Kuoreni himmeä hile
kultaa, hopeaa ja pronssia.
Niistä viittani perässä
leijaileva.
Sisimpäni suojattu panssari
terästäkin kovempi.
Tulessa laavaksi sulava,
muumioksi muuttava.
Mieluummin kide haavana iholla
kuin muumio tuhkan peitossa?
kultaa, hopeaa ja pronssia.
Niistä viittani perässä
leijaileva.
Sisimpäni suojattu panssari
terästäkin kovempi.
Tulessa laavaksi sulava,
muumioksi muuttava.
Mieluummin kide haavana iholla
kuin muumio tuhkan peitossa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen varmaan lukossa, oli vaikea tulkita tätä.
Kiehtoi minua kuitenkin, kuten runosi yleensäkin,
mistäköhän syystä? :)
ole lukossa. Enkä itse mielelläni tulkitse kirjoittamaani. Joko sen kohtaa tai ei.
Muutamalla sanalla kuitenkin Sinulle Vt: "pinnallisuus ja ulkokultaisuus on "leijaileva klisee". Sisin muuttuu tuolloin "teräksen kovaksi".
Kumpi on helpompi pitää yllä; kliseinen haava iholla, vai se rakkautta/ rakastamista kohtaan syntynyt jähmettävä pelko? Elämä on valintoja...
Vr
Jk. En tiedä mistä syystä;)