Hei!
Haluaisin tiedustella, että onko kenelläkään samanlaista tilannetta kuin minulla. Vastaan ei ainakaan ole tullut. Tapasin mieheni vuosia sitten ja hänellä oli tällöin tyttärensä ja poikansa yhteishuoltajuus heidän äitinsä (alkoholistin) kanssa (joka on nyttemmin yksinhuoltajuus, miehelläni). Lapset olivat turvttomia ja pelokkaita. Itkivät usein ja tulivat luoksemme väh.5-10 kertaa yössä. Olen kasvattanaut nämä lapset lähes yksin ja ottanut koko talouden hoitoon. Nykyään lapset ovat hyvin voipia ja onnellisia, ovat aina kutsuneet minua äidiksi. Olen unohtanut täysin oman elämäni ja haaveni heidän takiaan. Heidän biologinen äitinsä ja koko sen puolen suku vainoaa minua jatkuvasti ja tuntuu, että kohta en enää kestä.
Tällä hetkellä tuntuu lähinnä, että olen tehnyt elämäni suurimman virheen kun olen luopunut kaikesta kahden lapsen tähden ja kestän tätä paskaa päivästä toiseen. Ennen haaveilin paljonkin omista lapsista, mutta en enää sen jälkeen kun olen nähnyt mitä on lapsen todellinen tuska ja kipu sekä turvattomuus. Rakastanko miestäni tarpeeksi jäädäkseni tähän? Minulla oli unelmia jatko-opiskelusta ym, mutta en pysty toteuttamaan enää itseäni lainkaan, kun alkaa tuntua, että olen täysin lamaantunut. Perjaatteessa kasvatan lähes yksin lapset, jotka on hankittu "pelastaviksi lapsiksi" kahden alkoholistin liittoon. Että tästä alkaa nyt se "hyvä elämä" ja näin. Olen tainnut unohtaa, että rakastuin joskus mieheeni, eikä sen pitänyt mennä niin, että rakastuin elämään äitinä, kahdelle ihanalle ja rakastettavalle lapselle. Mietityttää vaan ,että pitäisikö tätä jaksaa "loppuun asti"? En halua tuoda lapsille hylätyksi tulemisen tunnetta, sillä oma isäni lähti kokonaan kun olin 6.v(,jonka ikäinen vanhempi on nyt.)
"äitinä" uusperheessä
7
821
Vastaukset
- kutakin
Miksi ihmeessä "uhraat" omaa elämääsi vieraiden lasten takia? Hanki omia lapsia, tee ne jatko-opinnot tai tee mitä tahansa, kunhan elät OMAA elämääsi. Nyt vaan viipymättä rattaat pyörimään!!
- rohkaisuksi
Kun luet näitä ketjuja, löydät edellisen vastaajan kaltaisia "vieras lapsi" -viestejä, ikävä kyllä. Joopa joo, siellä se uusi rakkaus jo odotteleekin alaovella, ei muuta kuin lapsia laittamaan. Kerrot pienille, että sori, syö nyt puurosi loppuun ja yritä pärjäillä, mä lähden nyt.
Vakavasti: on vaikea vastata mitään, tilanteesi on kieltämättä hankala. Lapset ovat ihania, mutta suhteesi mieheen taitaa olla jotakin muuta kuin aluksi luulit? Ammattiapuakin varmasti saa, tosin en tiedä minkälaatuista se on.
Itse olen ollut samansuuntaisessa tilanteessa: seurustelin miehen kanssa, jolla oli pieni lapsi, ihanista ihanin. Kävi niin, että ihastus isään hiipui ja lapseen syveni. Kun sitten päätin lähteä, jouduin katkomaan siteet myös lapseen, ja se oli todella raskasta. Lapsi soitteli minulle, juteltiin mukavia ja sitten surullisella äänellä: "missä sä oot? tule tänne!". Jokaisen puhelun ja tapaamisen jälkeen itkin enemmän kuin miesmuistiin.
Ymmärsin vasta silloin vastuun, joka lasten rakastamisen myötä tulee. Aika kului, lapsi kasvoi eikä varmaankaan edes muista minua enää. Minä aina silloin tällöin muistan häntä, lämmöllä.
Sinä olet jo pitemmällä. Lienee viisasta selvittää ensin asiat isän kanssa ja sitten tehdä päätös lapset huomioon ottaen. Muista, että olet heille luotettava aikuinen, voit olla sitä elämäsi loppuun asti ja junailla asiat niin, että pysyt heidän elämässään tavalla tai toisella.
Toivon sinulle sylin täydeltä voimia. - kirjoittaja jatkaa
rohkaisuksi kirjoitti:
Kun luet näitä ketjuja, löydät edellisen vastaajan kaltaisia "vieras lapsi" -viestejä, ikävä kyllä. Joopa joo, siellä se uusi rakkaus jo odotteleekin alaovella, ei muuta kuin lapsia laittamaan. Kerrot pienille, että sori, syö nyt puurosi loppuun ja yritä pärjäillä, mä lähden nyt.
Vakavasti: on vaikea vastata mitään, tilanteesi on kieltämättä hankala. Lapset ovat ihania, mutta suhteesi mieheen taitaa olla jotakin muuta kuin aluksi luulit? Ammattiapuakin varmasti saa, tosin en tiedä minkälaatuista se on.
Itse olen ollut samansuuntaisessa tilanteessa: seurustelin miehen kanssa, jolla oli pieni lapsi, ihanista ihanin. Kävi niin, että ihastus isään hiipui ja lapseen syveni. Kun sitten päätin lähteä, jouduin katkomaan siteet myös lapseen, ja se oli todella raskasta. Lapsi soitteli minulle, juteltiin mukavia ja sitten surullisella äänellä: "missä sä oot? tule tänne!". Jokaisen puhelun ja tapaamisen jälkeen itkin enemmän kuin miesmuistiin.
Ymmärsin vasta silloin vastuun, joka lasten rakastamisen myötä tulee. Aika kului, lapsi kasvoi eikä varmaankaan edes muista minua enää. Minä aina silloin tällöin muistan häntä, lämmöllä.
Sinä olet jo pitemmällä. Lienee viisasta selvittää ensin asiat isän kanssa ja sitten tehdä päätös lapset huomioon ottaen. Muista, että olet heille luotettava aikuinen, voit olla sitä elämäsi loppuun asti ja junailla asiat niin, että pysyt heidän elämässään tavalla tai toisella.
Toivon sinulle sylin täydeltä voimia.Kuten aiemmin sanoin, pieni lapsi myös unohtaa nopeasti. Älä siis kanna huonoa omatuntoa siitä, että toivot itsellesi vapautta. Jos päätät lähteä, se kannattanee tehdä vielä, kun lapset ovat pieniä.
Terve itsekkyys ja lämmin sydän, siinäpä ristiriita. Voimia edelleen. - FBJ
kirjoittaja jatkaa kirjoitti:
Kuten aiemmin sanoin, pieni lapsi myös unohtaa nopeasti. Älä siis kanna huonoa omatuntoa siitä, että toivot itsellesi vapautta. Jos päätät lähteä, se kannattanee tehdä vielä, kun lapset ovat pieniä.
Terve itsekkyys ja lämmin sydän, siinäpä ristiriita. Voimia edelleen.Kiitos erittäin paljon tasokkaasta vastauksesta. Ymmärrät siis mistä puhun. Olen yrittänyt selittää asiaa miehelleni, mutta hän ei ymmärrä. Lapset ovat niin "omia", että kuinkahan moni nainen jättäisi "omat lapsensa"? Nyt on mulla ahdistuksen oireet menneet jo fyysisiksi. Ajatuskin lähdöstäni lamauttaa tai sitten oksentele. Mies näkee asiat eritavalla. Sanoo, että on kuullemma tehnyt elämäni helpoksi ja suojellut kaikelta. Toki rakastan häntä ja on hänessä ihaniakin asioita, mutta ehkä ajatusmaailmamme ei sittenkään kohtaa, enää..
- omamama
Ensiksikin lasten huoltaja on miehesi, et sinä (lain silmissä, vaikka totuus voi olla toinen).
Itselläni tilanne oli hieman toinen, sillä minä olen 2:den lapsen yh. Tapasin miehen, jolla oli lapsi edellisestä liitosta. Rakastuimme, suunnittelimme tulevaisuutta ja olimme onnellisia, kunnes huomasin olevani raskaana. Silloin kulissit tulivat kolisten alas. Mies sanoi "saaneensa minut satimeen". Ilmeni, että hänellä oli paha alkoholi-ongelma sekä sos.viranomaiset niskassaan. Hän haki vain hoitajaa itselleen ja lapselleen.Vaikka hänen lapsestaan tuli minulle rakas, minun oli pakko irrottautua tilanteesta. Ennen kaikkea minun piti ajatella itseäni ja lapsiani (jo olemassa olevia). Suhteessa tulisi olla kaksi aikuista. Vetosin mieheen, että hoitaa asiansa kuntoon, mutta hänen mielestään hänen asiansa olivat hyvin! Niinpä keskeytin raskauden ja päätin suhteemme. Valitettavasti kaikkia ei pysty "pelastamaan"- edes itseltään.- BFJ
En myöskään haluaisi (vanhoillisesti ajateltuna) eron olevan ensimmäinen lähtökohta. Terapiaa emme saa mistään, perheeseen "tarvitaan" väkivaltaa et päästäis... Yksityiseen ei todellakaan ole varaa. Pelisääntöjä kun ei tunnu saavan rakennettua kahdestaan, muuta kuin lapsille.
- assi73
BFJ kirjoitti:
En myöskään haluaisi (vanhoillisesti ajateltuna) eron olevan ensimmäinen lähtökohta. Terapiaa emme saa mistään, perheeseen "tarvitaan" väkivaltaa et päästäis... Yksityiseen ei todellakaan ole varaa. Pelisääntöjä kun ei tunnu saavan rakennettua kahdestaan, muuta kuin lapsille.
Kirkon perheasiain neuvottelukeskus tarjoaa maksutonta apua kaikille (myös kirkkoon kuulumattomille), eikä tarvii olla väkivaltaa suhteessa. Itse kävin miehen kanssa liki pari vuotta ja kyllä kannatti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1242203Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1352112Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2161835Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2601516Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341415Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii5641202Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.501015Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse351952Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115949