Minulla on 10-vuotias kissaneiti, joka on koko ikänsä ollut ongelmallinen lattioille ja huonekaluille kuseskelija. Sain hänet 4-vuotiaana, kahden kyllästyneen omistajan tähteenä ja perin myös hänen käytöshäiriöistään koituvan mieliharmin.
Kiitos vain kaunis teille kahdelle ex-omistajalle, jotka annoitte kissan siisteyskoulutuksen jäädä retuperälle...
Suurimman osan minun luona viettämästään ajasta kisu on sentään suostunut kusemaan vessan nurkkaan, josta huuhtominen on ollut helppoa, mutta lätäköitä on ilmaantunut aina silloin tällöin myös keittiön nurkkaan, eteisen matolle ja suojaamattomille tuoleille. Voi sitä tuoksujen sinfoniaa...
Hiekkalaatikko, jota talomme toinen kissa käyttää neuroottisen siististi, oli narttusellemme hirveämpi paikka kuin moolokin kita. Siihen ei voinut millään pissata, vaikka rakko räjähtäisi. Pidän kuitenkin laatikon hyvin siistinä ja tyhjennän aina siitä jätökset toisen kissan jäljiltä. Käytän hyvää, eläinkaupoista saatavaa hiekkaa (Biocat) joka paakkuuntuu loistavasti ja ei haise juurikaan. Oman laatikon hankkiminen nartulle on turhaa, koska uroskissa käy merkkaamassa sen apinan raivolla heti kun silmä välttää.
Lopulta vuosikausia kestänyt kissankusen kanssa lutraaminen alkoi ottaa liikaa päähän. Huutaminen ei auttanut, nenän kastaminen pissaan ei auttanut, vaan sittenpä keksin viimein keinon.
Vien kissan sylissäni mahdoliisimman monta kertaa päivässä hiekkalaatikkoon istumaan, enkä anna sen lähteä heti pois. Joskus istutaan nenäkkäin kymmenenkin minuuttia ja muistuttaakseni asiasta otan joskus kissaa tassuista kiinni ja teetän sillä hiekan kaivamisliikkeitä. Silittelen kissan päätä niin, että se rupeaa kehräämään, juttelen sille rauhoittavasti ja odottelen rauhassa. Ja tämä on auttanut kovasti. Olen jatkanut tämän saman tekemistä jo pidemmän aikaa. Joskus käytän kissaa hiekkalaatikossa istumassa ihan vain varmuuden vuoksikin, vaikka sen naama näyttää vähintäänkin "vittuuntuneelta" moisen takia. (-Ei voi mitään, niin näytti minunkin kun luuttusin kissankusta päivästä toiseen.) Yleensä jos sillä on vähänkin hätä se lurauttaa pissat heti, mutta joskus pitää vehdata jonkun aikaa, ennenkuin laatikon käyttötarkoitus muistuu mieleen. Onnistuneen käynnin jälkeen voi antaa makupalan. Tämän taktiikan juju on juuri siinä, että kissaa ehdollistetaan mahdollisimman tiuhalla vessattamisella oikeanlaiseen käytökseen. Vaikka se olisi kuinka uhmakas, positiivisen palkinnon aiheuttama mielihyvä todennäköisesti jättää edes pienen muistijäljen kissan aivoihin ja tilanne todennäköisesti korjautuu parempaan suuntaan.
Neiti on jopa ruvennut käymään oma-aloitteisesti vessassa, mikä ilahduttaa minua kovasti. Voin jopa olla päivän poissa kotoa ilman että keltaiset lammikot laikuttavat suihkun lattiaa. Olen varma, että jos jatkan tätä tarpeeksi kauan, voin joskus vielä jäädä eläkkeelle vessamestarin virastani...
Kannattaa kokeilla!
Kiitos vain kaunis teille kahdelle ex-omistajalle, jotka annoitte kissan siisteyskoulutuksen jäädä retuperälle...
Suurimman osan minun luona viettämästään ajasta kisu on sentään suostunut kusemaan vessan nurkkaan, josta huuhtominen on ollut helppoa, mutta lätäköitä on ilmaantunut aina silloin tällöin myös keittiön nurkkaan, eteisen matolle ja suojaamattomille tuoleille. Voi sitä tuoksujen sinfoniaa...
Hiekkalaatikko, jota talomme toinen kissa käyttää neuroottisen siististi, oli narttusellemme hirveämpi paikka kuin moolokin kita. Siihen ei voinut millään pissata, vaikka rakko räjähtäisi. Pidän kuitenkin laatikon hyvin siistinä ja tyhjennän aina siitä jätökset toisen kissan jäljiltä. Käytän hyvää, eläinkaupoista saatavaa hiekkaa (Biocat) joka paakkuuntuu loistavasti ja ei haise juurikaan. Oman laatikon hankkiminen nartulle on turhaa, koska uroskissa käy merkkaamassa sen apinan raivolla heti kun silmä välttää.
Lopulta vuosikausia kestänyt kissankusen kanssa lutraaminen alkoi ottaa liikaa päähän. Huutaminen ei auttanut, nenän kastaminen pissaan ei auttanut, vaan sittenpä keksin viimein keinon.
Vien kissan sylissäni mahdoliisimman monta kertaa päivässä hiekkalaatikkoon istumaan, enkä anna sen lähteä heti pois. Joskus istutaan nenäkkäin kymmenenkin minuuttia ja muistuttaakseni asiasta otan joskus kissaa tassuista kiinni ja teetän sillä hiekan kaivamisliikkeitä. Silittelen kissan päätä niin, että se rupeaa kehräämään, juttelen sille rauhoittavasti ja odottelen rauhassa. Ja tämä on auttanut kovasti. Olen jatkanut tämän saman tekemistä jo pidemmän aikaa. Joskus käytän kissaa hiekkalaatikossa istumassa ihan vain varmuuden vuoksikin, vaikka sen naama näyttää vähintäänkin "vittuuntuneelta" moisen takia. (-Ei voi mitään, niin näytti minunkin kun luuttusin kissankusta päivästä toiseen.) Yleensä jos sillä on vähänkin hätä se lurauttaa pissat heti, mutta joskus pitää vehdata jonkun aikaa, ennenkuin laatikon käyttötarkoitus muistuu mieleen. Onnistuneen käynnin jälkeen voi antaa makupalan. Tämän taktiikan juju on juuri siinä, että kissaa ehdollistetaan mahdollisimman tiuhalla vessattamisella oikeanlaiseen käytökseen. Vaikka se olisi kuinka uhmakas, positiivisen palkinnon aiheuttama mielihyvä todennäköisesti jättää edes pienen muistijäljen kissan aivoihin ja tilanne todennäköisesti korjautuu parempaan suuntaan.
Neiti on jopa ruvennut käymään oma-aloitteisesti vessassa, mikä ilahduttaa minua kovasti. Voin jopa olla päivän poissa kotoa ilman että keltaiset lammikot laikuttavat suihkun lattiaa. Olen varma, että jos jatkan tätä tarpeeksi kauan, voin joskus vielä jäädä eläkkeelle vessamestarin virastani...
Kannattaa kokeilla!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Veitkö kissan eläinlääkäriin? Yleisin syy muualle kuin laatikkoon pissaamiseen on virtsarakontulehdus; kissa tuntee kipua pissatessaan ja yhdistää kivun laatikkoon, kipua vältellessään se välttelee laatikkoa.
Kissaa on turha rangaista työntämällä sen naama virtsalammikkoon, se yhdistää rankaisun nimenomaan virtsaamiseen, ei virtsauspaikkaan, ja luulee että sitä rangaistaan pissaamisesta ja yrittää pidättää, ettei tulisi lisää rangaistuksia. Pidättäminen pahentaa virtsatientulehdusta tai jos sellaista ei vielä ole, aiheuttaa sen ja sitten pissataan vielä enemmän muualle kuin laatikkoon.
Helpompiakin konsteja löytyy, kuin vessavahtina istuminen pitkin päivää:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=102&conference=627&posting=22000000000829161
No eipä ihme, ettei nenän kastaminen pissaan tai huutaminen auta, niillä opetat vain kissan inhoamaan itseäsi, ne nimittäin yhdistyvät kissan mielessä aivan vääriin juttuihin. Vain positiivinen vahvistaminen toimii kissalla ja se on opittavissa oleva taito, esim. naksutinkoulutuksella, koska ajoitus on olennainen.
Meillä uusi kissa aloitti tuon lattialle pissimisen ja vietiin oitis ensin pissinäyte ja sitten kissa lääkäriin edes pohtimatta käytöshäiriön mahdollisuutta: kissa yritti pissiä uuteen paikkaan, koska yhdisti pissimisen kissavessassa kipuun. Nyt kun kuuri on ohi, on tapaa vielä aluksi ollut jäljellä, mutta siihen auttavat ihan pienet konstit, kun ei enää satu. Nyt kissaa voi rohkaista pissimään oikeaan paikkaan esim. laittamalla sanomalehdet sen vakiopaikoille, jotka olivat kaikki eteisessä. Paikan voi myös muuttaa leikki- tai ruokapaikaksi, koska kissa ei niihin pissi. Tärkeää on yhdistää vessaan miellyttäviä kokemuksia kuten olet päätynyt tekemäänkin. Meidän uusi kisuli on löytökissa, eivätkä vanhat kissamme ole koskaan tehneet tarpeitaan väärään paikkaan, silti emme halunneet uskoa vian olevan kissassa. Ei se pissin siivoaminen koko pesuainearsenaalilla keskellä yötä kovin mukavaa ole, ja yleensä syykin löytyy, meillä yksinkertainen mutta joillakin mutkikas ja salapoliisin työtä lähenteleväkin.