Rippikuolu?

riparilla/koulussa ei koskaan saarnattu homouden tai lesbouden vääryydestä. Riparilla sitten kun oltiin, ei leikkeihin kuulunut mitään, mikä olisi vaikuttanut parittamiselta, saati seksuaaliselta. Leikit oli lastenmielisiä; meillä oli talviolympialaiset, rakennettiin lumilinnoja ym..

Mulla siis ainakin hyvät muistot niin koulusta kuin riparilta, vaikka koinkin riparin tysin turhaksi, lahjoja lukuunottamatta ;D

Hyvin harvoilla ripareilla nykyään saarnataan tuosta aiheesta. Jos siitä yleensä syntyy keskustelua, niin sen sisältö riippuu paljolti papin tai muun työntekijän omasta vakaumuksesta. Sillä vaikka kirkon virallinen kanta on mitä on, niin joissain seurakunnissa on jopa homopappeja. "Leirihäät" kyllä taidetaan viettää monilla kesän rippileireillä, heterosti tietenkin. Mutta sen muotin mukaanhan tämä koko yhteiskunta on mitoitettu ):

En halua olla mikään luterilaisuuden varaukseton puolustaja. Itse en käynyt riparia 15-vuotiaana, vaikka minuakin maaniteltiin ja kovasti. Kävin sen kuitenkin myöhemmin, aikuisena, sillä halusin varmistaa paikkani eräässä kirkon työpaikassa (kirkko tekee myös hyvää työtä!). Ne rippikouluksi kutsutut keskustelut suunnilleen omanikäiseni papin kanssa sisälsivät myös "homopohdintaa", eikä lainkaan negatiivista sellaista.

Jos sinä päätät mennä riparillesi, niin muista, että voit aina sanoa rehellisen mielipiteesi asiasta kuin asiasta. Parhaassa tapauksessa keskustelusta voi tulla mielenkiintoinen. Älä pelkää!

Ei minunkaan riparileirillä minkäänlaista saarnaa pidetty siitä, että homous olisi syntiä vaan korostettiin sitä, että rakastakaa lähimmäisiänne kuin itseänne ja se on koko homman ydin. Itse seurakunnan tai pappien/isosten aloitteesta ei ollut mitään parittavia leikkejä, lähinnä ryhmää tiivistäviä ja "lapsellisia" leikkejä. Taisipa siellä olla hyvännäköinen naispappikin, joka minua katseli pitkään sillä silmällä;)

Mutta muuten oli aika ahdistavaa. Lähinnä siksi kun varsinaiset ripariasiat oli käyty loppuun ja ilta tuli ja piti mennä nukkumaan, niin yleinen tapa oli, että pojat ja tytöt deittailevat, röökaavat ja naivat siellä. Lesbona (ja varattuna) minua ahdisti koko touhu ja koska olin jokseenkin ikäisiäni kypsempi, tuntui koko ripariaika todella lapselliselta touhulta. Sinänsä siis seurakunnan työntekijöiden tai ahdasmielisen ilmapiirin (ei todellakaan ollut ahdasmielistä) vika ei ollut, että ahdisti vaan ikäisteni tovereiden. Oli todella helpottavaa ja ihanaa päästä kotiin:)

Mutta kyllä se siitä, tsemppiä vain sinullekin:)

Ei omalla rippileirilläni/-koulussa puhuttu mitään homoseksuaalisuudesta. Muutenkin ilmapiiri oli hyväksyvä eikä ketään syrjitty minkään asian vuoksi.

Leikeissä ei ollut mitään paritusjuttua saatika pussailua. Halileikeissäkin halattiin ihmistä sukupuolesta riippumatta ja vaikka jossain leikeissä poika haki minut, en kokenut sitä mitenkään homovastaiseksi tai kauheaksi. Vaikka olisi "paritukselta" tuntuvia leikkejä, missä on tyttö-poika-parit, niin ei sitä kannata ottaa heti homovastaisuutena vaan itsekin olla avoimin mielin. Omalla riparillani ei syntynyt edes yhtään pariskuntaa, vaikka monilla on juuri sellainen käsitys, että rippikoulussa moni pariutuu.

Itsekin olen uskova ja lesbo (tai bi) ja tiedän, että moni muukin uskova hyväksyy myös homot. Kieltämättä kirkon yleinen kanta negatiiviseltä tuntuukin, mutta kannattaa myös muistaa, että moni uskossa elävä hyväksyy silti kaikenlaiset suuntautumiset tai on jopa itse vähemmistöä ja osa papeista olisi jopa valmis antamaan liitoillemme kirkollisen siunauksen.

Olen ihan varma, että rippikoulusi menee hyvin, eikä kukaan pakolla parita sinua kenellekään pojalle.

Ja olihan meillä riparilla sellainen suosittu laulu "Tuu mun vaimoksen". Osa tytöistä lauloi siinä kohdassa "mieheksein", mutta eipä kukaan kieroon katsonut, vaikka osa tytöistäkin veisasi vaimoa. ;)

Käynyt jo jonkin verran rippikoulua, jossa on saarnattu homoseksualismin vääryydestä ja nyt menossa itse riparille? Sellaisen käsityksen sain tuosta aloitusviestistäsi. Siinä tapauksessa luultavast sama meininki jatkuu siellä leirilläkin, samat ihmiset kun sielläkin on. Suosittelen, että vaan kuuntelet ja kärsit tai sitten sanot asiasta, ihan oman rohkeutes mukaan. Tosin jos pappi on vakaasti sitä mieltä, että homoseksuaalisuus on sairaus, ei yhden rippikoululaisen valitus sen päätä käännä. Mutta voithan yrittää vaikuttaa muiden riparikavereiden mielipiteisiin.