ikuisuus kysymys...

Murkkuiällä on varmaan vaikutusta.

Itelläkin kovapäinen narttu lähes samalla perimällä, on sitten kuonopannassa kun ei suju kävely ja vaihtuu kaulapantaan kun taas sujuu. Vetää vetareilla kainalot rikki ja kurkkareilla tajun pois jos sille päälle sattuu.

Periaatteessa periksiantamattomuus siinä pitäisi auttaa että vetämällä se haluaa johonkin. Älä pysää tai nyppää vaan vaihda suuntaa. Tai pysäät kokonaan ja tosiaan vaadit siltä vaikka katsekontaktin ennen kuin matka jatkuu, ja kyllä, olen ollut mm. 20 minuuttia tien vieressä sillä tapaa.

Kauko-ohjattava sitruunapanta voisi myös olla kiva, mutta itse koitin ensin selän takaa tulevaa vesiruiskua mutta nyt on räminätölkki lentää jalkoihin jos vaikka tempoo ja riekkuu ohituksissa / riistan perään. Välillä taas istuu sivulle kattelemaan kun fasaani kipittää pakoon mutta kiljuu paljon. Välillä taas ei välitä vaikka niskat katkeaa kunhan pääsisi linnun luokse.

Meillä pentu nyt 10kk ja vasta hetken kävellyt kauniisti, vaikka tein kaikenaikaa juuri tuota pysähtymistä.
Koirat ovat eri luonteisia, ja ainakin meidän pennulla on vasta nyt enemmän kärsivällisyyttä. Ihanaa, kun ulkoilu on nautittavaa - toki linnut jne yhä saavat pennun poukkoilemaan :)

Oletko jo kokeillut ihan tavallisia valjaita 15-30 euroa? Auttavat monilla, kun yhtäkkiä tuntuu "erilaiselta." Ja tästä on hyvä jatkaa.

Varmasti uhmalla on vaikutusta asiaan, mutta tähän ei mielestäni ole mitään helppoa oikotietä tai kepulikonstia. Nyt kun pysyt tiukkana etkä anna periksi sinun ei tarvitse taistellla samaa asiaa enää täysikasvuisen koiran kanssa. Vaihda suuntaa, pysähdy ja pysähdy taas, houkuttele nameilla tai lelulla koira ymmärtämään mitä siltä halutaan. Miten vain kuhan et anna koiran määrätä tahtia. Kyllä se siitä. Pitkää pinnaa ja periksiantamattomuutta!