Siis tää on varmaanki aika tyhmä kysymys.
Mut jos tääl jotkut fiksut ja kokeneemmat osais neuvoa. Mul ois pää täynnä vaik millasia tarinoita ja asioita mist voisin ja haluisin kirjottaa. Mut mul on varmaan huonoin keskittymiskyky mitä tiedän kellään olevan. En pysty kattomaan ees 30 min kestävää tv-ohjelmaa tekemättä samaanaikaan kaikkee muuta ja kirjojaki pystyn lukee aika vaihtelevasti.
Kaikki mitä kirjotan, jää aina kesken. Onks kellään ollu mitään vastaavaa ongelmaa, et hankalaa keskittyä? Mitään neuvoja?
Tai sit oon ihan toivoton tapaus kirjottajana ja voin haudata kaikki haaveet :D
Mut jos tääl jotkut fiksut ja kokeneemmat osais neuvoa. Mul ois pää täynnä vaik millasia tarinoita ja asioita mist voisin ja haluisin kirjottaa. Mut mul on varmaan huonoin keskittymiskyky mitä tiedän kellään olevan. En pysty kattomaan ees 30 min kestävää tv-ohjelmaa tekemättä samaanaikaan kaikkee muuta ja kirjojaki pystyn lukee aika vaihtelevasti.
Kaikki mitä kirjotan, jää aina kesken. Onks kellään ollu mitään vastaavaa ongelmaa, et hankalaa keskittyä? Mitään neuvoja?
Tai sit oon ihan toivoton tapaus kirjottajana ja voin haudata kaikki haaveet :D
Vastaukset 2
Vanhimmat
tarinaa. Lastuiksikin niitä on joku sanonut. Kun idea on hyvä niin ei siitä välttämättä romaania tartte kirjoitta, ei edes novellia. Mikähän se proosaruno on, eikö se ole semmoinen puolen sivun mittainen älähdys.
Voit kirjoitta ihan mitä vain ihan missä muodossa sulle itselles sopii: yhdestä rivistä 26-osaiseen sarjaan. Olennaista on se mitä ja miten sanot! Tsemiä.
runoja:) Sitten on myös semmoinen tekniikka, että vähän joka päivä, jos sulla on pitkä tarinan idea niin esim. 100 sanaa joka päivä tai mihin nyt kykenet. Sitten vaan jatkat kurinalaisesti. Ei siinä oikeestaan muuta.
Uskon tai luulen, että useimmilla on jossain määrin hankaluutta lopettaa aloittamansa tekstit, jopa runoissa minulla on sitä ongelmaa, että pystyn kirjoittamaan alun mutten lopetusta. Kerran kirjoitin alun ja siihen lopun vasta 16 vuotta myöhemmin. Ehkä toi on vähän ankea esimerkki...