Tämä muistelu on jo vuosien takaa ja nyt lähes kolmikymppisenä se jo melkein naurattaa, vaikka silloin se tuntui todella kipeälle.
Muutimme perheeni kanssa 80-luvun loppupuolella maalta kaupunkiin. Olin 13v ja aloitin yläasteopinnot eräässä Vantaan yläasteista. Heti ensimmäisistä päivästä lähtien jouduin muutaman tytön ja pojan muodostaman jengin silmätikuksi. He olivat pari vuotta minua vanhempia ja pienen kokoni vuoksi en uskaltanut vastustaa heitä.
Alussa kiusaaminen oli tyypillistä tönimistä sun muuta, mutta muuttui pikku hiljaa muotoaan. Muistan vielä kristallin kirkkaasti, kuinka sain kutsun erään jengiläisen kotiin. Menin paikalle hieman pelokkaana ja toisaalta toivoen, että voisimme tehdä sovinnon ja että he haluaisivat olla kavereita kanssani. Saavuin Tikkurilassa sijaitsevaan omakotitaloon, jossa kolme tyttöä ja kaksi poikaa odottivat minua. Pelkäsin ja jännitin. Tyypit hymyilivät ja istuivat sohvalla. Seisoin olohuoneen ovensuussa nojaillen seinää.
Hetken uhkailun ja piikittelyn jälkeen sain kehotuksen riisuutua alastomaksi. Olin todella nolona ja peittelin sukukalleuksia. Seisoin hetken ja kuuntelin herjoja, kunnes tytöt lähestyivät ja eräs heistä sanoi, että he ovat päätelleet minun olevan oikeasti tyttö, johtuen siitä että olin suhteellisen pieni ja ns. babyface. No niin sitten kävi, että minut puettiin tytöksi ja ristittiin Sariksi, koska Kari oli kuulemma vain papin tekemä kirjoitusvirhe.
Se oli todella kipeä kokemus nuorelle pojalle. Illan päätteksi pääsin pois ja juoksin kuin viimestä päivää kohti Keravan joen rantaa, jossa pesin meikkejä kasvoiltani, sekä yritin haihduttaa hajuveden tuoksua.
Homma eteni siten, että minulle hankittiin asut ja maksoin ne vanhemmilta saamistani rahoista. Sain myös lainata tyttöjen asusteita, mutta niistä jouduin maksamaan korvausta. Yritin käydä koulua normaalisti ja arki-illat sain olla lähes rauhassa. Viikonloput vietin yleensä jengin ja lähinnä niiden kolmen tytön seurassa. Kävimme shoppailemassa, leffoissa, kahviloissa jne. Usein matka vei stadiin. Alussa he tuntuivat todella olevan kiinnostuneita kouluttamaan minusta tyttöä. Opin meikkaamaan ja pukeutumaan, mutta into hiipui minun onnekseni loppua kohti.
Se vuosi on jäänyt mieleen kohtuullisen hyvin. Koulu meni aivan penkin alle ja välillä en tiennyt olinko todellakin tyttö, kun kaupungilla kuulessani huudon Sari, käänsin päätäni ja moikkasin. Käytökseni muuttui paljon ja myös vanhempani ja luokkatoverini huomasivat sen. No onneksi peli vihellettiin poikki, kun kyseiset henkilöt lähtivät koulusta, ennenkuin tapahtui mitään peruuttamatonta.
Oli tuossa eräs positiivinenkin seikka. Olin 7 luokan kovin kundi, koska olin päässyt koulun kovimman jengin suosioon ja kavereiksi. No onneksi he eivät tienneet mitä tuo kaveruus todellisuudessa tarkoitti.
Kyseinen okt on muuten edelleen Tiksussa ja siinä asuu eräs tyttö tai nykyisin ehkä jo nainen. Hän tuskin tietää millaisen nöyryytyksen hän on aikoinaan antanut nykyiselle (lähes) naapurille.
Maailma on pieni ja mitä vanhemmaksi tulee sitä pienemmäksi se muuttuu.
Muutimme perheeni kanssa 80-luvun loppupuolella maalta kaupunkiin. Olin 13v ja aloitin yläasteopinnot eräässä Vantaan yläasteista. Heti ensimmäisistä päivästä lähtien jouduin muutaman tytön ja pojan muodostaman jengin silmätikuksi. He olivat pari vuotta minua vanhempia ja pienen kokoni vuoksi en uskaltanut vastustaa heitä.
Alussa kiusaaminen oli tyypillistä tönimistä sun muuta, mutta muuttui pikku hiljaa muotoaan. Muistan vielä kristallin kirkkaasti, kuinka sain kutsun erään jengiläisen kotiin. Menin paikalle hieman pelokkaana ja toisaalta toivoen, että voisimme tehdä sovinnon ja että he haluaisivat olla kavereita kanssani. Saavuin Tikkurilassa sijaitsevaan omakotitaloon, jossa kolme tyttöä ja kaksi poikaa odottivat minua. Pelkäsin ja jännitin. Tyypit hymyilivät ja istuivat sohvalla. Seisoin olohuoneen ovensuussa nojaillen seinää.
Hetken uhkailun ja piikittelyn jälkeen sain kehotuksen riisuutua alastomaksi. Olin todella nolona ja peittelin sukukalleuksia. Seisoin hetken ja kuuntelin herjoja, kunnes tytöt lähestyivät ja eräs heistä sanoi, että he ovat päätelleet minun olevan oikeasti tyttö, johtuen siitä että olin suhteellisen pieni ja ns. babyface. No niin sitten kävi, että minut puettiin tytöksi ja ristittiin Sariksi, koska Kari oli kuulemma vain papin tekemä kirjoitusvirhe.
Se oli todella kipeä kokemus nuorelle pojalle. Illan päätteksi pääsin pois ja juoksin kuin viimestä päivää kohti Keravan joen rantaa, jossa pesin meikkejä kasvoiltani, sekä yritin haihduttaa hajuveden tuoksua.
Homma eteni siten, että minulle hankittiin asut ja maksoin ne vanhemmilta saamistani rahoista. Sain myös lainata tyttöjen asusteita, mutta niistä jouduin maksamaan korvausta. Yritin käydä koulua normaalisti ja arki-illat sain olla lähes rauhassa. Viikonloput vietin yleensä jengin ja lähinnä niiden kolmen tytön seurassa. Kävimme shoppailemassa, leffoissa, kahviloissa jne. Usein matka vei stadiin. Alussa he tuntuivat todella olevan kiinnostuneita kouluttamaan minusta tyttöä. Opin meikkaamaan ja pukeutumaan, mutta into hiipui minun onnekseni loppua kohti.
Se vuosi on jäänyt mieleen kohtuullisen hyvin. Koulu meni aivan penkin alle ja välillä en tiennyt olinko todellakin tyttö, kun kaupungilla kuulessani huudon Sari, käänsin päätäni ja moikkasin. Käytökseni muuttui paljon ja myös vanhempani ja luokkatoverini huomasivat sen. No onneksi peli vihellettiin poikki, kun kyseiset henkilöt lähtivät koulusta, ennenkuin tapahtui mitään peruuttamatonta.
Oli tuossa eräs positiivinenkin seikka. Olin 7 luokan kovin kundi, koska olin päässyt koulun kovimman jengin suosioon ja kavereiksi. No onneksi he eivät tienneet mitä tuo kaveruus todellisuudessa tarkoitti.
Kyseinen okt on muuten edelleen Tiksussa ja siinä asuu eräs tyttö tai nykyisin ehkä jo nainen. Hän tuskin tietää millaisen nöyryytyksen hän on aikoinaan antanut nykyiselle (lähes) naapurille.
Maailma on pieni ja mitä vanhemmaksi tulee sitä pienemmäksi se muuttuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiihotti ihan saatanasti.
opiskelin koulukeskittymässä venäjällä muutaman vuoden; tarinasi tuntuu tutulta. Siellä yleinen miesten nöyryytystapa on pukea heidän huoriksi ja pakottaa päivystämään kadulle. tätä jatkettan sitten ennalta määräämätön aika riippuen töppäyksestä. Toisaalta naisille tehtiin usein samoin. joskus heillä kävi myöskin flaksi :)))
mikä helvetin terapia ryhmä tämä nyt on väärä paikka tilittää mun mielestä mee psykiatrille!