Rajat ja raamit lapsenlapselle. Saako isovanhempi asettaa rajoja myös lapsenlapselleen kuten aikanaan lapselleen?
Lapsenlapsen rajat
rajansa papallakin
14770
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minä olen ainakin asettanut selvät rajat ja säännöt monessakin asiassa.
Vanhemmat on sen hyväksyneet ja hyväksi havainneet.
Mun huushollissa ollessa ja mun kanssa liikuttaessa.
Mielestäni vanhemmat päättävät rajojen kohdasta ja rajojen valvontatavoista. Papalle ei ole suoraa oikeutta toteuttaa omia kasvatusmetoodeitaan kuten aikanaan lapseensa. On aina huomioitava vanhempien kasvatus tavat ja menetelmät. Mahdollisissa erimielisyystapauksissa vanhemmat ovat viimeisen sanan sanova osapuoli. Pappa ei tietysti ole tiukan paikan tulle velvollinen ottamaan lastaan ja lastenlastaan kylään tai itse kyläilemään, mutta päätösvalta on aina vanhemmilla.
"Saako isovanhempi asettaa rajoja myös lapsenlapselleen kuten aikanaan lapselleen?"
kyllä aina pitäisi vanhempien kanssa neuvotella,
korkeintaan saa asettaa rajat omassa kodissa, jos pystyy niitä asiallisesti pitämään aina.
Mutta jos ei ole omista lapsistaan onnistunut parempia kasvattaman kuin itse on,
silloin ei saa enää asettaa rajoja ja puutua lasten kasvatukseen.
Antaa muiden yrittää nyt,
ettei tuhoa enää toista sukupolvea, sillä se tapahtuu helpolla ja kuka siitä saa hyvän mielen,
ei kukaan.
Samat kasvatusperiaatteet on oltava vanhemmilla ja isovanhemmilla, mutta kotona on kodin säännöt ja mummolassa mummolan säännöt.
Niitä on meillä kolme: syödään, kun on ruoka-aika, mennään nukkumaan, kun on nukkumaanmenoaika ja muutoin pidetään kivaa!
Hyvin toimii; riemukasta isovanhemmuutta kaikille!
Meilläkään ei ole hirveästi sääntöjä, vaan yritetään viihtyä ja nauttia toisistamme. Näitten mainitsemiesi lisäksi meillä on kyllä aika paljon pikkusääntöjä siitä, mitä saa tehdä missäkin. Miten käyttäydytään puutarhassa, mitä kasveja saa poimia, mitä ei, miten kotieläimiä kohdellaan, mitä kirjoja ja esineitä lapset saavat itse ottaa jne jne. Ei mitään mullistavaa, mutta sellaisia pikkujuttuja, jotka ehkä eivät esiinny "samassa muodossa" lapsen omassa kodissa. Ihan kaikkien eduksi, ja sovun ja hyvän hengen säilyttämiseksi. Rakkaudella!
Oikein ihanaa vappua kaikille!
ovat tietty voimassa meilläkin ja yleensäkin hyvien tapojen noudattaminen ja toisten kunnioittaminen, sillä niistähän ne toimivat pelisäännöt syntyvät, kuten mainitsit! Kerran sovitut - aina toimivat.
Hassunhauskoja yhteisiä hetkiä ja tuimaa temmellystä!
"syödään, kun on ruoka-aika, mennään nukkumaan, kun on nukkumaanmenoaika"
kaunista jos olisi ja aina ihannoin, kun muut ehtivät.
Meillä, ei minulla, ei lapsilla, eikä näytä lapsenlapsillakaan tuollaisia olevan.
Lapsemme harrastivat 4-18v ikään jääkiekkoa, naisvoimistelua,
koripalloa, musiikkia ym. pienempää.
Minä harrastin aikoinaan jääkiekkoa ja vaimoni naisvoimistelua.
Minkäänlaisia ruoka-aikoja ei olut,
jo 7v iästä, aina pari oli harrastuksissa, lepäämässä, tekemässä koulutehtäviä
tai kavereilla,
harvoin edes yksi, neljästä olisi ehtinyt sovittuun aikaan 16–18.00 syömään.
Ja tärkein se kaveruus joka oli vapaa-aikaa,
en silloin millään olisi voinut vaatia että pitää tulla kotiin syömään,
voihan sitä kavereillakin syödä.
Meillä nuorempi tytär moittii nauraen, että villitsen 5½- ja 2½-vuotiaat pojat tullessani. Kumpikin haluaa minusta yhtä suuren osan itselleen ja koetan olla tasapuolinen. Olen niin heikko näihin pikkumiehiin, että pidämme vain hauskaa eikä varsinaista rajojen asettelua minun olen tarvinnut edes miettiä. Ja kun 2-vuotias on saman päivän aikana viisitoista kertaa kysynyt äidiltään, koska mummi tulee, niin ei ole mummillakaan kai valittamista. :)
Toinen tilanne olisi, jos joutuisin hoitamaan lapsia päivittäin, silloin kai rajojakin koeteltaisiin ja ne pitäisi asettaa, nyt tapaamme noin kerran viikossa. Minun tehtäväni on vain rakastaa, ei kasvattaa, sen hoitavat kyllä vanhemmat itse.
..tutulta. Minäkään en ole se mummu, joka sohvan reunalla istuu. Olen kontannut leikkiautojen, junien ja muiden vempaimien perässä yli kolme vuotta, pärissyt ja surrannut :-). Ja ihanaa on ollut.
Ja uskoakseni myös villitsen. Voin tavata lapsenlapsiani harvemmin kuin sinä, etäisyyksien takia, mutta ne tapaamiset ovatkin sitten yhtä juhlaa. Kasvatuksesta huolehtivat vanhemmat, minä vain rakastan. Uskon siihen, että hyvät tavat opitaan esimerkin kautta, haavereiden välttämiseksi on joskus hieman hillittävä.
Omat vanhemmat ovat mielestäni joskus jopa liiankin tiukkoja, mutta siihen ei passaa mummun mennä väliin, vaikka olisikin eri mieltä. Ne pienet muruset ovat kuitenkin viisaudessaan jotain lukeneet silmistäni, koska minuun katsotaan anovasti. Silloin on mummun luonto kovilla!
isovanhempien velvollisuus ,se on sitä oikeaa rakkautta jota voimme antaa heille .
Tehköön kotonaan mitä haluaa mutta mummo-tai pappalassa on omat käytökset ja säännöt.
Isovanhempien kuullessa ystäviltään,että heidän lapsenlapsi on soittelee vaikka suutansa tuttaville.
On oikein,että lapsenlasta nuhdellaan juuri papan tai mummon suulla.
En hyväksy,että minua nimitellään tai muuten kiusataan.
Omat lapset tuli aikoinaan kasvatettua,
kasvattakoon lapset omansa siten,että tarvittaessa
meillä on oikeus ojentaa heidän lapsiaan.
Yhteistöitä sovinnolla!
omassa kodissa ainakin.
Lapsien perheisiin ei paljoa kannata mennä mestaroimaan. :)
Komppaan täpöllä Pirren kirjoitusta.
Pientäriitaa tuli lapsenlapsen kanssa kun , hän tykkäsi et voi "räplätä" kaukosäätimellä, ja tutkia laukkuni sisältöä. Olisiko ollut 3 - 4v
vaiheilla.
Kun selitin ettei se mummulassa käy koska tavarat ovat mummun, ja kotona on teidän tavarat.
Oli tyttärelleni jupissut, kun mummu on "niiin"
tarkka:)
Mutta tuskinpa siitä on ikävää muistoa jäänyt.