se ei iskenyt kuin salama
ei salvannut kavalasti hengitystä
ei halvannut valmiiksi kömpelöä
ei häikäissyt itkusta aristavia silmiä
tuskin väräytti atomiakaan
tällä kamaralla
mutta se huusi minulle
että eläisin uskaliaasti
sillä oli vakaa käsi
ja luontevia lauluja
ja se ujutti uskoa ja unettomuutta
jotta lähtisin
katsoin silmiin
elin
uskoin
lähdin
kaiken yllä
kuulin sanattomuuden
ja tiesin
se oli kerännyt oman tuomionsa
koostanut kituvan omantunnon
kyyhkynharmaaksi pilveksi
helma viisti jo maata
valmiina tukahduttamaan
kevytkenkäisen
jätin sydämeni
ja palasin
elän
uskon
laulankin
joskus rakastin
ei salvannut kavalasti hengitystä
ei halvannut valmiiksi kömpelöä
ei häikäissyt itkusta aristavia silmiä
tuskin väräytti atomiakaan
tällä kamaralla
mutta se huusi minulle
että eläisin uskaliaasti
sillä oli vakaa käsi
ja luontevia lauluja
ja se ujutti uskoa ja unettomuutta
jotta lähtisin
katsoin silmiin
elin
uskoin
lähdin
kaiken yllä
kuulin sanattomuuden
ja tiesin
se oli kerännyt oman tuomionsa
koostanut kituvan omantunnon
kyyhkynharmaaksi pilveksi
helma viisti jo maata
valmiina tukahduttamaan
kevytkenkäisen
jätin sydämeni
ja palasin
elän
uskon
laulankin
joskus rakastin
Vastaukset 2
Vanhimmat
todella vaikuttava runo.
Kiitos lukunautinnosta.
kaunis runo.