Iskän toinen (lapseton) nainen

neuvoja kaivataan

Kaipaisin kokeneempien neuvoja. Tilanne on tämä: minä lapseton nelikymppinen nainen olen rakastunut eronneeseen (yhteishuoltajuus)isään. Ero on selvä ja hyvissä väleissä hoidettu jo ennen minun kuvioihin tuloa. Minusta on täydellisen selvää, että lapsi (joita on siis vain yksi) tulee kuulumaan elämäämme myös. Itse asiassa lapsi on minusta hyvä juttu, koska itse en niitä enää varmaan tee.
Lapsen tapaaminen kuitenkin jännittää, mikä on hullua. Tulen hyvin toimeen lasten kanssa muuten, mutta tämähän on ihan eri juttu kuin sukulaistenavien yms. tapaaminen. Vai onko?

Lisäksi minulla on käsitys että lapset ottavat ikäänkuin toisena lapsena", vähän hömelönä tätinä jolla on lapsekkaita juttuja ja harrastuksia (kuten onkin). Sellaiseen rooliin en nyt varmaan voi ryhtyä? Aikuinenhan olen kuitenkin.
Kyseessä on 7-vuotias (isän) tyttö ja edessä mustasukkaisuutta jne. Miten sellaiseen suhtautuu?

Ja miten valmistaudun ensimmäiseen tapaamiseen? Vai voiko sellaiseen valmistautua, huoh..

11

1040

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • qwertyuiopå123

      Hei!

      Itselläni on ollut tässä neljän vuoden ajan hieman samanlainen tilanne kuin sinulla - tosin veikkaisin että sinulla on paremmat lähtökohdat! Itse olin parikymppinen lapseton (ja lähes kokematon seurusteluasioissa) kun rakastuin mieheen, jolla on lapsi. Lapsi oli tällöin 2-vuotias, joten minun oli sinänsä helppo tulla kuvioihin.

      Alku meni mukavasti, asuimme pari vuotta erillään, sillä opiskelin muualla. Opin paljon lapsenhoidosta ja aikuistuin tässä mukana.

      Nyt kun ikää on hieman tullut, no neljännesvuosisata vasta mutta kuitenkin... sitä on alkanut itsekin miettiä lasten hankintaa. Ongelmana on enää "vain", että mieheni ei enää lapsia halua. "Jos vaikka käykin taas samoin kuin viimeksi". Se on katkeroittanut minut...mietin aina, miksen ole tarpeeksi hyvä, miksen kelpaa jne. ja sen vuoksi olen alkanut tuntea suunnatonta martyrisointia...

      Haluan itsekin lapsia ja perheen, nyt en tunne sellaista vielä saaneeni. Siksi mietinkin joka päivä lähtöä.

      MUTTA, palatekseni sinun tilanteeseesi:
      Et ole enää aikomassa lastentekoon, joten mies lapsi olisi sinulle varmaan ihannetilanne? Ero on hoidettu ja selvä, onko exä paljon kuvioissa muuten kuin lapseen liittyvissä asioissa? Omassa tilanteessani exä on ollut hieman liian tunkeileva, mikä on tehnyt asioista monimutkaisia. Jos exä taas asuu "tarpeeksi kaukana", en näe ongelmaa.

      Lapsen tapaaminen varmasti jännittää! Olet vain oma ihana itsesi niin lapsesi varmasti näkee sinussa ne samat hyvät puolet kuin lapsen isä. On minusta hyvä, että miehen lapsi on tyttö. Omassa tapauksessani on poika, enkä ole oikein osannut leikkiä ns. poikien leikkejä. Sinä taas voit tytön kanssa leikkiä vaikka prinsessaleikkejä, käydä katselemassa kevään myötä mukavia kesäleninkejä tmv. kaikkia ihania tyttöjen juttuja joita isä ei ehkä osaa harrastaa! Jostain olenkin lukenut, että kun jokaisella aikuisella on jokin TIETTY juttu lapsen kanssa, se yhdistää. Lapsi yhdistää sen tietyn kivan jutun, vaikka pelikorttipelin sinuun positiivisesti.

      En tiedä oliko tästä sekavasta kirjoituksestani hyötyä, mutta kehoitan sinua ottamaan edistysaskeleen. Olet varmasti minua kypsempi tähän juttuun ja kaikki menee varmasti hyvin! Liian nopeasti ei kannata edetä, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee :)

    • Pariton Isä

      Jonnekin ravintolaan syömään, se on hyvä neutraali ilmapiiri lapsen tutustua sinuun.
      Jos lapsi tulee isänsä luo ja sinä olet siellä kuin kotonaan, se saattaa vähän hämmentää.

      Uskon että lapset sulattavat nuo aika iisisti, mutta luulen että eka tutustuminen olisi ihan hyvä jossain muualla kuin kotona.

      • iskän toinen

        Kiitos vastauksista. Toi ravintolavinkki ensimmäisenä tapaamispaikkana oli hyvä, samoin se toimintajuttu.

        Lapsesta on yhteishuoltajuus ja lapsen äiti on kuvioissa siksikin paljon käytännön syistä yhteisten kavereiden kautta (pitkä suhde, kaveripiiri yhteinen). Suhteemme on toimiva, eikä haluaisi mokata tätä lapsijuttuakaan.

        Olen ikäistäni nuorekkaampi (tai lapsellisempi) ja ainakin sukulaislapsille olen ollut jonkinlainen hulluttelija enkä niin "aikuinen" kuin muut. Sellainen jonka kanssa vitsaillaan, harrastetaan eläimiä jne. Mietin onko minun syytä ottaa tähän tyttöön jotenkin vastuullisempi ote jo alussa? Vai syntyykö se luontevasti ajan kanssa? Toisaalta lapsellahan on jo äiti, enkä halua astua hänenkään varpaille...


      • Jonzki
        iskän toinen kirjoitti:

        Kiitos vastauksista. Toi ravintolavinkki ensimmäisenä tapaamispaikkana oli hyvä, samoin se toimintajuttu.

        Lapsesta on yhteishuoltajuus ja lapsen äiti on kuvioissa siksikin paljon käytännön syistä yhteisten kavereiden kautta (pitkä suhde, kaveripiiri yhteinen). Suhteemme on toimiva, eikä haluaisi mokata tätä lapsijuttuakaan.

        Olen ikäistäni nuorekkaampi (tai lapsellisempi) ja ainakin sukulaislapsille olen ollut jonkinlainen hulluttelija enkä niin "aikuinen" kuin muut. Sellainen jonka kanssa vitsaillaan, harrastetaan eläimiä jne. Mietin onko minun syytä ottaa tähän tyttöön jotenkin vastuullisempi ote jo alussa? Vai syntyykö se luontevasti ajan kanssa? Toisaalta lapsellahan on jo äiti, enkä halua astua hänenkään varpaille...

        Olen seurustellut vähän yli vuoden miehen kanssa, jolla on 6-vuotias poika, puolet viikosta isällään. Itse olen "vasta" 24-vuotias, ja lasten hankinta ei vielä suunnitelmissa, joten jännitin aikanaan miten osaan suhtautua lapsiperheen arkeen ja miten tullaan pojan kanssa juttuun.

        Kuten muutkin vastaajat ovat kirjoittaneet, muutamat ensimmäiset tapaamiset lapsen kanssa kannattaa tosiaan tehdä jossain muualla kuin kotona. Me mentiin ekalla kerralla uimahalliin, jossa tutustuminen oli luontevaa. Sitten käytiin muutama kerta pulkkamäessä ja syömässäkin. Kaikki meni loistavasti ja ajateltiin miehen kanssa että voitaisi jo viettää hetki aikaa kolmistaan heidän kotonaan. Mutta se olikin jänskä paikka pojalle, oli aika vaisu ja kun olin lähtenyt, niin oli isälleen ihmetellyt miksi viivyin niin pitkään jne. (olin pari tuntia...). Pian asiat kuitenkin lähtivät rullaamaan, ja olin usein yökylässäkin, kun poika alkoi kysellä että voisinko taas jäädä yöksi. Eli lapsen ehdoilla kannattaa tosiaan edetä, varsinkin jos lapsi on kovin mustasukkainen vanhemmastaan. Aika paljon on joutunut itse joustamaan, mutta sehän on odotettavissakin kun tällaiseen suhteeseen lähtee. Yhteenmuutto on pyörinyt kummankin mielessä jonkin aikaa, mutta olosuhteiden takia on katsottu parhaaksi odottaa vielä hetki. Takapakkia on tullut lapsen ja minun välien suhteen pariinkin kertaan, aina silloin kun on otettu askel eteenpäin yhteisen tulevaisuuden suhteen. Ja itse tietysti kauhistuu kaikkea negatiivista palautetta, mutta toistaiseksi kaikesta on selvitty.

        Olen suhtautunut poikaan melko kaverillisesti tähän asti, eli isä hoitaa pääasiassa komentamisen ja muut käytännön asiat (pukeminen, peseytyminen jne.) kun ollaan kolmistaan. Ei toki ole sitä minulta kieltänyt, mutta omasta mielestäni on parempi, etten ryhdy äitipuoleksi niin kauan kuin asutaan erillään. Kun ollaan pojan kanssa kahdestaan, olen vastuullisempi ja komennan jos tarvetta on, ja poika suhtautuu siihen hyvin. Tietysti ikänikin vaikuttaa varmasti siihen että tuntuu helpommalta keskittyä leikkimiseen ja muuhun yhdessäoloon kuin varsinaiseen hoitamiseen. Aluksi varsinkin kannattaa mielestäni olla vain kaveri, mutta ei tietty mielistellä liikaa, koska myöhemmin on ehkä vaikeampi ottaa vanhemman rooli. Tsemppiä tutustumiseen! Hyvin se menee. :) Sinulle on etua nuorekkuudesta ja jos sukulaislapset viihtyvät kanssasi, niin miksei sitten miehesi tyttö.


    • pala kurkussa

      Löysin jutustasi jotakin tuttua, mutta kuitenkin tilanteeni on ihan toinen.

      Muutin miehen kanssa yhteen asumaan alkuvuodesta ja muutaman viikon kuluttua kuulin hänen saamastaan puhelinsoitosta, pyynnöstä isyystesteihin.
      Siitä lähtien elämä on tuntunut yhdeltä isolta itkulta ja kysymysmerkiltä vaikka isyys varmistui (tämä raskaus tapahtunut ennen meitä ja lapsi on vielä vauva). On vaikea hyväksyä asiaa jota ei halua uskoa todeksi.
      Tilanne olisi aivan toinen jos olisin jo suhteemme alussa tiennyt lapsesta, vaikka eipä siitä tiennyt mieskään.
      Tällä hetkellä koen olevani puun ja kuoren välissä. Rakastan miestä, mutta ajatus lapsesta saa palan kurkkuuni. Kun tietää että mikäli ei sopeudu lapseen niin ei suhdekaan voi toimia, mies kun haluaa alkaa lapselle isäksi. Mies on kovin luottavainen sopeutumiseeni, mutta itse en tiedä mitä ajattelisin...

      Selviääkö nämä asiat ajan kanssa vai kuinka käy? Onko kellään kokemuksia?

      • uskossa

        Luota omaan vaistoosi! Jos jo nyt epäilet asioiden sujumista, niin todennäköisesti olet oikeassa. Ummistamalla silmät ja luulemalla että "kyllä se siitä" huijaat vain itseäsi.


      • rauhallisesti!

        Pääasia on, että mies haluaa jatkaa elämää kanssasi. Kunnon mies ottaakin vastuun tekemisistään, vaikka "vahingosta" olisikin kysymys.

        Saatat myös ajatella, että mitä muut nyt sanovat ja että jos lapsesta (tai tämän äidistä) tuleekin tärkeämpi kuin sinä. Älä turhaan maalaile piruja seinälle, tue miestäsi isyydessä.

        Ehkä olet vielä nuori ja ajattelet, että itse olisit halunnut olla sen "ensimmäisen" vauvan äiti. Tavallaan sinä oletkin (ja nyt taas joku hermostuu, älä välitä), tulet nimittäin vauvalle yhtä tutuksi kuin isä. Jos olet nuori ja suunnittelet vauvaa, voit tämän kanssa "opetella" äitiyttä.

        Valittamalla, itkemällä ja nalkuttamalla et voita mitään. Miehesi on jo päättänyt vastuunsa kantaa ja on varmasti kiitollinen, jos sinäkin osallistut. Käännä tilanne voitoksi.

        Onnea ja rohkeutta!


      • pala kurkussa
        rauhallisesti! kirjoitti:

        Pääasia on, että mies haluaa jatkaa elämää kanssasi. Kunnon mies ottaakin vastuun tekemisistään, vaikka "vahingosta" olisikin kysymys.

        Saatat myös ajatella, että mitä muut nyt sanovat ja että jos lapsesta (tai tämän äidistä) tuleekin tärkeämpi kuin sinä. Älä turhaan maalaile piruja seinälle, tue miestäsi isyydessä.

        Ehkä olet vielä nuori ja ajattelet, että itse olisit halunnut olla sen "ensimmäisen" vauvan äiti. Tavallaan sinä oletkin (ja nyt taas joku hermostuu, älä välitä), tulet nimittäin vauvalle yhtä tutuksi kuin isä. Jos olet nuori ja suunnittelet vauvaa, voit tämän kanssa "opetella" äitiyttä.

        Valittamalla, itkemällä ja nalkuttamalla et voita mitään. Miehesi on jo päättänyt vastuunsa kantaa ja on varmasti kiitollinen, jos sinäkin osallistut. Käännä tilanne voitoksi.

        Onnea ja rohkeutta!

        Aika naulan kantaan osui tuo kirjoituksesi.

        Olen toki ylpeä siitä että mies haluaa kantaa vastuunsa lapsestaa, niin sen kuuluukin mennä.
        Näissä asioissa vaan kun ei järki ja tunteet aina kulje käsi kädessä ja kun itsellä pää sekaisin niin missään ajatuksessa ole päätä eikä häntää..

        Onneksi on ystävä joka tänään sanoi suorat sanat:
        Sai tajuamaan että ei se isän lapseen kohdistuva rakkaus ole minulta pois, eikä lapsi väliin ole tulossa.

        Positiivista asiassa on tietysti se, että lapsi on tosiaan vasta vauva ja tottuu minuun siinä missä isäänsäkin.
        Ystäväni sanoi paljon muutakin, jonka ansiosta näen nyt asiat uudessa ja positiivisessa valossa. Tuntui kuin valtava kivi olisi vierähtänyt pois harteilta ja olo sen mukainen. Miehen oli tietysti paha olla myös koko ajan kun näki miltä minusta tuntui ja se jos mikä olisi sen suhteemme voinut kaataa.

        Nyt alkaa tuntumaan, että asiat vielä järjestyvät. Vaikeita hetkiä vielä varmasti tulee ja aikansa se ottaa, mutta nyt jaksaa uskoa :)

        Ja kiitos edelliselle kannustavasta viestistä :)


      • itsellesi!
        pala kurkussa kirjoitti:

        Aika naulan kantaan osui tuo kirjoituksesi.

        Olen toki ylpeä siitä että mies haluaa kantaa vastuunsa lapsestaa, niin sen kuuluukin mennä.
        Näissä asioissa vaan kun ei järki ja tunteet aina kulje käsi kädessä ja kun itsellä pää sekaisin niin missään ajatuksessa ole päätä eikä häntää..

        Onneksi on ystävä joka tänään sanoi suorat sanat:
        Sai tajuamaan että ei se isän lapseen kohdistuva rakkaus ole minulta pois, eikä lapsi väliin ole tulossa.

        Positiivista asiassa on tietysti se, että lapsi on tosiaan vasta vauva ja tottuu minuun siinä missä isäänsäkin.
        Ystäväni sanoi paljon muutakin, jonka ansiosta näen nyt asiat uudessa ja positiivisessa valossa. Tuntui kuin valtava kivi olisi vierähtänyt pois harteilta ja olo sen mukainen. Miehen oli tietysti paha olla myös koko ajan kun näki miltä minusta tuntui ja se jos mikä olisi sen suhteemme voinut kaataa.

        Nyt alkaa tuntumaan, että asiat vielä järjestyvät. Vaikeita hetkiä vielä varmasti tulee ja aikansa se ottaa, mutta nyt jaksaa uskoa :)

        Ja kiitos edelliselle kannustavasta viestistä :)

        Tämä palsta on mennyt paikoin täysin epäoleellisten kirjoitusten rustaamiseen, mukava että nyt pystytään käymään asiallista keskustelua.

        Vaikutat oikein järkevältä, onnistumisen avaimet ovat käsissäsi. Keskustele nyt miehesi kanssa tulevista käytännöistä. Mikäli mahdollista, lapsen äitikin olisi hyvä saada mukaan. Hänelle ehkä olisi hyvä tehdä heti alussa selväksi, että teitä on tässä kuviossa kolme vastuuntuntoista aikuista ja että sinä olet perheen täysivaltainen jäsen.

        Mutta enpä minäkään maalaile tämän enempää. ;) Ihana oli lukea kommenttisi, vielä kerran tuhannesti onnea!


      • pala kurkusta pois
        itsellesi! kirjoitti:

        Tämä palsta on mennyt paikoin täysin epäoleellisten kirjoitusten rustaamiseen, mukava että nyt pystytään käymään asiallista keskustelua.

        Vaikutat oikein järkevältä, onnistumisen avaimet ovat käsissäsi. Keskustele nyt miehesi kanssa tulevista käytännöistä. Mikäli mahdollista, lapsen äitikin olisi hyvä saada mukaan. Hänelle ehkä olisi hyvä tehdä heti alussa selväksi, että teitä on tässä kuviossa kolme vastuuntuntoista aikuista ja että sinä olet perheen täysivaltainen jäsen.

        Mutta enpä minäkään maalaile tämän enempää. ;) Ihana oli lukea kommenttisi, vielä kerran tuhannesti onnea!

        Kyllä äiti tietää, että kuulun miehen elämään ja tuntuu hyväksyvän sen.

        Oli siitä tapaamisestakin jo puhetta ja hän on kiinnostunut tutustumaan minuunkin.
        On varmasti paljon kysyttävää puolin ja toisin, eikä niitä asioita ratkota kuin keskustelemalla. Ei tämä kenellekään varmasti helppo tilanne ole.

        Lapsen hyvinvointi on kuitenkin näissä asioissa se pääasia ja aikuisten on vaan elettävä sen mukaisesti. Toivon kuitenkin, että saamme äidinkin kanssa asiat puhuttua ja pystymme elämään sovussa, ystäviä meistä ei silti tarvitse tulla.

        Kaikilla on parempi olla kun ns.pelisäännöt ovat selvät ja se luo lapselle sen turvallisen kodin ja kasvuympäristön, jonka hän ansaitsee.

        Hauskaa loppu kevättä sinulle! :)


    • tutulta

      Ensinnäkin, onnea rakkaudestasi. On se vaan mahtavaa, että Se Oikea löytyy! Kertomuksesi muistuttaa kovasti omaani, lapsi vain oli hieman nuorempi.

      Hyvä, jos olet vähän "hömelö", personoidut silloin paremmin omaksi itseksesi ja saat monta hauskaa hetkeä tenavan kanssa. Älä turhaan ala leikkiä aikuista, jatka samaan, hyväksi havaitsemaasi tapaan. ;)

      Meillä ensitapaaminen tehtiin niin, että minä odottelin pihakeinussa värityskirjan ja -kynien kanssa, kun mies tuli lasta hakemasta (asuimme eri paikkakunnilla joten oli tarkoitus jäädä silloinkin yöksi). Tapasimme kuitenkin pihalla, puolipuolueettomasti ja otimme siinä vähän kontaktia.

      Isä sitten ehdotti, että mentäisiin sisään sillä asenteella, että minä tulin sinne heidän vieraakseen. Lapsi tietenkin katseli minua pitkään ja tarkkaili toimiani, pyrin parhaani mukaan kyselemään häneltä, minkälaisia omia tavaroita hänellä siellä oli ja mitä he kaksi siellä puuhailevat. Eli korostin, että koti on hänen ja isän ja että minä olen kyläilemässä.

      Ilta sujui niin hauskasti, että yöksi jääminen oli ihan selvä juttu (kerrottiin lapselle että minulla on pitkä kotimatka, voin lähteä mutta voin myös jäädä yöksi - hän halusi että jään). Sitten kyselin lapselta, missä voisin nukkua - hän nukkui iskän kainalossa ja minä toisella puolella. Aamulla lapsi tuijotti minua hyvin tutkivasti ja totesi ilmeisesti sitten että OK, tuosta ei ole minun voittajakseni. :D

      Eli ole vain oma itsesi ja anna lapsen ymmärtää, että hän on isälle tärkeä ja ettet aio uhata hänen asemaansa. Kun osoitat huomiota isälle, tee samoin lapselle. Pitäkää hauskaa ja hassutelkaa, sinun ei tarvitse kantaa äidin eikä isän vastuuta, me äitipuolet saamme nyppiä rusinat pullasta.

      Meillä kävi jopa niin, että mies muutaman vuoden päästä kosi, lapsen ehdottomasta vaatimuksesta (oli itse tapahtumassa mukana, se oli uskomaton hetki). Ehkei edes oltaisi menty naimisiin muuten, tiedä häntä. ;)

      Varmasti kaikki menee hienosti, toivottavasti myös lapsen äiti on mukava ihminen. Onnea teille!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      124
      2233
    2. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      137
      2131
    3. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      216
      1847
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      260
      1524
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1417
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      565
      1216
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      1018
    8. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      353
      959
    9. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      949
    Aihe