Kirjoittelin 20.4 ja kerroin tilanteestani mutta tilanteeni muuttui viikolla.
Sossut soitti viikolla ja sanoivat että haet lauantaina lapsesi kotiin ja myös hänen kaikki tavarat.
Lapsi kotiutettiin ja tosin on vielä kuulemma puoli vuotta kaupungin huostassa enempää ei juuri kerrottu ja meidän ei tarvitse lähteä hoitoon niinkuin alunperin oli tarkoitus.
Oma sossu tulee ensi viikolla 30.4 käymään ja selvittää asian tarkemmin.
Voitteko kuvitella kuinka iloinen olen ja kuinka ihana on laittaa lapsi nukkumaan joka ei kysele nukkumaan mennessä koska hänen täytyy lähteä.
Purkailin tässä lapseni tavaroita ja voin vain kehua tätä sijaisperhettä missä lapseni oli, vaatteet ovat hyviä ja lelut mitä lapseni sai mukaan on ihan viimeisenpäälle(mitä minulla tuskin olisi ikinä ollut varaa ostaa) joten jos hoitopalkkiot on suuri tai pieniä niin täällä ainakin on lapsia ajateltu olen ikionnellinen tosin kaikille ei käy näin hyvin.
Sitten kerron omista tunteistani:
Onko normaalia että kun tänään hain lapseni kotiin tunsin jotenkin että veisin niinkuin heidän lapsen pois(lapseni ollut heillä 2,5 vuotta ja hyvin kiintynyt sinne kotiin)
Lapseni lähti iloisesti omaan kotiin mitä on odottanut mutta myös hänellä oli haikea mieli.
Koskahan olisi hyvä aika keskustella lapsen kanssa näistä tunteista ja ajatuksista.(Hän tiesi maanantaina kotiutuksesta niinkuin sijaisperhekkin joten aika omituista) jotenkin kaikki meni niin omituisesti ettei ollut mitään puhetta tälläisestä ja olen jotenkin itsekkin aika ihmeissään mutta niin iloinen, mutta kaikesta huolimatta hieman varautunut kaikkeen tulevaan.
JOS NÄIN VOIS SANOA OMISTA TUNTEISTANI NIIN TUNTUU TÄLTÄ: VAIKEIUKSIEN KAUTTA VOITTOON :)
Sossut soitti viikolla ja sanoivat että haet lauantaina lapsesi kotiin ja myös hänen kaikki tavarat.
Lapsi kotiutettiin ja tosin on vielä kuulemma puoli vuotta kaupungin huostassa enempää ei juuri kerrottu ja meidän ei tarvitse lähteä hoitoon niinkuin alunperin oli tarkoitus.
Oma sossu tulee ensi viikolla 30.4 käymään ja selvittää asian tarkemmin.
Voitteko kuvitella kuinka iloinen olen ja kuinka ihana on laittaa lapsi nukkumaan joka ei kysele nukkumaan mennessä koska hänen täytyy lähteä.
Purkailin tässä lapseni tavaroita ja voin vain kehua tätä sijaisperhettä missä lapseni oli, vaatteet ovat hyviä ja lelut mitä lapseni sai mukaan on ihan viimeisenpäälle(mitä minulla tuskin olisi ikinä ollut varaa ostaa) joten jos hoitopalkkiot on suuri tai pieniä niin täällä ainakin on lapsia ajateltu olen ikionnellinen tosin kaikille ei käy näin hyvin.
Sitten kerron omista tunteistani:
Onko normaalia että kun tänään hain lapseni kotiin tunsin jotenkin että veisin niinkuin heidän lapsen pois(lapseni ollut heillä 2,5 vuotta ja hyvin kiintynyt sinne kotiin)
Lapseni lähti iloisesti omaan kotiin mitä on odottanut mutta myös hänellä oli haikea mieli.
Koskahan olisi hyvä aika keskustella lapsen kanssa näistä tunteista ja ajatuksista.(Hän tiesi maanantaina kotiutuksesta niinkuin sijaisperhekkin joten aika omituista) jotenkin kaikki meni niin omituisesti ettei ollut mitään puhetta tälläisestä ja olen jotenkin itsekkin aika ihmeissään mutta niin iloinen, mutta kaikesta huolimatta hieman varautunut kaikkeen tulevaan.
JOS NÄIN VOIS SANOA OMISTA TUNTEISTANI NIIN TUNTUU TÄLTÄ: VAIKEIUKSIEN KAUTTA VOITTOON :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
sinulle ja lapsellesi.
Aivan ihanaa lukea välillä noita hyviäkin uutisia.
Aika erikoinen kotiutus teillä.
Suonet anteeksi, mutta näitä eri tarinoita on ollut niin monia, etten nyt muista mikä teidän huost.oton taustalla oli.
Yleensä kotiutusta edeltää pidennetyt kotilomat ja totuttelu puolin jos toisinkin lopulliseen kotiin paluuseen.
Minusta voit puhua lapsesi kanssa välittömästi kaikesta kotiin paluuseen liittyvästä. Miksi sitä pitäisi siirtää, koska se on nyt teillä todellisuutta.
Anna lapsellesi lupa ikävöidä sijaisperhettä, jos hänestä siltä tuntuu.
Sano hänelle suoraan, ettet ole mustasukkainen tai pahoillasi, jos kaipaa sinne, missä jo ennätti tottua elämään. Se helpottaa lapsen kotiutumista huomattavasti.
Pitää antaa lapsen olla rehellinen tunteilleen.
Äläkä sitten ole mustasukkainen, siihen sulla ei ole todellista syytä. Lapsi on sinun ja rakastaa sinua kuitenkin eniten.
Kait lapsi saa vielä vierailla sij.perheessä silloin tällöin, jos haluaa?
Ottakaa päivä kerrallaan ja kuulostelkaa, mitä tuleman pitää.
Lapsi saattaa jossain vaiheessa ruveta kiukuttelemaan ja jne. Ota se silloin iloisena vastaan, koska se kertoo siitä, että lapsi alkaa tuntea olonsa turvalliseksi ja alkaa kotiutua.
Tällä tarkoitan sitä, että älä pety, kun se arki lapsen kanssa koittaa.
Kaikkea hyvää teille minunkin puolesta!
ihana kuulla ja ihan kyyneleet tuli silmiini teidän puolesta. anna paljon rakkautta lapsellesi. minulta saat sellaiset voimahalit.
lapsi on sinun ja sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä että lapsi on sinun ja saat hänet takaisin.
voisit kuitenkin sopia sijaisperheen kanssa että tapaisitte heitä koska he ovat merkittäviä ihmisiä lapsen elämässä.
älä mieti niin paljon mitä puhut lapsen kanssa.
anna tunteitten tulla ihan luonnollisesti.
jos sinulla on negatiivisia tunteita sijaisperhettä kohtaan niin niitä kannattaa itse seuloa ja miettiä ennen kuin lapselle kertoo.
niitä asioita voi miettiä myöhemmin. pääasia on
se että nyt olette yhdessä ja katsotte tulevaisuuteen.
Kyllä on mukava lukea tälläistä, että asiat järjestyy ja että olet tyytyväinenkin vielä.
Meidän poika sai kasan huonokuntoisia vaatteita mukaan.
Kun kerron pojalle, että meidän pitäisi vielä mennä sinne, että ois joku yhteinen juttu.
Poika sanoo; -mä en kuule mee enää ikinä sinne takaisin. En mee.
Ja nyt vapauduttuaan "vankeudestaan" sanoo: -mä näin painajaista sieltä, huh, huh...
että silleen.
Saadapa nyt lapsi edes käymään enää siellä. En tiedä, en usko, että kenenkään pakko on mennä minnekään muka "juhla", jos pojalle se on "painajainen".
Jos siellä olis ollut kaikki ok, se ois myös näkynyt.
Olen iloinen puolestasi, ja perheenne!
Iloitkaa joka hetkestä!
Meillä poika on niin tyytyväinen, että naamansakin on muuttunut paremman näköiseksi, eli yleisväri kasvoilla on kirkastunut.
Ja on levollisempi, opekin oli ihmetellyt niitä nukerinkuteita joilla poika vaan laitettiin aina kouluun. Oi, aikoja, oi, tapoja.
Kuka noita tuollaisia suojelee.
Jos on "perheessä", ei saa tavata, ei tahdo saada lasta poiskaan.
Jos on "laitoksessa" siellä on aina alimiehitys meneillään, ja varsinkin meidän paikassaa, todella "miehitys", kyllä se nainen olisi sielläkin paikallaan, naisen kädenjälkeä ei voita mikään. Nuo miehet tahtovat vain olla sellaisia, että katsovat päältä. Ei ole tekijäksi asti.
Ja läänejä varten sitten siivoillaan kaikkea vähän paremmin, miten naurettavaa!
No, sinulle kaikkea hyvää ja tuokaa esille joka ikinen asia, joka voisi olla paremmin, se on meidän velvollisuus!
Mutta eikö mitään kotiuttamisvaihetta käyty läpi? Siis miten ihmeessä lapsi siirrettiin ihan noin vain paikasta toiseen?
Onnea miljoonasti teidän perheelle.
Outoa aikataulua kyllä ollut, ja jos ei edes puhetta kotiutuksesta...
Sinun tunteesi on terveen ja moraalisen vanhemman tunteita.Tiedät lapsesi kotiutuneen sijaísperheeseen ja varmaan pitäneen sitä toisena perheenään. Tiedät, että lapsella tulee ikävä myös sijaisperheen ihmisia(toivottavasti mahdollistat lapsesi yhteydenpidon sijaisperheeseen). 2.5 vuotta lapsen elämässä on PIIITKÄ aika.
Lapsesi todennäköisesti kokeilee rajat ja säännöt sinun luonasi, se voi olla hyvinkin vaikeaa. Pysy tiukkana ja johdonmukaisena.
Et kertonut minkä ikäinen lapsesi on. Mutta puhuminen kotiuttamisesta ja siihen liittyvistä tunteista ei varmasti mene hukkaan.
Voimia ja onnentoivotuksia yhteiseen arkeen lapsesi kanssa. Selviät siitä varmasti hienosti.
eronneiden vanhempien kohdalla kun lapsi viihtyy ja voi olla pitkiä aikoja vuorotellen molempien vanhempiensa luona.
Olen tietysti yrittänyt hoitaa asiat niin taitavasti kuin suinkin, mutta yllätyin havaitessani lapsessa pientä epävarmuutta kun hän kertoi minulle, miten hyvin isän luona viihtyy. Hän ihan kuin arasteli puhua, että en pahoittaisi mieltäni siitä, että isän luona on kivaa!
Nauraen sanoin, että "Voi rakas, kun tietäisit, miten iloinen olen kun viihdyt isänkin luona!" Asiaa käsiteltiin muutaman kerran perusteellisesti vielä sen jälkeen ja sitten lapsi naytti vapautuvan nauttimaan molemmista kodeista ilman pelkoa kenenkään mustasukkaisuudesta tai muusta pahasta mielestä.
Sijaisvanhemmilta olisi oikein sallia yhteydenpito ainakin aluksi ja sitten kun vähitellen näyttää tapahtuvan vieraantumista sijaiskodista, voi yhteydenpitoa tietysti harventaa. Missään tapauksessa äidin ei tarvitse tuntea syyllisyyttä lapsen kotiutumisesta! Sijaisvanhempien toimenkuvaan nyt vain sattuu kuulumaan myös lapsesta luopuminen. Heidän on vain osattava elää käytännössä se, mitä ovat bioille vuosia tähdentäneet, että suurinta rakkautta voi olla se, että osaa irrottaa lapsesta kun irrottamisen aika on.
Kaikkea hyvää teille jatkossa!
kaikkea mahdollista; taloudellista, terveydellistä jne tukea teidän perheelle.
Ja jos jossain vaiheessa vielä ilmenee lapselle jotain terapia tarvetta käsitellä huostaanottoon ja sijoitukseen liittyviä asioita ulkopuolisen tahon kanssa niin sekin olisi myös huomioitava.
Onneksi olkoon teille.
Luin tuosta juuri että teillä oli ilmeisestikin sinne Kankaanpään A-kotiin se meno suunniteltuna?
Toivottavasti asiat menivät niinkuin toivoitkin
ja yksi turha kierros jossain laitoksessa jäi tarpeettomana tekemättä (sinullahan oli sitä raittiutta se 2 vuotta jo takana).
Onneksi olkoon ja jaksamisia koko perheellenne.
Varmasti tulevaisuuskin tuo tullessaan ylämäkiä ja alamäkiä ja syyttelyäkin mahdollisesti lapsesi taholta (viimeistään murkkuikäiset kehittelee satavarmasti jotain shittiiä vanhemmistaan...).
Mutta teidän perheenne ja lapsesi tilanne ja kohtalo
ovat tässä elämässä olleet tälläiset
ja mennyttä ei voi kenenkään kohdalla mitenkään muuttaa
vaikka kaikilla sellaiseen häluja olisikin!
Täytyy muistaa, että noinkin vaikeasta asiasta kuin alkoholi ja lapsen huostaanotto, kun on selvinnyt
niin elämässään ja tulevaisuudessaan selviää ihan mistä vain,
tietää ainakin, että voimia on kestää hyvin vakaviakin vaikeuksia.
Voimia sinulle ja jaksamisia elämän poluilla. Sinulla on elämä nyt aurinkoa täynnä
ja kun ikävät ja vaikeat asiat jossain vaiheessa pyrkivät elämääsi/elämäänne
muista tätä aurinkoista kevättä,
saitte toinen toisenne lähelle.