Taisin haaveissani olla
ja sinua muistella
bussimatkalla tuolla
vieruskaveria kuunnella
kännykkäänsä kun kailotti
töitä kuulemma tarjottiin
ja kysyi "Paljonko korvataan?"
siitä jäinkin jo mietteisiin
Sitä aprikoimaan pysähdyin
sekö korvausta, palkkiota
mitä vastaan ottaa saamme
kalkin katkeran sammiota
korvausta menetytyn aikamme
korviketta laihaa hyvän
se laiha lantrinki kauneuden
tään elämämme vähentyvän?
Kun raadannaksi huvimme muuttuu
plussat miinukset kättä lyö
onko elokin rangaistus, palkkio
ja kumpaa niistä on työ?
Ja asemella jäädessäni
näin junia tulevan
suuntaan jos toiseenkin
vain toisen luotasi loittoavan
Ihan kumpaan suuntaan vain!
Ihan kumpaan suuntaan vain!
kyllin kauanhan odotin
jo sinua rakkaimpain
ja sinua muistella
bussimatkalla tuolla
vieruskaveria kuunnella
kännykkäänsä kun kailotti
töitä kuulemma tarjottiin
ja kysyi "Paljonko korvataan?"
siitä jäinkin jo mietteisiin
Sitä aprikoimaan pysähdyin
sekö korvausta, palkkiota
mitä vastaan ottaa saamme
kalkin katkeran sammiota
korvausta menetytyn aikamme
korviketta laihaa hyvän
se laiha lantrinki kauneuden
tään elämämme vähentyvän?
Kun raadannaksi huvimme muuttuu
plussat miinukset kättä lyö
onko elokin rangaistus, palkkio
ja kumpaa niistä on työ?
Ja asemella jäädessäni
näin junia tulevan
suuntaan jos toiseenkin
vain toisen luotasi loittoavan
Ihan kumpaan suuntaan vain!
Ihan kumpaan suuntaan vain!
kyllin kauanhan odotin
jo sinua rakkaimpain
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen aina ihaillut A Roiman rehellisen lyrähtävää elämänkatsomusta. On myös todettava samaan hengenvetoon, että kirjoittaja on rakkausrunopalstan ainoa filosofiseen elämänkatsomukseen suuntautunut itsekeskeinen lyyrikko.
Ja tämä on vaikea: Miksi elämänmakuiset runot ovat parempia kuin ylisanoilla sliipatut ristikudonnat?