Ei jaksa riidellä enää. Voitaisko sopii jo tää jo tänään. Ovet paukkuu ja taas kerran pyydän sua jäämään. Ei riidellä enää. Sovitaan tää tänään. Ovet paukkuu. Joopa joojoojoo.
Tapasimme koulussa. Tutustuimme tunnissa. Ihastuimme päivässä. Epäröimme. Reakoimme. Rakastuimme viikossa.
Elimme yhdessä 8 kuukautta. Jaoimme tunteet. Jaoimme ilot ja surut. Olimme monissa pippaloissa. Monissa juhlissa. Monissa koulun lehti jutuissa.
Jokin päivä menneeseen, et vastannut viesteihini enää. Seuraavana päivänä kerroit kavereillesi uudesta hyvännäköisestä ystävästäsi Miilasta.
Turhauduin. Petyin. Masennuin. Kyyneleet tulvahtivat silmiin, juoksin koulun vessaan. Lukitsin itseni. En vastannut viesteihisi, enkä soittoihisi. En halunnut enää nähdä sinua. En halunnut särkeä enempää sydäntäni.
Poistuin koulusta tuntien aikana, en vieläkään vastannut kenenkään viesteihi tai soittoihin. Halusin vain pois koulusta, kauas pois sinusta ja kauheudesta.
En saapunut vielä seuraavanakaan päivänä kouluun, joten päätit tulla ulko-ovelleni. Emme osanneet kummatkaan sanoa mitään, näit vain kyyneleeni ja minä sinun. Seisoimme ihan hiljaa kauan. Sylikkäin. Vierekkäin. Suutelimme vielä kerran, ennen kuin lähdit.
Seuraavana päivänä et enää ollut se poika, jonka syliin olisin voinut turvautua. Olin hiljaa tuntisin. En vastannut opettajien kysymyksiin. En kuunnellut. En välittänyt. Kaverit huolestuivat, sinäkin huolestuit. Mutten välittänyt. Särjit sydämmeni.
Nukahdan iltaisin kyyneliin. Et tiedä kuinka paljon kaipaan sinua vieläkin. En osaa elää ilman sinua, en vaikka yritän. Koulussa käyttäydyt niinkuin olisin edelleen kultasi. Minä vaan en enää huomioi sinua. En halua enempää särkeä sydäntäni. Koulusta lähden nykyään ovet paukkuen. En enää edes puhu sinulle. En hymyile. En ajattele enkä katsele.
Olisimmepa vielä yhdessä, koska kaipaan sinua. Mutta tiedän, emme enää palaa yhteen. Joudumme vielä näkemään koulussa, tunneilla. Et tiedäkkään kuinka paljon sydämmeeni sattuu, joka kerta kun näen sinut. Joka kerta kun kuulen äänesi. Näen kasvosi ajatuksissani. Iskit suoraan naulan sydämmeeni, enkä osannut väistää sitä.
Mä rakastin sua. Mut en rakasta enää. Mä en rakasta ketään koskaa enää et kiitti siitä!
Tapasimme koulussa. Tutustuimme tunnissa. Ihastuimme päivässä. Epäröimme. Reakoimme. Rakastuimme viikossa.
Elimme yhdessä 8 kuukautta. Jaoimme tunteet. Jaoimme ilot ja surut. Olimme monissa pippaloissa. Monissa juhlissa. Monissa koulun lehti jutuissa.
Jokin päivä menneeseen, et vastannut viesteihini enää. Seuraavana päivänä kerroit kavereillesi uudesta hyvännäköisestä ystävästäsi Miilasta.
Turhauduin. Petyin. Masennuin. Kyyneleet tulvahtivat silmiin, juoksin koulun vessaan. Lukitsin itseni. En vastannut viesteihisi, enkä soittoihisi. En halunnut enää nähdä sinua. En halunnut särkeä enempää sydäntäni.
Poistuin koulusta tuntien aikana, en vieläkään vastannut kenenkään viesteihi tai soittoihin. Halusin vain pois koulusta, kauas pois sinusta ja kauheudesta.
En saapunut vielä seuraavanakaan päivänä kouluun, joten päätit tulla ulko-ovelleni. Emme osanneet kummatkaan sanoa mitään, näit vain kyyneleeni ja minä sinun. Seisoimme ihan hiljaa kauan. Sylikkäin. Vierekkäin. Suutelimme vielä kerran, ennen kuin lähdit.
Seuraavana päivänä et enää ollut se poika, jonka syliin olisin voinut turvautua. Olin hiljaa tuntisin. En vastannut opettajien kysymyksiin. En kuunnellut. En välittänyt. Kaverit huolestuivat, sinäkin huolestuit. Mutten välittänyt. Särjit sydämmeni.
Nukahdan iltaisin kyyneliin. Et tiedä kuinka paljon kaipaan sinua vieläkin. En osaa elää ilman sinua, en vaikka yritän. Koulussa käyttäydyt niinkuin olisin edelleen kultasi. Minä vaan en enää huomioi sinua. En halua enempää särkeä sydäntäni. Koulusta lähden nykyään ovet paukkuen. En enää edes puhu sinulle. En hymyile. En ajattele enkä katsele.
Olisimmepa vielä yhdessä, koska kaipaan sinua. Mutta tiedän, emme enää palaa yhteen. Joudumme vielä näkemään koulussa, tunneilla. Et tiedäkkään kuinka paljon sydämmeeni sattuu, joka kerta kun näen sinut. Joka kerta kun kuulen äänesi. Näen kasvosi ajatuksissani. Iskit suoraan naulan sydämmeeni, enkä osannut väistää sitä.
Mä rakastin sua. Mut en rakasta enää. Mä en rakasta ketään koskaa enää et kiitti siitä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
VOIH.........
VOIH............
VOIH..................
VOIH.......................
VOIH.............................
VOIH................................
VOIH.......................................
OIVOIVOIH.....................................
HULILUPTERIVOIHH..................................
OIVOILOLLOTILOLVOIHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH........................
Jos ei ole mitään sanottavaa, voi sen suun pitää kiinni.
älkää olko noi ankaria!!!!! oisko teistä kiva jos joku tulis teille tollee puhumaan jos teihin sattuis!!!??? enpä usko!!! tuskin tollasilla on edes tunteita!!!!
oli koskettava tarina
Ihanaa tekstiä. Joillakin on vain se taito.