Aikamme ihminen on kiireinen ja matkustelee paljon. Kaiken touhun keskellä hän ei aina edes huomaa, että koko ajan hän on myös toisella matkalla, kulkemassa kohti iänkaikkisuutta.
Kohtaako tuo matka meidät yllättäen, vai olemmeko me valmistuneet siihen?
Kohtaako tuo matka meidät yllättäen, vai olemmeko me valmistuneet siihen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minne kuljet sä ihminen missä päättyy sun elos tie,Jumala ilman rakkauttasi olen mato joka hedelmätarhassasi puita turmelee.
Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitsiminen, jne, jne...Me ihmiset olemme usein turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme arsyttelemme ja kadehdimme.
ajattelen omaa kuolemaani, en tietysti aamusta iltaan asti.
Mietin esim. tähän tapaan:
Kuolemassa hajoan fyysisesti, se on selvää, mutta kun kuoltuani jokin minusta - viivyttyään jonkin aikaa jälkeenjäävien muistoissa - jatkaa matkaansa, minnekähän se sitten joutuu? Päteeköhän tässä se vanha "aika on hajota ja aika järjestäytyä?". Onkohan "se jokin" tavallaan energiaa? Onko sekin mukana energiatihentymässä maailmankaikkeuden kappaleiden vuoroin lähentymis- ja etääntymisprosesseissa? Jne.
Olen miettinyt hautausmaitakin, sitä, jonne haluan tulla haudatuksi, mutta en ole vielä päättänyt siitä.
Jos raamattuun on uskominen niin ihmisen elämä ei pääty ajalliseen kuolemaan vaan jatkuu iänkaikkisuudessa. Joko iänkaikkisessa elämässä tai kuolemassa.
Itsekkin olen taipuvainen ajattelemaan, että ihmisen elämä olisi täyttä turhuutta jos se päättyisi vain matojen ja toukkien ruuaksi.
mutta jos se onkin niin että kuolema, eikä mitään sen jälkeen...? vai onko tämä se helvetti ja täältä päästään pois. jotkut jostain syystä aikaisemmin, toiset myöhemmin. ei tarvitse kuin katsella ympärilleen, elää vähän mukana ja huomaa, suorastaan tuntee, kuinka paljon pahaa tapahtuu. mutta on niitä hyviäkin hetkiä, että suorastaan laulattaa ja elämä hymyilee. se voi olla ihan ohi kiitävä hetki. mutta siitä pitää nauttia, sen aikaa kun se kestää. koska olen huomannut että se kostautuu, joskus kymmen kertaisestikin. mutta nauttikaa se hetki, kun se tulee. p.s olen vakio kirjoittaja, mut en kehtaa omalla nimimerkillä tällaista kirjoittaa.
Kun ihminen siirtyy kuoleman kautta ajasta iäisyyteen, se on yksittäismatkailua, johon ei voi ottaa toisia mukaansa
määrätyn, korkean iän häneltä ikäänkuin loppuu tulevaisuus. Ajatteletpa ryhtyä mihin tahansa tulee aina mieleen: mitä se hyödyttää kohtahan tämä loppuu.
Näin ei tietysti saisi ajatella mutta niin vain ajattelee.
Itse olen lähtöön sillätavalla valmis, että työ täällä on tehty ja minun aika lähteä.
Minulla on myös hyvin selkeä käsitys jälleensyntymisestä, eli jos haluan voin joskus aloittaa kaiken uudelleen. Tosin kaikki silloin alkaa nollapisteestä ja koko eläväelämä on edessä. Haluanko sitä, onkin jo toinen juttu.
Onneksi sitä ei nyt tarvitse ajatella vaan elää tässä ja nyt.