Lueskelin noita viestejä läpi ennen tänne kirjoittamista ja surullisena näin, että tällä palstalla on suunnaton määrä naiviutta ja itsekkyyttä - syytä en siihen keksinyt. Toivottavasti osaan vetää tähän mahdollisesti tulevat vastaukset riittävän tiheän suodattimen läpi. Mutta siihen ongelmaan..
Ensin on varmaan paikallaan kertoa hieman taustoja. Nuoria olemme (
Ensin on varmaan paikallaan kertoa hieman taustoja. Nuoria olemme (
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olipas pitkä viesti, mutta jaksoin lukea sen loppuun asti, sillä se oli harvinainen miehen kirjoittamaksi. Olen itse bi. Ja en ole ihan samaa mieltä kanssasi siinä, että meidät voidaan jakaa niihin, jotka hakevat vain seksiä naisen kanssa ja niihin, jotka voivat rakastua naiseen. Onhan heteroissakin ihmisiä, jotka hakevat pelkkää seksiä ja niitä, jotka rakastuvat. Eli kyllä ihminen kykenee molempiin. Joskus hakee pelkkää seksiä, joskus taas kolahtaa kovemmin. Jaa, mutta enpä osaa sinua enempää auttaa. Me olemme vähän hankalia, me biit. Mutta sen asian kanssa täytyy vain elää ja luovia eteenpäin. Mukavaa jatkoa sinulle kuitenkin!
Minä olin naimissa naisen kanssa joka oli myös bi. Hänelläkin oli "pettäjän tausta". Meidän suhteemme loppui monen vuoden jälkeen koska jossakin vaiheessa hän rupesi luottamaan minuun niin paljon että uskalsi olla oma itsensä (lesbo). Minä kai olin hänelle alusta asti tuki ja turva jonka avulla hän löysi todellisen minänsä. En ole katkera vaikka minulta jäi kaksi pikkupoikaa hänen huoltoonsa. Niin, minäkin olen hieman alle kolmekymppinen. Ajatella että nuorempana sitä kuvitteli kuinka ihanaa olisi olla biin kanssa liitossa!
Jos puolisosi on bi niin kyllähän siinä on paljon miettimistä mutta ajattele asiaa näin: Oli ihminen sitten bi,hetero tai homo niin varmaa on että kaikilla on omia fantasioita ja haluja. Joskus heteroillakin on himoja joita toinen ei pysty tai halua toteutaa. TÄRKEIN KYSYMMYS ON: RAKASTATTEKO TE TOISIANNE? Jos rakastatte niin silloin ei (siis jos hän on bi eikä lesbo) ole mitään pelättävää..
Vaikkakin on ehkä lähtökohdiltaan huono ajatella näin, mutta sinunlaisiasi esimerkkejä on paaaaljon. Pelkään itse olevani juuri sinun tilanteessasi muutaman vuoden päästä. Pessimismiäkö? Ei minun mielestäni, sillä en vain ole vielä saanut sitä vaikutelmaa häneltä, että olisin se ainut jota hän haluaa. Olen sitä mieltä, että samoin kuin heterosuhteiden alussa, kaikki muut ihmiset pyyhkiytyvät mielestä. Ei ole olemassa "sitä oikeaa", mutta siinä vaiheessa kun se paras mahdollinen olevinaan löytyy, niin molemmat osapuolet tuntevat olonsa turvalliseksi. Tai jtn..
Minkälainen on naisesi tausta naisten suhteen: Onko hän seurustellut naisen kanssa? Onko hän rakastanut naista?
Ainoat varsinaiset seurustelusuhteet ovat olleet miehen kanssa. Entisen suhteen sivussa yksi pidempiaikainen "salasuhde" naiseen, johon kuului käsittääkseni sitä kaikkea, mitä hän naiselta toivoo. Ei kuitenkaan mitään julkista, eikä niin älyttömän vakavaa. Kysymykseen siitä, että onko hän rakastanut naista en osaa vastata. Ja sitten vielä täydennykseksi - seksiä hän on naisen kanssa harrastanut riittävästi, joten mistään kokeilunhalusta ei ole kysymys.
Jos se aikaisempi ei niin vakava salasuhde naiseen antoi hänelle kaiken, mitä hän naiselta toivoo, niin onko niin, että varsinaista kunnon parisuhdetta hän ei edes halua naisen vaan ainoastaan miehen kanssa? Ja jos et tiedä, onko hän rakastanut naista, niin mistä tiedät, kumpaan luokkaan hän tuossa luokittelussasi kuuluu? Olisiko mahdollista, että hän sittenkin haluaisi naiselta enemmän (vaikkei ehkä pelkkää) seksiä ja mieheltä taas vakavampaa parisuhdetta?
Minusta siinä ei ole suurtakaan eroa, saanko rakkautta mieheltä vai naiselta. Tarkoitan, että ei ole jotain erityistä "naisen rakkautta", jota kaipaisin ollessani parisuhteessa miehen kanssa (ja toisinpäin). Seksi tietysti on vähän erilaista naisen kanssa kuin miehen kanssa, mutta onhan se muutenkin jokaisessa suhteessa vähän erilaista - uudessa suhteessa siihen ei ehkä kuulu jotain, mitä edellisessä suhteessa kuului. Joku voi ajatella ja tuntea toisella tavalla, tämä on vain minun näkemykseni melko vähäisen ihmissuhdekokemuksen pohjalta.
Osuit sikäli asian ytimeen, että hän ei missään tapauksessa halua parisuhdetta naisen kanssa; sellaista oikeaa. Tähän on oikeastaan vaan tasan yksi syy, minkä alkuperäisessä viestissänikin jo mainitsin -> lapsi, joka ei koskaan tule näkemään sellaista päivää, jonka aikana hän saisi kuulla mitään negatiivista äitinsä seksuaalisesta suuntautumisesta. Tämä nyt siis syynä siihen, miksi hän ei _voi_ ruveta parisuhteeseen naisen
kanssa. Mikään muu ei periaatteessa estäisi.
Rakastamisesta; hän voisi rakastua aivan samalla tavalla naiseen, kun hän esimerkiksi minuun nyt on rakastunut (vaikken enää osaa ajatella ihan niin
positiivisesti). Tämä kävi ilmi siitäkin, että hän ei ollut suostuvainen rakastajattaren pitoon senkään takia, että pelkäsi sitä mahdollisuutta
ettei pystyisi tilanteen tarjoutuessa pitämään tunteitaan kurissa.
Seksistä; Luulen, että meidän suhteessamme seksielämä on melkolailla vapautuneempaa, kuin monessa muussa suhteessa. Tätä perustelen sillä, että tapasimme kylläkin seksin merkeissä ja pidimme toisistamme heti alkuun, tiesimme alusta lähtien toistemme halut - ne erikoisemmatkin. Jos
ajatellaan normaalia(?) kahden ihmisen välistä suhdetta, joka alkaa tapaamisilla, kiertelyllä ja kaartelulla, niin huomataan se sama kaava;
aloitellaan 'normaalista' seksistä ja joskus myöhemmin ehkä uskalletaan kertoa fantasioista ja haluista; tämä tapahtuu siis tietenkin sitten kun
toiseen luottaa jnejne. Siihen, että kumpi aloitusmetodi on pidemmän päälle edullisempi, en ota kantaa.
Edellinen meni hieman ulos aiheesta, mutta Bisse hyvä - seksi ei ole tässä asiassa se ongelma. Siitäkin syystä, että voisin tuota seksiä antaa hänen harrastaa niin paljon ja kenen naisen kanssa tahansa. Mutta vaan niin kauan, kun minun ei tarvitse pelätä sitä, että hän rakastuu. Hän itse pelkää sitä, että tilaisuuden tullen hän saattaisi helpostikin jäädä kaipaamaan lisää. Tunne siinä sitten itsesi tärkeäksi..
Kylläpä oli,niinkuin meilläkin.Väsyttää jatkuva oottelu ja "antaa ajan kulua".Mikään ei muutu miksikään kuitenkaan.
Minun ex sanoi suhteen alussa ettei koskaan voisi alkaa seurustelemaan naisen kanssa. Sitten saimme lapsen ja toisenkin. Rohkaisin häntä olemalla avoin ja tunnustamaan ITSELEEN omat tunteensa naisia kohtaan. Olen samaa mieltä ettei ole olemassa miehistä ja naisellista rakkautta vaan on olemassa RAKKAUTTA. Rakkaus ei aina katso kohteen sukupuolta. No, kuitenkin, hän löysi naisen johon rakastui..Otti lapset ja lähti. Olen onnellinen hänen vuokseen koska rakastin häntä ja tiedän nyt että hän on onnellinen. Onnellisempi kuin hän koskaan voisi olla miehen kanssa. Muistan kun joskus keskuselimme että lopulta ihminen ei kuitenkaan voi olla suhteessa itseleen "väärän" sukupuolen kanssa, ei edes lapsien takia. Mielestäni ratakisu oli hyvä myös lasten kannalta, nyt he näkevät todellista rakkautta kahden ihmisen välillä ja oppivat jo pienestä lähtien sen että jokainen ihminen on erillainen. Ehkäpä maailammme on hieman parempi paikka elää jos ihmiset uskaltaisivat seurata tunteitaan välittämättä yhteiskunnan painostuksesta...
tulet aina olemaan, tosi asia on, ettet koskaan tule olemaan tasapainossa tuon kanssa.Itke nyt tai itket 30 vuotta.Etsi itsellesi heteronainen,silloin voit olla rauhassa noilta ongelmilta.Bi-seksualisuus ei parane, eikä muutu jossain vaiheessa se tulee lopullisesti tiensä päähän.Säästät itsesi ja anna itsellesi uusi tasapainoinen mahdollisuus, tasapainoiseen suhteeseen.