Lapseni, nelivuotias poika, on aloittanut päiväkodissa tämän kuun alusta alkaen. Hän viihtyy siellä hyvin, ja saa tarvitsemaansa sosiaalista kanssakäymistä sekä monipuolista touhuilua, vilkas kun on. Ryhmässä on 22 lasta joista poikamme on ainoa ei-kristitty. Kotona suuntanamme on Taolaisuus (filosofinen) jota ei olla kuitenkaan "opetettu" lapselle.
Nyt päiväkodissa sitten, alkukeskustelun päätteeksi vasta sain selville, noudatetaan kristillistä kasvatusperiaatetta. Mikä käytännössä tarkoittaa siis sitä että esim. joulun ja pääsiäisen aikoihin keskustellaan lasten kanssa siitä mikä oikeasti on näiden juhlapyhien tarkoitus ja alkuperä. Toisinaan heillä on ruokarukous ja joskus lauluhetken aikana joku lapsi haluaa laulaa jonkun lasten virren (esim. Jumalan kämmenellä).
Nelivuotias kyllä huomaa jos hän on "erilainen" kuin muut, jos häntä ei oteta mukaan tällaisiin juttuihin. Minä puolestani olen pahoillani että emme kuulu kirkkoon emmekä siis näin ollen hyväksy omalle kohdallemme kristinuskon opettamista lapsellemme.
Nyt meidän pitäisi keksiä mieheni kanssa alternatiivisia lähestymistapoja tähän asiaan. Hoitotädit ovat olleet todella ystävällisiä ja halukkaita keskustelemaan asiasta minun ja mieheni kanssa, joka muuten oli aika hämmästynyt ja jopa vihainen siitä että nyky-yhteiskunnassa vielä tällaista uskonnollista kasvatusta sallitaan vaikka kouluissakin on kielletty uskonnon opetus "ainoana totuutena". Itse olin myös aika ihmeissäni, en ollut todellakaan ajatellut tällaisia asioita, ei tullut mieleenikään monikulturaalisessa yhteiskunnassamme..
Olen nyt "sallinut" laulamiseen osallistumisen vaikka olisikin virsi kyseessä, en usko että nelivuotias sisäistää sitä sanomaa sillä tavalla ja voinhan kotona puhua asiasta jos hän siitä kysyy. Olemme joskus puhuneetkin, ja aika hankala oli sanoja pikkumiehelle löytää siitä että maailmassa on monenlaisia ihmisiä jotka uskovat mitä erilaisimpiin juttuihin.
Tämän päiväkotiasian kanssa olen todellakin ihan pihalla. Onko kelllään kokemuksia? En haluaisi olla inhoittava lapselle enkä hoitopaikan kanssa aloittaa mitään uskonsotaa. Yhden lapsen takia ei voi asiaa neutraaliksi muuttaa. Minusta se on aika kurjaa!
Nyt päiväkodissa sitten, alkukeskustelun päätteeksi vasta sain selville, noudatetaan kristillistä kasvatusperiaatetta. Mikä käytännössä tarkoittaa siis sitä että esim. joulun ja pääsiäisen aikoihin keskustellaan lasten kanssa siitä mikä oikeasti on näiden juhlapyhien tarkoitus ja alkuperä. Toisinaan heillä on ruokarukous ja joskus lauluhetken aikana joku lapsi haluaa laulaa jonkun lasten virren (esim. Jumalan kämmenellä).
Nelivuotias kyllä huomaa jos hän on "erilainen" kuin muut, jos häntä ei oteta mukaan tällaisiin juttuihin. Minä puolestani olen pahoillani että emme kuulu kirkkoon emmekä siis näin ollen hyväksy omalle kohdallemme kristinuskon opettamista lapsellemme.
Nyt meidän pitäisi keksiä mieheni kanssa alternatiivisia lähestymistapoja tähän asiaan. Hoitotädit ovat olleet todella ystävällisiä ja halukkaita keskustelemaan asiasta minun ja mieheni kanssa, joka muuten oli aika hämmästynyt ja jopa vihainen siitä että nyky-yhteiskunnassa vielä tällaista uskonnollista kasvatusta sallitaan vaikka kouluissakin on kielletty uskonnon opetus "ainoana totuutena". Itse olin myös aika ihmeissäni, en ollut todellakaan ajatellut tällaisia asioita, ei tullut mieleenikään monikulturaalisessa yhteiskunnassamme..
Olen nyt "sallinut" laulamiseen osallistumisen vaikka olisikin virsi kyseessä, en usko että nelivuotias sisäistää sitä sanomaa sillä tavalla ja voinhan kotona puhua asiasta jos hän siitä kysyy. Olemme joskus puhuneetkin, ja aika hankala oli sanoja pikkumiehelle löytää siitä että maailmassa on monenlaisia ihmisiä jotka uskovat mitä erilaisimpiin juttuihin.
Tämän päiväkotiasian kanssa olen todellakin ihan pihalla. Onko kelllään kokemuksia? En haluaisi olla inhoittava lapselle enkä hoitopaikan kanssa aloittaa mitään uskonsotaa. Yhden lapsen takia ei voi asiaa neutraaliksi muuttaa. Minusta se on aika kurjaa!
Vastaukset 29
Vanhimmat
Olen pohtinut samanlaisia asioita kuin sinäkin. Opetan koulussa ala-asteen oppilaille sekä elämänkatsomustietoa että uskontoa ja olen vuosien kuluessa tullut yhä varmemmaksi siitä, että kristinusko ei ole minua varten, vaan järkevimmältä ajatukselta tuntuu uskonnottomuus.
Vielä en ole eronnut ev.lut.-kirkosta, koska vasta uusi laki antoi minulle mahdollisuuden opettaa uskontoa myös eroamisen jälkeen. Olen kuitenkin alustavasti puhunut asiasta päiväkodissa ja kertonut, että ehkä lapsemme eivät enää piakkoin kuulu kirkkoon.
Esikoiseni aloittaa vuoden päästä koulun ja siihen mennessä aion järjestää niin, ettei hänen tarvitse osallistua uskonnon opetukseen, vaan pääsee et-tunneille. Päiväkodissa hän kuitenkin on osallistunut kaikkiin uskonnollisiinkin tilaisuuksiin, ja kun hän oli pienempi, kävimme jopa seurakunnan kerhossa.
Hyvämuistisena ja uteliaana lapsena poikani on tehokkaasti oppinut, mitä esim. joulun ja pääsiäisen tapahtumista hoidossa on kerrottu. Aika harvoin hän on näistä asioista kotona puhunut, mutta silloin kun hän on asiaa ottanut esille, olen kuunnellut mielenkiinnolla ja saattanut todeta että "niinkin voi ajatella", tai esim. puhunut Jeesuksesta historiallisena henkilönä. Jos lapsi on kysynyt vaikkapa mitä tarkoittaa Betlehemin tähti, olen aloittanut vastaukseni tyyliin "jotkut uskovat, että...". Aika pian siitä seuraa kysymys "Uskotko sinä, äiti?" ja siitä onkin sitten hyvä jatkaa keskustelua omista ajatuksistaan.
Minusta olisi syytä käydä yleisempääkin keskustelua siitä, mikä tekee kristillisistä traditioista niin tärkeitä, että niiden vähentäminen päiväkodeissa ja koulussa ei käy päinsä. Ymmärrän kyllä sen, että suurelta osalta on kysymys perinteistä ja kulttuuriimme suuresti vaikuttaneista asioista. Silti minua ärsyttävät ihmiset, joille oma usko on ainoa oikea jopa siinä määrin, että sitä pitää toisillekin tuputtaa. Suuri osa Suomen luterilaisista kuitenkin kuuluu kirkkoon vain tavan vuoksi, kun ei ole itse uskoaan liiemmälti pohtinut.
Omana tavoitteenani on kasvattaa lapseni niin vahvoiksi, että heitä ei voi uskonnollisilla asioilla aivopestä - ei päiväkodissa eikä koulussa.
Itse koin uskonnon opetuksen lähinnä opetukseksi eri uskonnoista, en siis kristilliseksi aivopesuksi. Koska länsimainen sivistys perustuu suurelta osin kristinuskoon ja sen kehitykseen, on luonnollista että sitä käsitellään tunneilla eniten.
En ole uskovainen, enkä kokenut uskonnon opetusta käännytyksenä ev.lut. kirkkoon.
Koululaisesta, joka ei osaa ajatella ja pohtia uskontoa käsitteenä, voi elämänkatsomustunnitkin tuntua aivopesulta. Uskonnollisuus tai uskonnottomuushan on aina vanhempien valinta...
Uskonnollisuudessa ei ole mitään pahaa, mutta ei ole uskonnottomuudessakaan. Itse yritän kasvattaa lapseni kiihkottomaksi uskontoasioiden suhteen. Kun hänellä on tarpeeksi ikää, hän voi itse valita elämänkatsomuksensa. En tiedä miten em. onnistuu tässä yhteiskunnassa, mutta aion ainakin yrittää.
Ev.lut.kirkolla on Suomessa liikaa valtaa.Vaikka tunneilla käsiteltäisiinkin muita uskontoja,olen huomannut,ettei koulukirjojen painajilla ole minkäänlaista vastuuta siitä,pitävätkö kirjoissa esiintyvät tiedot ensinnäkään paikkansa(muista uskonnoista tms.),mutta kirkon omia oppeja(jotka kaikki on otettu Babyloniasta)pidetään muka länsimaisena sivistyksenä-kattia kanssa!
Suomalaisista sanotaan,kuinka ne on niin rasisteja,että...Kuitenkin hyväksytään babylonialaiset opit ja käännytyksestä sanottakoon,että hyvin on kuitenkin mennyt perille esim.joulun vietto(jonka alkuperä todellisuudessa on lähtöisin Auringonjumalan juhlasta)ja kaikki muut yhtä huuhaa-opetukset,joilla ihmisiä pelotellaan(helvetti yms.)
Jos "opetus" on mielestäsi vain "asian opettamista" niin miksi et voisi hyväksyä,että kouluissa ryhdyttäisiin opettamaan muitakin uskontoja-siis hyväksyisitkö?Ja kuka muu,kuin ihminen itse on keksinyt,että valtauskonto on se ainoa oikea?
Uskonnollisuus ja uskonnottomuus ovat tosiaankin vanhempien valinta,useimmat eivät vaan jostain kumman syystä rohkene toimia valtaväestöä vastaan,miksiköhän?Olisikohan se sitä ihmispelkoa,joka on aika syvään juurtunut meidän suomalaisten mieliin?
Juu. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että koulussa opetettaisiin kaikkia uskontoja.
Eivät kirkon opit ole länsimaista sivistystä, vaan kirkon asema ja sen mielipiteet ovat mahdollistaneet kansan sivistämisen. Siis on paljolti kirkon ansiota, että meillä on laajalle levinnyt kirjoitustaito, lukutaito, koulut, tieteet, taiteet jne.
Itsekin koin koulun uskonnon opetuksen asia-opetuksena, oppianeopetuksena, en käännyttämisenä. Ja siellä kyllä opetettiin kaikki muutkin uskonnot ja ismit ja oppisuunnat!! Ja nimenomaan uskonnontunnilla, tutustuttiin buddhalaisuuteen, islamiin, ym. kokeita myöten.
Mitä tulee kristinuskoon ja yhteiskuntaan: yhteiskuntamme on krititty yhteiskunta, halusipa sitä tai ei. Jokaisella valtiollahan muuten on jokin valtakulttuuri taustalla.. meillä se on kristinusko, toisaalla islamin usko, jossakin buddhalaisuus ja jossakin kommunismi (joka kieltää uskonnon vapauden). Ihmiset sitten toimivat tässä yhteiskunnassa..
Ev.lut. kistinusko on ainakin siinä mielessä hyvä, että se on varsin salliva, tai siis meidän valtiossamme on uskonnon-ja sananvapaus jne. Ketään ei esim. vangita oman elämänkatsomuksensa mukaan. Ja kouluissa on todellakin mahdollisuus saada oman uskontokunnan mukaista opetusta, kaikkia ei pakoteta ev.lut. tunneille.
Päiväkodeissakin on valinnan varaa. Jälkiviisaasti tulee mieleen, että jos oma elämänkatsomus on noin tärkeä ja kristinuskon vastainen, eikö olisi kannattanut ottaa selvää eri päiväkodeista ennen kuin laittaa lapsen sinne?
No, turha itkeä kun maito on jo kaatunut...
Päiväkodin vaihto on myös mahdollista. Siihen ei tarvitse edes kummosia perusteita, mutta teillähän sellainen on. Valitse lapsellesi sellainen päiväkoti, joka on monikulttuurinen, tällaisia ovat ne päiväkodit joissa on paljon maahanmuuttaja-lapsia. Pääkaupunkiseudulla niitä on, kunnallisena. Ja sitten tietysti yksityiset päiväkodit...
Vaikka ei uskoisi Raamatun oppeihin (kirkon oppeihin? No, itse asiassa kirkko on instituutio ja itselleni Raamattu ja Usko ovat eri asioita kuin kirkko , sillä samaa Raamattua lukeavat KAIKKI kristityt!!! myös ortodoksit, kuten ev.lut., jehovat, helluntailaiset, Juutalaiset vain VAnhaa Testamenttia)
Niin, siis vaikka ei uskoisi Raamattuun, ja opettaa lapselleen toisen suunnan, törmää jatkuvasti Kritillisiin juhliin, esim. joulu. Pääsiäinen.
Vaikkei olisikaan päiväkodissa eikä koulussa. Ne ovat jo niin kapallisia juhlia..
Et voi siis välttää lastasi olemasta kosketuksissa tästä kaikesta. Joululahjat jne. Kavereitahan hänellä tulee olemaan...
Joudut törmäämään näiden asioiden kanssa vielä monta kertaa lapsen kasvaessa.
Voithan toki eristää lapsen päiväkodin juhlista, osallistumisesta. Mutta koko yhteiskunnasta et voi eristää.
Opettajan neuvo oli hyvä: juttelet lapsen kanssa asioista. Hän oppii, että on erilaisia ajattelumalleja. Ja ihmiset niiden takana ovat kuitenkin ihan samanlaisia, kivoja ja hyviä tai sitten ei.
Lapsellahan ei ole omaa elämänkatsomusta, tai uskoa. Lapsen usko on vanhempien usko. Tai uskottomuus.
Koulun uskonnonopetuksen luonne riippuu opettajasta. Omassa koulussani, jossa opetetaan 6-13-vuotiaita lapsia ja nuoria, osa opettajista harrastaa tunneilla virrenveisuuta ja Jumalan rangaistuksilla pelottelemista. Tällainen on mielestäni aika kaukana kiihkottomasta eri näkökantojen opettamisesta.
Joulu ja pääsiäinen eivät ole pelkästään kristillisiä juhlia, vaan niitä voi aivan hyvin uskonnotonkin ihminen viettää esim. vuodenkiertoon liittyvinä merkkipaaluina.
Se,että ei vietä em.juhlia,ei välttämättä merkitse sitä,että on uskonnoton.Siis esim.joulu ei alunperin ole mikään kristillinen juhla,vaan kirkko keksi ruveta sitä 300-luvulla viettämään.
No se, että jokunen opettaja tai sinun koulusi opettajat opettavat uskonta kiihkomielisesti ei tarkoita sitä, etteikö Jumalaa olisi.
Jeesus oli ihan oikesti olemassa, jokainenuskontokunta myöntää hänen olemassaolonsa, mutta kiista on siinä, oliko hän Jumalan poika vai profeetta - islaminuskoisten mielestä profeetta. Juutalaisille Jeesus ei vielä maan päällä ole ollutkaan..
Mitä tulee joulun viettoon, olkoon alkuperä mistä tahansa:
Tätä samaista Raamattua tavaavat Jehovan todistajat eivät vietä joulua, koska Raamatussa ei missään sanota tai Jeesus ei kehoita juhlistamaan syntymäänsä. Tämän takia he eivät ylipäätänsä juhli kenenkään syntymä- tai nimipäiviä.. mutta saattavat synttäriaikaan lähettää ystävälleen kortin, "hei ystäväni" ja järkkäävät lastenkutsuja lapsilleen .. eli kiertävät tämän asian näin..
Toisaalta Raamatussa ei myöskään sanota missään kohti, että älkää juhliko syntymääni..
Ei pitäisi leimata koko uskontokuntaa, kristinuskoa, tai kaikkia uskovia, sen takia, että joukossa on joitakin paatoksellisia persoonia, jotka "lövät Raamatulla päähän" .. tai että jotkut uskonryhmät, esim. Jehovat, ovat hyvin hyökkääviäkin oman uskonsa läpiviennissä..
SE, että koulussasi opetetaan myös noin uskontoa.. rehtorin pitäisi puuttua siihen. Jumala on kyllä julma, se armotta rankaisee niitä jotka tekevät väärin häntä kohtaan, Raamatun mukaan, mutta ei näillä kauheuksilla pitäisi lapsia pelotella. Sillä Jumala on myös armo ja hyvyys. Se puoli pitäisi painottaa.. Miksi rehtori ei puutu opetustapaan?
Päiväkodin vaihto ei ole mahdollista. Asumme pienehköllä paikkakunnalla, jossa on paikkoja mihin tahansa hoitopaikkaan niin vähän että osa jää ilman. Enkä ala lasta pompottelemaan miten sattuu.
Missään vaiheessa ei tullut ilmi että siellä ollaan kristillisiä, eikä itselle tullut mieleenkään näin uskonnonvapauden aikana moinen! Vaikka yhteiskuntamme on ev lut, niin ei se tarkoita sitä että pitää alistua ottaa omaa ajatusmaailmaansa vastaan sotivaa (mielestäni liirumlaarua ja höpöjuttuja) oppia.
Kotona olen puhunut asiasta neutraalisti lapselle, joka saa isompana puolestani tutkia itseään ja päättää mikä hänelle sopii. Emme kotona puhu uskonasioista, Taolaisuuteen ei kuulu mitkään "kirkonmenot" tai muut, se on oikeastaan vain Asenne ja Ajatustapa.
.... että esim. Nasaretin kaupungista ei ole mitään dokumentteja, eikä arkeologit ole koskaan sellaista paikkaa löytäneet?
... että raamattu on kirjoitettu satoja vuosia myöhemmin kuin sen tapahtumat "muka" ovat tapahtuneet, kuulopuheiden perusteella?
....että siihen aikaan siellä käytettiin kannabista suhteellisen paljon?
Jeesus ehkä oli mielenkiintoinen henkilöhahmo, mikäli koskaan oli edes olemassa, kansankiihottajat ja joukkohypnotisointi eivät olleet vieraita silloinkaan.
En haluaisi itse lapseni kuuluvan uskonlahkoon jonka pääjumala kehoittaa kannibalismiin, insestiin, ulosteen syömiseen ja rankaisee (raamatun mukaan) tottelemattomia ihmisiä kuolemalla ja/tai vitsauksilla.
Eikös se nyt yleissivistykseenkin kuulu tietää mitä joulu tai pääsiäinen on? Kulttuurimmekin perustuu kristinuskolle osittain,joten on aika suvaitsematonta (sekä epä-isänmaallista) olla keikaroimassa tämmösen asian kanssa ja esittämässä ihan pokkana jotain että muurahainen on joku ihminen joka oli paha jne.Ei siellä kuule lapsestasi väkisin uskovaista tehdä kuten ette itse tee muuten hinduakaan..tai mitä ihmeporukkaa sitten olittekaan.
Niin,mikä on yleis-sivistystä?Valheko?Käypäs kirjastosta hakemassa tietosanakirja ja katso sieltä joulun alkuperä ja kerro sitten,mitä löysit vai mieluustiko uskot ihmisiin,joilla on "vaikutusvaltaa",etkä ota selvää tosiasioista?
Muistat varmaan,että Suomessa on olemassa uskonnonvapauslaki ja jokainen saa harjoittaa uskontoaan vapaasti-et voi määritellä/määrätä kenenkään ihmisen omaatuntoa niinkuin ei sinunkaan omantuntosi ylitse kukaan toinen voi kävellä,vai mitä?!Etkö itse ole suvaitsematon(ainakin tuosta viimeisestä lauseesta päätellen)-ainakin minä sain sen käsityksen!Alkuperäisellä kirjoittajalla oli tuskin mielessään yrittää käännyttää ketään,vai siltäkö sinusta tuntui?Minun mielestäni hän kysyi vain mielipidettä asiaan ja oma kantani on,että kenenkään ei tarvitse toimia omaa omaatuntoaan vastaan!
Emme ole mitään "hihhuleita". Olemme Taolaisia. Ota aiheesta selvää jos et tiedä mitä se tarkoittaa. Meillä ei ole minkäänlaista henkilöitynyttä jumaluutta/jumaluuksia, ei mitään jälleensyntymisoppeja yms tällaista. Filosofinen Taolaisuus on jotain aivan muuta.
Kyseessä ei ole "keikarointi", ainoastaan uskonnonvapauteen perustuva mielipide. Päiväkodissa oleva lapsi on altis kaikelle mitä siellä opetetaan, ja minusta on opettamista se että kerrotaan MIKSI vietetään joulua ja MIKSI vietetään pääsiäistä.
Minä en hyväksy sellaista, ja mielelläni hakisin muita vaihtoehtoja kuin alistuminen vanhanaikaisiin raameihin, en kuitenkaan halua alkaa hankalaksi ja riitelemään. Sotii filosofiaamme vastaan sekin.
Muuttakaa sitten Kiinaan tai Intiaan tai vaikka Venäjälle..eipä joulusta ole sitten tietoakaan..Itse olet aika suvaitsematon,jos kerta ELETÄÄN SUOMESSA JA OLEMME KRISTITTY KANSA niin sopii lampsia sitten kehitysmaahan ja taoilemaan ja olemaan niin kehittynyttä henkisesti ja vihreetä ruokaa popsitaan!Koetas nyt ajatella ettei lapsesi ole mikään poikkeus tai joku ylhäinen hengellinen johtaja ainakaan Suomessa..eli maassa maan tavalla.Intiassa Intian tavalla..haloo hei!Anybody home inside your head?
Asiahan on nyt niin, että uskononvapaus on ihan fakta asia. Jokainen saa toimia ja uskoa miten tykkää.
Samahan se minulle on kuinka kukakin tykkää palvoa ja veisata, kunhan minun lapselleni tai minulle ei sitä tyrkytetä. Suvaitsemattomuudesta kun puhutaan niin voisit katsoa peiliin. Ja ilmiselvä tietämättömyytesi meidän "vakaumustamme" kohtaan on suorastaan naurettava. Vaikka olen suomalainen, minä en ole kristitty, eikä siihen kukaan saa minua eikä ketään muutakaan pakottaa. Taolaisuus ei ole minkäänlaista "vihreen ruoan popsimista" enkä pidä lastani minään ylhäisenä. Mistähän kummasta saitkin tuollaisia päähäsi?? Mutta valitettavasti lapseni on poikkeus, Taolaisia kun ei Suomessa juurikaan ole, ainakaan järjestäytyneinä ihmeemmin, joten en saa mistään tukea ja näkemyksiä tähän tilanteeseeni. Ja mistä tuo Intia tähän nyt putkahti oikein? Sen kun vielä kerrot että miten mahtaa tähän liittyä se että onko pääni sisältö ihan kohdallaan..?
Jos maassa ollaan maan tavalla, niin eikös uskonnonvapauslain mukaan (Suomessakin on tämä laki voimissaan) ole ihan minun oma asiani kuinka tulkitsen vakaumukseni.
Minä en hyväksy sitä että lapselleni kerrotaan joulun sanomasta kristityn näkökulmasta ns. ainoana totuutena, saati pääsiäisen tapahtumista. Siksi minä toivon että voimme keskustella päiväkodin kanssa vaihtoehtoisista toimintatavoista. Joulua meilläkin vietetään, mutta vain tunnelmoinnin ja kaupallisuuden puolesta.
Harmillista että sinäkin tuhlaat voimavarojasi ihme jäkättämiseen rakentavan kommentin sijaan.
Toivoisin että sinäkin vaihtaisit hyökkäävyytesi ja halveksuntasi positiivisempaan tunteeseen ja jopa viitsisit ottaa selvää mistä on kyse ennen kuin alat höperehtimään.
Kuulostaapa tätä keskustelua suratessa että sinulla on kovin vähän vaihtoehtoja. Lapsesi ilmeisesti jatkaa siinä päiväkodissa ja
a) hän ei osallistu mihinkään mikä viittaa tai mikä koskettaa kristinuskoa.
b) hän jatkaa päiväkodissa muiden mukana osallistuen kaikkeen ja te vanhemmat kotona kerrotte oman näkökantanne näistä asioita lapselle.
Hän nimittäin varmasti kysyy asioista.
Kodin vaikutus on yllättävän voimakas pieniinkin lapsiin. Esim. ekaluokkalaiset "neutraalin" perheen lapset yleensä pitävät uskonnon tunneista, mutta eräs tyttöpä ilmoitti ihan äitinsä äänellä miten uskonto on tyhmää kun siellä puhutaan vaan Jeesuksesta ja hän ei usko Jeesukseen!
Kuitenkin sama lapsi on innolla mukana kirkossa kanssamme ja veisaa virsiä, lukee lasten Raamattua ja aiheeseen liittyviä lasten kirjoja... ottaa vastaan siis sen, mikä kulloisessakin kodissa on vallitsevana ideologina ..
Yhtä kaikki lapset isompana itse päättävät "seuraavatko" vanhempien ideologiaa vai valitsevatko jonkun muun.
Uskovien perheiden lapsista ei tule automaattisesti uskovia tai vain jotkut lapsista omaksuvat sen ajattelumallin.
En ole itse uskonnollisesta perheestä -emme käyneet edes joulukirkossa muustapuhumattakaan!- mutta kuulun ev-.lut.kirkkoon ja olen ns. "uskovainen", tunnustan kristinuskon. En kuitenkaan evankelioi eli en jauha näkemykstäni ihmisille, työpaikallani tuskin edes tietävät vakaumistani, kun ei koskaan ole tullut puheeksi.
Ja mainittakoon että minun puolestani jokainen voi uskoa ihan mihin huvittaa, tai olla uskomatta, kunhan sallii saman toisillekin, ja kunhan on itse onnellinen elämässään...
Olen tätä vaihtoehto b:ta mielessäni pyöritellyt, ja koen sen näistä kahdesta parempana vaihtoehtona. Eri asia on miten tuliluonteinen mieheni tämän asian näkee, hän on enemmän järkyttynyt "kristillisestä kasvatusperiaatteesta".
En halua missään nimessä antaa lapselleni sitä käsitystä että hän on jotenkin ihmeellisellä tavalla erilainen ja hänet pitää eristää jostain päiväkodin aktiviteetista. Mielestäni se on paljon vahingollisempaa.
Kyllä tässä on vielä miettimisen aihetta ja ihan mielenkiinnolla menen keskustelemaan päiväkodin tätien kanssa.
"En halua missään nimessä antaa lapselleni sitä käsitystä että hän on jotenkin ihmeellisellä tavalla erilainen ja hänet pitää eristää jostain päiväkodin aktiviteetista. Mielestäni se on paljon vahingollisempaa."
Vaimoni on lastentarhanopettaja ja on törmännyt samanlaiseen ongelmaan kuin sinäkin. Keskustelujen tuloksena vanhemmat päättivät pitää lapsensa pois kaikista tilaisuuksista, jotka liittyvät kristinuskoon. Vaimoni päiväkodissa noita ovat joulukirkko, pääsiäisen vietto ja olikohan jotain muuta, en muista.
Päiväkoti on ihan vakiomallinen kunnallinen, mitä nyt johtaja on italiaintoilija ja iso päiväsali on nimetty piazzaksi ja montessoriaate on kova sana, vaikka _virallisesti_ päiväkoti on aivan tavallinen päiväkoti.
Se, että suurinosa on kristittyä kansaa ei tarkoita, että muidenkin pitäisi olla. Suomessa pitäisi olla uskonnovapaus, mutta ei siltä vaikuta. Ja maassa maan tavalla on todella kliseisesti sanottu. Minä uskon Tiehen ja olen filosofinen taolainen. Olen yksi poikkeus, joten olen hylkiö ja yhteiskunnalle vaaraksi, koska uskontokuntani on eri kuin sinun ja massan?
Filosofinen taolaisuus on ajattelu, joka iskostui aikoinaan päähäni ollessani kauhea riitapukari enkä välittänyt mistään. Luin De Dao Jingin ja aloin ymmärtää vähitellen kirjan sanojen merkitystä.
Vanhempani eivät tietenkään kiihkokristittyinä hyväksy uskonnollista suuntaustani, mutta se ei minua häiritse. Ehkä he vielä joskus asian ymmärtävät.
Vuoden päästä lähden Kiinaan tutkimusmatkalle ja käyn tutkimassa taolaisuutta maalaiskylissä, paikoissa joissa uskonto sai ensimmäiset kannattajansa. Toivon, että vielä nykyäänkin näissä paikoissa ihmiset elävät sopusoinnussa luonnon kanssa.
Mielestäsi asenteesi kuulostaa tosi mukavalta ja asialliselta. Omasta mielestäni voisit antaa lapsesi osallistua samoihin juttuihin kuin muutkin lapset. Mielestäni se ei haittaa. Ei siellä päiväkodissa kuitenkaan OPETETA kristinuskoa. Nää joulut sun muut ovat nykyään Suomessa lähinnä tällainen tapajuttu, tapakristittyjä ollaan melkein kaikki.
En minäkään tykkää, että lapsilleni tyrkytettäisiin uskontoa. Lasten isä ei edes kuulu kirkkoon. Ei meillä kuitenkaan ole ollut tämän asian kanssa mitään tenkkapoota. Lapset osallistuu päiväkodissa samaan kuin muutkin. Se on lapselle kivaa. Ei lapsesi siitä uskovaiseksi muutu. Koulussa sitten saat lapselle vapautuksen uskonnon tunneista.
Taolaisuuden ensimmäinen vaihe syntyi Yang Chu -nimisen filosofin oppien pohjalta. Yang Chun tarkkaa elinaikaa ei tiedetä, mutta yleisesti uskotaan hänen eläneen 500-luvun eKr. jälkeen. 300-luvulla eKr. hänen opetuksensa oli kuitenkin jo hyvin kuuluisaa. Varsinaisena Taolaisen filosofian kehittäjänä tunnetaan kuitenkin Lao Tse -niminen mies (vanha mestari), jonka historiallisuutta ei ole kuitenkaan pystytty todistamaan. Taolaisuuden perusteosta, Tao Te Tsing:iä, pidetään Lao Tsen kirjoittamana. Sillä, onko kirjan kirjoittanut Lao Tse vai hänen oppilaansa, tai onko Lao Tse ollenkaan elänyt, ei ole suurtakaan merkitystä itse filosofian kannalta.
Taolaisuus on luonnonfilosofia, joka perustuu 'Taon' käsitteeseen. Tao tarkoittaa tietä, tapaa jolla jokin asia toimii. Se on tarkoittanut myös eri filosofisten koulukuntien opetusta. Erään koulukunnan piirissä Tao vakiintui tarkoittamaan 'tapaa, jolla maailmankaikkeus ja luonto toimii'. Näitä filosofeja alettiin kutsumaan taolaisiksi. Taon käsite on siis ollut olemassa jo kauan ennen taolaisuuden syntyä, mutta taolaiset kehittivät teoriaa ja vakiinnuttivat termille nykyisen merkityksensä. Tao perustuu kahden vastakkaisen voiman (jin ja jang) jatkuvaan, toisiaan tukevaan liikkeeseen. Tunnetuin esitystapa teorialle on Tai Chi -merkki.
Taolaisuudessa ihminen yrittää saada oman Taonsa sopusointuun luonnon kanssa, olemaan todellinen oma itsensä. Tämä yritys ei kuitenkaan ole todellista, aktiivista yrittämistä. Taolaisuuden ihanne on toiminta ilman tekoja. Tämä joutilaisuuden ihanne ei suinkaan ole laiskuutta, vaan ihminen yrittää luontoa tarkailemalla ja sopeutumalla sen muutoksiin löytää oman Taonsa. Viisas ihminen on kuin peili, hän ei reagoi tilanteisiin ja muutoksiin, vaan heijastaa niitä.Toinen tärkeä oppi-isä Taolaisuudessa on hieman Lao Tsen aikojen jälkeen elänyt Chuang Tse. Hänen kirjansa on myös kaunokirjallisesti arvostettu, sitä pidetään yhtenä aikakautensa parhaista proosakirjoista. Taolaisuuden merkitys Choy Lee Futissa on suuri. Kiinalaisen lääketieteen teoriat perustuvat Taolaisuuteen ja Chi Gong -harjoitukset taas pohjautuvat lääketieteeseen. Choy Lee Futiin kuuluu korkeimmalla tasolla myös kiinalaista mustaa magiaa, eli Taolaista mystiikkaa ja Taoismia. (Taolaisuus = puhdas filosofia, Taoismi = Taolainen uskonto, jossa on henkien palvontaa.)
Perheemme on melko samanlaisessa tilanteessa, paitsi että meillä on ateistinen maailmankatsomus. Päiväkodissa tämä kristillisten tapojen ja tapahtumien väliinjättäminen tuntui henkilökunnasta aluksi hankalalta, mutta kyllä se siitä suttaantuu.
Me olemme lähteneet siitä oletuksesta että lapsellamme on oikeus päivähoitoon ja sen tapahtumiin eli lasta ei saa missään nimessä "sulkea ulkopuolelle", sillä henkilökunnan on myös tuettava lapsen kuulumista ryhmään. Edellisessä päiväkodissa puhuimmekin asiasta mukavasti, sovimme että kirkkokäynnin ajaksi lapsi saa keittiövuoron eli olla apulaisena siellä korostamatta erilaisuutta.
Myös uskonnollinen kasvatus, joka siis on päiväkotien lakisääteinen velvollisuus, tosin vanhempien vakaumuksen mukaan, hoidetaan erikseen eikä muun touhun tuoksinnassa eli hengelliset laulut ja sadut eivät ole "normaalitoimintaa".
Teillä vaikuttaa olevan kivat välit hoitopaikkaanne, joten pitäkää niistä kiinni. Henkilökunta tuntuu olevan asiallista, ja kenties olisivat kiinnostuneet tekemään muillekin vanhemmille kyselyn millaista uskonnollista opetusta lapselleen haluavat. Joukosta voi löytyä muitakin nautraalin maailmankuvan toivovia.
Muuten kauniit käytöstavat ja toisten huomioonottaminen eivät ole VAIN kristillisiä arvoja, vaikka ne usein liitetään kysymykseen miksi halutaan uskonnollista kasvatusta.
Toivottavasti saatte kasvatusperiaatteenne yhteisiksi!
Päiväkodeissa on velvollisuus antaa lapsille uskontokasvatusta elleivät vanhemmat sitä lapseltaan kiellä. Monissa päiväkodeissa tämä kuitataan joulukirkolla ja pääsiäiskirkolla sekä muutamilla niihin liittyvillä uskonnollisilla lauluilla (joka on liian vähän velvoitteen mukaan).
Ei-kristinuskoiset lapset eivät välttämättä osallistu ko. hetkiin vaan heille järjestetään muuta toimintaa hienovaraisesti.
Mutta TOTTAKAI lapsi huomaa että on erilainen ja ehkä tuntee jäävänsä jostain paitsi. Vanhempien tehtävä on opettaa lapselleen omaa uskonkäsitystään ja kertoa että on olemassa erilaisia tapoja ja sitä että miten he uskovat. Ei muilta voi kieltää uskontokasvatusta yhden lapsen vuoksi.
mahdollisuutta osallistua siinä missä muutkin lapset? Anna hänelle mahdollisuus tutustua erilaisiin vaihtoehtoihin, saa näin tulevaisuudessa tehdä omat valintansa. Olen nähnyt monta lasta päiväkodissa jotka jäävät paljosta kivasta paitsi kun eivät pääse mukaan esim. joulukirkkoon tai eivät saa ristiä käsiään ruokapöydässä. Lapset huomaavat helposti olevansa erilaisia. Päiväkodin ns uskontokasvatukseen liittyy paljon muutakin ku jeesuksesta ja jumalasta puhuminen. Esim. etiikkaa ja moraalia, toisen huomioimista ja anteeksiantamista ja pyytämistä. Se ei todellakaan ole mitään koko ajan jeesustelua!
Siinäpä se, että eipä noita vaihtoehtoja oikein tunnu siellä päiväkodissa olevan: pelkkää luterilaista uskontoa. Päiväkodissa pitäisi olla esillä monia erilaisia uskontoja, sillä niitähän tällä maapallolla riittää. Silloin voitaisiin puhua siitä että lapselle annetaan vaihtoehtoja joista hän voisi sitten tulevaisuudessa itse tehdä valintansa. Etiikkaa ja moraalia, toisen huomioimista, anteeksiantamista ja -pyytämistä pitää pystyä opettamaan päiväkodissa ilman että siihen liitetään mitään uskonnollista.
Tavallaan ymmärrän närkästyksesi, mutta tavallaan en. Minun perheeni ei ollut uskonnollinen, kaikkea muuta. Ja kun minä olin lapsi, totta kai koulussa oli näitä kirkollisia juhlia. En minä niitä kovin tosissani ottanut. Ne olivat vain sellaisia rituaaleja.
Se on sitten eri asia, jos tuolla päiväkodissa puhutaan oikeinkin vakavasti asioista.
Aina on ollut eri uskontokuntiin kuuluvia lapsia, ja he törmäävät maamme pääuskontoon koulussa ja muissa paikoissa. Ehkä te vanhemmat otatte asian liian tosissanne. Ettehän te voi tietää, että lapsenne alkaisi uskoa samoin kuin te, vaikka hänelle ei kerrottaisi muista uskonnoista yhtään mitään. Taolaisuus on teidän juttunne, mutta ei välttämättä teidän lapsenne tulevaisuuteen kuuluva asia.
Niin, kuten sanoit, emme voi tietää. Siksi juuri emme hyväksykään.
Vaikka Taolaisuus on meidän juttu, ei sitä tarvitse lapselle opettaa päikyssä, eikä päikyn asia ole antaa elämänkatsomuksellista kasvatusta lapsille. Se on henk koht kotien tehtävä. Me emme kotona "opeta" lapselle Taolaisuutta, me vain koitamme toimia sen mukaan elämän tilanteissa. Kyse on oikeastaan käyttäytymismalleista eikä niinkään elämänkatsomuksesta samassa määrin kuin kristinuskossa.
Siis kyse on käyttäytymismalleista eikä niinkään elämänkatsomuksesta. Kertoisitko esimerkin, taolaisuutta kun en niin tunne. Luin toki sinun aiemmin kirjoittamasi tekstin aiheesta.
No joo, siis elämänkatsomus/käyttäytymismallit... nivoutuvat aika hyvin yhteen kuitenkin :-)
Yleisesti ottaen taolaisella etiikalla on paljon yhteistä kristinuskon käytösohjeiden kanssa. Jossain sanotaan että "Taolaisuus on oppi haluista vapautumisesta ja eettisyydestä." peruskäsitte on "tao", joka usein suomennetaan sanalla "tie" ja tarkoittaa sopusointuista elämäntapaa. Tao eli harmonia toteutuu elämällä sopusoinnussa luonnon kanssa.Ihanteena on turmeltumaton luonnonlapsi, joka sisäisen ymmärryksen avulla toimii oikein.
Jokapäiväisessä elämässä siis tämä on sitä, että energiaa kuluu ihan turhaan asioiden murehtimiseen, suuttumiseen, voivottelemiseen.. Kun mahdollisimman vähällä energiahävikillä koitetaan elellä, rauhassa ja sopusoinnussa itsensä ja luonnon kanssa, on kaikki paremmin. Taolaisuus kunnioittaa luontoa ja sen antamia oppeja.
Taolaisuuta on erittäin vaikea kuvailla muutamalla rivillä ja sanalla tässä, joten olen ihan varma siitä että ei tämä sinulle erityisemmin selkiytynyt. :-/