mun elämä 2

Jotenkin mä sain duuni-yön kunnialla loppuun. Tulin kotiin viiden jälkeen ja menin suoraan nukkumaan. Uni ei oikeen tullu, sitä oli niin tottunut et Laura nukku vieressä,mut tästä lähtien asiat olis toisin.

Aamulla mä otin sitten itseäni niskasta kiinni,kävin suihkussa ja lähdin hakemaan tavaroitani Lauran luota. Taas kerran mä ajoin niin tuttua tietä, parkkeerasin niin tutun omakotitalon pihalle ja kävelin sisälle. Lauran mutsi oli kotona, ilmeisesti Laura oli jo sille kertonut miten asiat oli. Mä olin alusta asti ollu niille ihan kun oma poika. Niillä itsellään oli kolme tyttöä. Mä juttelin muutaman väkinäisen sanan Lauran mutsin kans ja kävelin sitten yläkertaan. Huoneesta kantautu iloinen nauru,mä menin sisälle. -"Moi....mä toin vähän sun tavaroita..." Laura vilkas mua ja hymyili iloisesti,se lopetti puhelun ja tuli mun viereen istumaan. -"Moi,mites sulla?" Mä keräsin kaikki voimani,ettei näyttäis Lauralle sitä,miten paljon muhun koski. -"Ihan hyvin kiitti,mulla on vähän kiire,joten mä tulin vaan nopeesti hakemaan tavaroitani...." -"Okei,sun vaatteet on tossa kaapissa ja loput kamat mä laitoin tohon pahvilaatikkoon...mitäs olet puuhaillu?" -"Ollu duunissa ja sillee..." Hitto kun tä olikin vaikee paikka,musta tuntu etten mitenkää vois koskaan unohtaa. -"Kuule Pete...jos sä menisit sinne vierotukseen niin ehkä asiat vois vielä olla toisin...." -"Sorry,mutten mä todellakaan tarvii mitään vierotusta,etsä käsitä et homma on ihan hallinnassa?" -"Kiellä vaan totuus taas!" Mulla alko menemään hermo,mä otin laatikkoni ja tein lähtöä. -"Voinko mä tulla illalla käymään?" Laura huusi mulle ovelle,mä en vastannu mitään, nyökyttelin vaan päätäni. Sitten mä lähdin.