Kuulin tässä pari päivää sitten isoveljeltäni että siskoani (12v) kiusataan. Siskoni oli avautunut asiasta veljelleni ja on kertonut kiusaamisesta myös äidille, mutta asialle ei ole tapahtunut mitään. Äiti kyllä otti yhteyttä opettajaan, väittivät että ottavat kiusaajat samantien puhutteluun. Puhuttelut pidetty, kiusaus jatkuu.
Itse olen myös kiusattu ja sen myötä elämä päin mäntyä. En ole yläasteen jälkeen mennyt kouluun tai töihin, olen makannut omassa yksiössäni kaikki vuodet tekemättä mitään. Kuin nyt ajattelen että pikkusiskoani kiusataan, se tuntuu jotenkin pahemmalta minusta kuin se että minua on kiusattu.
Silloin kun kävin koulua ja minua kiusattiin joka päivä, kukaan ei auttanut. Opettajat eivät asioille mitään tehneet, kavereita ei ollut jotka olisivat puolustaneet, olin täysin yksin.... En halua samaa kohtaloa siskolleni ja olen miettinyt että minä kurottaisin käteni siskolleni vaikka kukaan ei minua auttanut sillin kun tarvitsin apua kaikkein eniten.
En halua että siskoni käy läpi saman mitä minä jouduin käymään. Toivon että hän tulee menestymään elämässään ja saa opinnot hoidettua, löytää hyvän miehen ja menestyy. Itse en ole ikinä seurustellut ja olen itsetuhoinen ja toivon vain kuolevani samalla kun kaadan masennuslääkkeitä kurkusta alas.
Haluan suojella siskoani, eipä minusta muuhunkaan enää ole. Aion kannustamaan häntä elämään täysillä ilman häpeää toisin kuin minä.
Ja kun hän pääsee koulusta ja alkaa itsenäistymään, hän ei minua enää tarvitse. Toivon että hän lopulta erkanee minusta ja unohtaa.
Lopulta lähden oman käden kautta. Minulla ei ole merkitystä. Lopulta sitä ei enää pelkää kuolla kun tietää että ei ole mitään menetettävää.
Itse olen myös kiusattu ja sen myötä elämä päin mäntyä. En ole yläasteen jälkeen mennyt kouluun tai töihin, olen makannut omassa yksiössäni kaikki vuodet tekemättä mitään. Kuin nyt ajattelen että pikkusiskoani kiusataan, se tuntuu jotenkin pahemmalta minusta kuin se että minua on kiusattu.
Silloin kun kävin koulua ja minua kiusattiin joka päivä, kukaan ei auttanut. Opettajat eivät asioille mitään tehneet, kavereita ei ollut jotka olisivat puolustaneet, olin täysin yksin.... En halua samaa kohtaloa siskolleni ja olen miettinyt että minä kurottaisin käteni siskolleni vaikka kukaan ei minua auttanut sillin kun tarvitsin apua kaikkein eniten.
En halua että siskoni käy läpi saman mitä minä jouduin käymään. Toivon että hän tulee menestymään elämässään ja saa opinnot hoidettua, löytää hyvän miehen ja menestyy. Itse en ole ikinä seurustellut ja olen itsetuhoinen ja toivon vain kuolevani samalla kun kaadan masennuslääkkeitä kurkusta alas.
Haluan suojella siskoani, eipä minusta muuhunkaan enää ole. Aion kannustamaan häntä elämään täysillä ilman häpeää toisin kuin minä.
Ja kun hän pääsee koulusta ja alkaa itsenäistymään, hän ei minua enää tarvitse. Toivon että hän lopulta erkanee minusta ja unohtaa.
Lopulta lähden oman käden kautta. Minulla ei ole merkitystä. Lopulta sitä ei enää pelkää kuolla kun tietää että ei ole mitään menetettävää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itekkin oon vaan makoillu yksiössä tyjän panttina..Tuntuu siltä että muutto uuten kaupunkiin ja työpaikka voisi vielä pelastaa..Niin ja nainen. Tää maailma on sen verran julma että jos vedät muutaman kerran väärästä narusta niin huhhuh..Mene vaikka itse sanomaan kiusaajille et nappulat loppuu tuo tai informoi vanhempiasi mitä oikein tapahtuu..
Ihan oikeesti. Ei ne kiusaajat ole sen arvoisia, että ittensä tappaa! Ja uskokaa huviksenne, kun alatte elämään ja opiskelette itsellenne ammatin elämä tuntuu paljon paremmalta. Ei muuta kun itseä niskasta kiinni.
Tuohon siskosi kiusaamiseen sinun ei tarvitsisi kun ilmoittaa niille nappuloille, että kiusaaminemn loppuu tai... Olet sen verran vanhempi ja vahvempi.
Siis ainahan sä voit mennä sanoo niille kiusaajille et nyt loppu.
Ei sun pidä muuta varmaa tehä ku vaan sanoo, luulis et viesti menee perille.
Mut sit tää sun juttus.
Mikset sä oo hommannu työtä tai vaik menny aikuislukioon?
Työvoima toimistot voisit kattoo onko mitään sua kiinnostavaa työtä vapaana :)
Tai vaik alustavasti kattoo tuolt mol.fi sivult oisko jo siellä jotain :)
Ja näin henkilökohtaisesti voin sanoo et mun kotona makaamiset alko loppuu ku aloin käydä seurakunnas.
Mä sain sielt paljon uusii kavereit.
Sä saat kyl elämääs uutta henkeä kun vaan sitä haet :)
Sä olet tärkeä ihminen.
Susta välitetään :)
Kaikkea hyvää sulle ja Jumalan siunausta :)
kun sanoit tämän: mutta asialle ei ole tapahtunut mitään. Äiti kyllä otti yhteyttä opettajaan, väittivät että ottavat kiusaajat samantien puhutteluun. Puhuttelut pidetty, kiusaus jatkuu.
(sanon ensiksi että olen kirjottanut tänne palstalle; Eikö tämä lopu koskaan?! -tekstin)
ja nyt haluaisin sanoa sulle yhen jutun. ÄLÄ KÄSITÄ TÄTÄ VÄÄRIN, mutta tosia asia on, että toi kiusaaminen, ei lopu... tai no.. hyvällä tuurilla se loppuu sitte ku siskos menee ammattikouluu/lukioo... että jaksamista vaan teille!
PS. MINÄ, puhun kokemuksesta. (ymmärrät kyllä kun luet minun aiheeni)
opettajat eivät todella ota asiakseen kiusaamisen lopettamista? Jos itse olisin opettaja, niin uskoisin kyllä keksiväni keinot, enkä minä jättäisi asiaa kesken. Käytetäänkö jälki-istuntoja nykyään enää paljonkaan? Onko niiden käyttämiselle joitain rajoituksia? Saako niitä antaa viisi kertaa viikossa? Miksei käytöksestä voisi antaa nelkkua aina, kun kiusaaja paljastuu, ja myötäilijöille max vitonen? Pelkäävätkö opettajat vanhempia vai toisia opettajia (opettajanhuoneessakin kuulemma kiusataan...), eivätkä uskalla ehdottaa luokan tai koulun vaihtoa kiusaajalle? Jos en saisi rehtoria tai muita opettajia tuekseni, pyrkisin hoitamaan asiat sitten yksin. Kunnon puhutteluja luokan kesken, sanottaisiin suoraan, mitkä asiat ovat väärin ja pyrittäisiin vapauttamaan oppilaita ryhmäpaineesta mm. paljastamalla konstit, joilla heitä jallitetaan ja se, mitä "johtajien" päässä liikkuu, miten paljon he oikeasti pelkäävät.
no ei todellakaa ole ``jälkkäreist`` tietoakaa... ja opettajat ei tee asian etee yhtää mitää...nuolee persettä vaa ja toteaa et; kyllä se siitä, ja voimia sulle! paskat sanon minä. ja heti ku ite tekee jotain ni o kuraattorilla/opolla juttusilla ja o vaarassa ettei eroteta koulusta.. se o tää suomen ``tasa-arvo`` taas kohdallaa!
syytön onkin syyllinen ja päinvastoin! no tietysti se o helpompaa erottaa 1 kiusattu ku 100 kiusaajaa. aikamoine perikato kävis...
Kunnon puhutteluja luokan kesken, sanottaisiin suoraan, mitkä asiat ovat väärin ja pyrittäisiin vapauttamaan oppilaita ryhmäpaineesta
kun sanoit tuon niin jos MÄ tekisin noin, jumalauta nehä naurais päin naamaa. ja mun tilanne o se (jos olet lukenut sen ``artikkelini`` et mä en enää jaksa mittää puhella, saatana ei täsä enää ole vaihtoehtoi ku se et jos joku alkaa vittuilee ni nyrkit saa puhua mun puolesta!) vaikka olenki pieni kaveri ja aika heikko, mutta sitte ku adre virtaa suonissa ni jumalauta, jumalauta! mistän v**** tommoset jääkaapit kilon paloiks ja lähetän prisman lihatiskil!
voisit mennä vähän pullistelemaan hauiksiasi niille tontuille... :) Ja yrmy ilme naamalle kuin isäpapalla konsaan.
Kovimpa huonovointisena ne sinut päästivät peruskoulusta. Vähän on muuttunut koululaitos näinä vuosikymmeninä, jotka ovat kuluneet siitä kun minä kouluni lopetin.
Pitäisihän sinulla olla valmiudet jatkaa opiskelua peruskoulun jälkeenkin. tästä ei kyllä nyt olla huolehdittu.
olispa mullaki noin upee broidi. suojle sä iha kybällä sun siskoa....okei.lopetan nyt kirjottamisen tähän koska ei mulla varsinaisesti ollut muuta sanottavaa