on ollut samassa paikassa kolme neljä vuotta, voi huoltajuuden saaminen olla vaikeaa.Lapsen siirtämistä sijoituskodista pidetään usein tällaisissa tapauksissa lapselle vahingollisena.

Huostaanoton purkamista käsiteltäneen oikeudessa syksyllä. Siihen saakka tytär pysyy Oslossa. Isä jatkaa taisteluaan.

Tilanne on isän kannalta tarkasteltuna varsin vähän toivoa herättävä. Tässä käydään taistelua Daavidin ja Goljatin välillä - sillä erolla, että Goljatin suomalainen sisarpuoli - Helsingin kaupungin sosiaalitantta-armeija - on sitonut pienemmän Daavidin kädet selän taakse ja on snutannut tämän ainokaisen aseen.

Mitä virkaa on tällaisella lastensuojelulla?

Jos äiti on mokannut, miksi siitä rangaistaan minua ja lasta, isä kysyy?

Tämä sama äiti tuomittiin siis Vantaan käräjäoikeudessa torstaina 11-kuukautisen poikansa heitteillepanosta ehdolliseen vankeuteen vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi. Hän jätti lapsen viime lokakuussa vähissä vaatteissa pensaaseen bussipysäkin taakse vilkkaan kadun viereen.


Eräissä tapauksissa tulee mieleen se, olisiko pakkosterilointi syytä ottaa uudelleen käyttöön suloisessa Suomessamme?

Vaikka lapsella on oikeus biologisiin vanhempiinsa, kaikki eivät sovi lasten vanhemmiksi. Tällaisten ihmisten kohdalla olisi - omasta mielestäni - todellakin syytä miettiä sterilisaatiota.

Jo pelkästään lastensuojelullisten syiden vuoksi.

Kun kyseessä on äiti, sama mantra ja tanttamölinä kuuluu kukkahattukuoron suusta. Vaikka äiti olisi kuinka huono ja kyvytön huolehtimaan edes itsestään, hänelle annetaan mahdollisuuksia ja tilaisuuksia - jos hän suhtautuu oikein sosiaalitanttoihin.

Kuten tässäkin tapauksessa. Äidiltään jo huostaan otettu lapsi annettiin tälle edesvastuuttomaksi tunnetulle biologiselle äidilleen lomailemaan - ilman valvontaa.

Kuitenkin lapsestaan - ilmeisesti - huolehtimaan kykenevän isän oikeuksilla pyyhitään takamusta. Samoin lapsen . Jokaisen lapsen on paras elää ja kasvaa biologisten vanhempiensa kanssa - sikäli kun nämä pystyvät vanhemmuuteen.

Tällainen Norjaan yksinään jätetyn lapsen tapaus on kaikkien näiden tapausten joukossa vielä karmeampi. Lapselta on riistetty viranomaisten toimesta identiteetti, perhe, sukulaiset ja kansallisuus.

Kenen on vastuu?

Kas siinäpä kysymys… Sen voin kuitenkin väittää, ettei tässä tapauksessa kuitenkaan isän eikä tyttären.

He ovat uhreja.

Lähteet: STT, Wikipedia, HS

Kommentit»
1. Taina - huhtikuu 2, 2008
Ei pakkosterilisaatiota, mieluummin pakkoadoptio. On valtavasti lapsettomia pareja odottamassa adoptiolasta Suomesta.

Tuo isän tapaus on järkyttävä.

2. Marko - huhtikuu 2, 2008
Taina, pakkosterilisaatio on järkevämpi ratkaisu adoptioon verrattuna, varsinkin jos kyseessä on päihteidenkäyttäjä. Vielä suuremmalla syyllä jos kyseessä on mielenterveysongelmista kärsivä päihteidenkäyttäjä.

Lapsi ei voi valita kohtua eikä vaikuttaa elämänsä alkutaipaleen kriittisimpiin hetkiin. Uskallan väittää, että on olemassa joukko - tosin pieni joukko - naisia joille ei tulisi suoda mahdollisuutta synnyttykseen missään tilanteessa.

Kuinka moni lapseton pari haluaa päihteillä henkisesti ja fyysisesti loppuelämäkseen vaurioitettua lasta huolehdittavakseen? En tarkoita tällä sitä, etteikö näistä tapauksista tulisi huolehtia ja tietenkin on hyvä saada paras mahdollinen koti ja vanhemmat lapselle jos biologiset vanhemmat eivät ole kyvykkäitä tätä takaamaan.

Pointti on siinä, ettei ole mitään järkeä tehdä virheitä tietoisesti. Maailmassa on yllin kyllin lapsia adoptoitavaksi joiden alkutilanne ja tulevaisuuden ennuste on lohdullisempi kuin jo vanhempien toimesta pilattujen yksilöiden. Vanhemmille ei tule antaa oikeutta tuhota puolustuskyvyttömän ihmisen tulevaisuutta mikäli mahdollisuus tähän on ilmeinen.

3. Mikael - huhtikuu 3, 2008
Olen hieman samoilla linjoilla Tainan kanssa. Yksilön koskemattomuuteen puuttuva pakko on helppo laajhentaa koskemaan muitakin asioita. Minä luulen Kullervon provosoivan taas kerran.

Hyvä kirjoitus yhteiskuntamme kipupisteestä.

4. Lolletylol - huhtikuu 3, 2008
Kiitos tästäkin kirjoituksesta. Hyvä, että joku jaksaa käsitellä myös näitä aiheita.

Oletko harkinnut osallistumista politiikkaan, Kullervo?

5. Halleriina - huhtikuu 3, 2008
Varsin surullinen tapaus. Kirjoittaja osoittaa varsin selvästi sen, että nykyinen lastensuojelu on karmea erehdys eikä toimi edes lapsen etujen valvojana vaan päinvastoin.

Koko nykysysteemi pitäisi romuttaa ja kehittää tilalle jotain sellaista joka perustuu perheisiin ja sukuihin.

6. Ihmettelen myös - huhtikuu 3, 2008
Ihmettelen myös sitä, miksi äiti saa dokailla ja mokailla rajattomasti? Kunhan pelaa samaa peliä tanttojen kanssa,

7. Surullista - huhtikuu 5, 2008
Todella surullinen tapaus. Voin vain kuvitella miltä isästä tuntuu. Tässä tapauksessa näyttää kyllä lapsen etu jääneen unholaan.

8. Anne Järvinen - huhtikuu 9, 2008
Niin on, surullinen tapaus josta olemme kärsineet koko perhe. Jutusta putkahtaa aina vaan uusia virheitä ja laiminlyöntejä. Lastensuojelu on tavannut tytön viimeksi vuonna 2006 sijaisperheessa ja kehtaavat vielä väittää että asiat tytöllä on hyvin.