Olen joskus nuoruudessani käyttänyt huumeita 2kk. ja ollut 3kk. laitoksessa masentuneisuuden takia sen jälkeen. Opiskelen viimeistä vuotta. Kannattaako minun kertoa tätä opettajalleni, koulukavereille..? tästä on n. 3 vuotta aikaa ja olen päässyt siitä täysin yli! ehdottomasti! kokemukseni on auttanut minua koulunkäynnissä ja olen saanut luokan parhaimpia numeroita. Onko kellään kokemuksia tälläisestä? Voiko tämän takia saada potkut?
Kiitos!
Kiitos!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuskin sinun tarvitsee siitä kertoa. Olet itse päässyt asian yli ja aloitat ihka uuden elämän, johon ei huumeet kuulu. Joten miksi tuoda vanhoja virheitä uuteen kun voit saada ihan uuden alun. Jos kerta tiedät tasan varmasti, että olet päässyt yli niin aloita seuraavaksi unohtaminen. Mitä se niille kuuluu mitä olet 3 vuotta sitten tehnyt? Joillakin on voinut olla paha alkoholiongelma eivätkä hekään siitä työpaikallaan/työhaastattelussa kerro.
Ja loppujen lopuksi 2kk ei ole kovin pitkä aika. Itse tunnen pojan, joka käytti 2 vuotta huumeita (hänen käytöstään 6 vuotta aikaa ja hän oli todella rappiolla) ja on tällä hetkellä eräässä arvostetussa it-firmassa töissä ja taatusti hänen töissään ei kukaan tiedä asiasta.
Masennus ei ole mikään este ja sekin on pyyhkytynyt pois elämästäsi. Tosi hieno että olet päässyt noista asioista yli. Jatka vaan samaan malliin :)
Toki jos sinulla on rikosrekisteri (huumausainerikos) tuon vuoksi niin silloin ikävä kyllä sinun täytyy kertoa ja silloin kannattaa todella vaihtaa alaa. Sillä sinua ei voida palkata esim. lasten kanssa työskentelemään jos sinulla on huumausainerikos. Jos sinulla ei ole rikosrekisteriä niin huokaise helpotuksesta ja jatka elämääsi niin kuin tähänkin asti ja koita unohtaa moiset ikävät asiat.
Mitä hyötyä kertomisesta olisi. Sitä paitsi huumeita "pari kuukautta käyttäneitä" (onpas pitkä aika!) ja eri laitoksissa olleita on maailma täynnä, ainakin omassa tuttavapiirissä, eikä heitä kieroon katsota. Eivät he sitä tietenkään opettajille mainosta.
niin no ei mulla ole rikosrekisteriä.. tiedän että se on lyhyt aika, mutta kovaa käyttöä.. asia vaivaa mua siinä määrin että kertoako vai ei.. toisaalta se helpottaisi oloa valtavasti kun ei tarvi mietiä mitä suustansa päästää jne. ajattelin et kertominen auttais myös unohtaa..
Jos kerrot niin kannattaa valita joku semmonen tyyppi jolla on vaitiolovelvollisuus. Käy vaikka koulun terveydenhoitajan kanssa juttelemassa ja kysy häneltä kannattaisiko asiasta kertoa. Hänellä on vaitiolovelvollisuus ja hän voi ulkopuolisena ja myös alaa tuntevana sanoa paljonko tuo vaikuttaa.
Tosin tuosta voi olla sinulle myös hyötyä. Jos päädyt esim. nuorten kanssa tekemään töitä sinulla on aivan erilainen ote asiaan kuin muilla, joilla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta.
No , uskon, että leimautuisit , niin älä kerro. Liian avomielinen ei kannata olla , voit joskus kertoa, että olet seuranut läheltä tms , itsestään ei kannata arimpia asioita kertoa. Kertomistaan ei pääse pakoon, jos tunnet , että on pakko ; puhu vaikka metsän puille tai jollekin, johon voit 100 prosenttisesti luottaa.
Älä sano. Itselläni huonoa taustaa ja vaikea lapsuus ja olen kohta valmis lähihoitaja. Juuri tämän takia olen pärjännyt koulussa loistavasti ja nyt päihde puolella töissäkin. Koskaan en ole kellekään sanonut paitsi kirjoittanut stoorin siitä äikän tunnilla. Eli älä sano, sinusta tulee yksi parhain lähihoitaja jos nyt olet ok.