ehkä

tänä iltana sanon sen ensimmäisen kerran
-minulla on sinua niin ikävä.
Tuuleen sen sanon,
sumuiseen iltaan,
en sinulle.
Et sinä sitä haluaisi kuulla,
ikävä on vain minun.

Sinulla on toiset tunteet.

------------
Voisiko se niin olla,
voisiko todellakin,
että ikävä lähellesi,
tuoksun matkan päähän sinusta,
olisi ensimmäinen elämänmerkki minussa?
Ihanko totta olisin
heräämässä henkiin
tämän hämmentävän ikävän kautta
vaikkei tämä mihinkään kanna?
Sinä olet elänyt kaiken aikaa,
minä vasta heräämässä,
kaukana jo lienet,
kun uskallan tunnustaa:
Olisin voinut rakastaa sinua.
--------------
Kun kerran vielä saisi
vilkuttaa lähtevälle
rakastetulle
ja olla varma
-hän palaa.
Kun tulee ilta,
tai yö,
tai uusipäivä
tai viikko

ei määrää mitään
kunhan palaisi.

Kun kerran vielä olisi
valmis koskettamaan
toisen ihoa kuin omaa

kun kerran vielä voisi
tehdä mahdottoman mahdolliseksi....