Kysymys

elää selibaatissa, antaako buddhalaisuus enemmän? Vähän oudosti muotoiltu kysymys, toivottavasti ymmärrätte.

kiinnostunut kirjoitti:

elää selibaatissa, antaako buddhalaisuus enemmän? Vähän oudosti muotoiltu kysymys, toivottavasti ymmärrätte.

KAIKKI ASIAT JOTKA HÄIRITSEE LÄSNÄOLOA TUOTTAVAT KÄRSIMYSTÄ ALUKSI

TIETYN KYNNYKSEN JÄLKEEN

KAIKKI ASIAT TUOTTAVAT PELKÄSTÄÄN LÄSNÄOLOA JA ILOA LOPUKSI

oliko järkeä en tiedä itsekkään

kiinnostunut kirjoitti:

elää selibaatissa, antaako buddhalaisuus enemmän? Vähän oudosti muotoiltu kysymys, toivottavasti ymmärrätte.

Buddhalaisuuden mukaanhan kärsimys johtuu halusta (tarkertumisesta, halusta saada jotain tai pitää jotain), joten kun pyrkii luopumaan seksuaalisesta halustaan niin periaatteessahan silloin pääsee käsiksi asioihin hieman syvemmällä tasolla, eli vastaisin kysymykseesi kyllä. :)

kala kirjoitti:

Buddhalaisuuden mukaanhan kärsimys johtuu halusta (tarkertumisesta, halusta saada jotain tai pitää jotain), joten kun pyrkii luopumaan seksuaalisesta halustaan niin periaatteessahan silloin pääsee käsiksi asioihin hieman syvemmällä tasolla, eli vastaisin kysymykseesi kyllä. :)

halu pitää sperma sisällä kanssa ole jonkin sortin kiintymystä, ehkä se on vapauttavampaa lennättää sitä, eikö se ole luonnon mukaista taas sperman pitäminen sisällä onko tämä edes luonnollista? mitäköhän dakinit sanoo "pihtaajista"

kiinnostunut kirjoitti:

elää selibaatissa, antaako buddhalaisuus enemmän? Vähän oudosti muotoiltu kysymys, toivottavasti ymmärrätte.

Tuo on vaikea kysymys. On varmaankin tiettyjä tilanteita, esim. pitkät meditaatioretriitit, joilla selibaatti on käytännössä välttämätön. Näin säästynyt aika ja energia parantanee harjoittamisen laatua, kunhan alkukankeuden (heh..) yli pääsee. Itse en kuitenkaan vielä ole tehnyt tuollaisia pitkiä retriittejä, joten omakohtaista kokemusta ei ole. Selibaatti ei useinkaan ole elinikäistä, esim. Tiibetin buddhalaisuudessa monet ovat selibaatissa kolmen vuoden meditaatioretriitin ajan, mutta luopuvat selibaatista sen jälkeen.

En usko, että selibaatista olisi hyötyä tavanomaista elämää elävälle buddhalaiselle, ei ainakaan kovin paljoa. Mutta tämä on vain oma mielipiteeni, enkä ole asiantuntija. Tietenkin, perheellisen ihmisen on vaikeampi löytää aikaa harjoittamiseen, mutta tulkitsen tässä selibaattia kapeasti, pelkästään seksiä/ei seksiä -ongelmana.

Selibaatista voi olla haittaa, jos ei kykene voittamaan seksuaalisia halujaan. Silloin seksuaalisuus saattaa suuntautua muotoihin, joita yhteiskunta pitää epäterveinä. Olisi mielenkiintoista nähdä tilastoja selibaatissa elävien pappien pedofilian harjoittamisesta ja homoseksuaalisuudesta, nimenomaan muuhun väestöön verrattuna. Veikkaan että molempia esiintyy rajusti enemmän selibaattipapeilla. Buddhalaisten on kenties vaikeampi pettää itseään tässä asiassa, mutta oletan saman perusperiaatteen silti pätevän.

Joten: minusta tässä on lähinnä kysymys siitä, millä tasolla haluaa harjoittaa. Maallikkojen ja munkkien/nunnien harjoittaminen poikkeaa hieman toisistaan. Jälkimmäisillä on enemmän aikaa paneutua harjoituksiin. Maallikkojen täytyy yrittää muuntaa arkielämän tilanteet osaksi harjoitusta.

Itse yksinkertaisesti valitsisin elämäntyylin joka toimii kohdallani. Jos selibaatti ei luonnistu, en jäisi lyömään päätäni seinään. Buddhalaisuudesta löytyy harjoituksia ja taitavia keinoja kaikissa elämäntilanteissa oleville ihmisille.

Sipoon siddha kirjoitti:

Tuo on vaikea kysymys. On varmaankin tiettyjä tilanteita, esim. pitkät meditaatioretriitit, joilla selibaatti on käytännössä välttämätön. Näin säästynyt aika ja energia parantanee harjoittamisen laatua, kunhan alkukankeuden (heh..) yli pääsee. Itse en kuitenkaan vielä ole tehnyt tuollaisia pitkiä retriittejä, joten omakohtaista kokemusta ei ole. Selibaatti ei useinkaan ole elinikäistä, esim. Tiibetin buddhalaisuudessa monet ovat selibaatissa kolmen vuoden meditaatioretriitin ajan, mutta luopuvat selibaatista sen jälkeen.

En usko, että selibaatista olisi hyötyä tavanomaista elämää elävälle buddhalaiselle, ei ainakaan kovin paljoa. Mutta tämä on vain oma mielipiteeni, enkä ole asiantuntija. Tietenkin, perheellisen ihmisen on vaikeampi löytää aikaa harjoittamiseen, mutta tulkitsen tässä selibaattia kapeasti, pelkästään seksiä/ei seksiä -ongelmana.

Selibaatista voi olla haittaa, jos ei kykene voittamaan seksuaalisia halujaan. Silloin seksuaalisuus saattaa suuntautua muotoihin, joita yhteiskunta pitää epäterveinä. Olisi mielenkiintoista nähdä tilastoja selibaatissa elävien pappien pedofilian harjoittamisesta ja homoseksuaalisuudesta, nimenomaan muuhun väestöön verrattuna. Veikkaan että molempia esiintyy rajusti enemmän selibaattipapeilla. Buddhalaisten on kenties vaikeampi pettää itseään tässä asiassa, mutta oletan saman perusperiaatteen silti pätevän.

Joten: minusta tässä on lähinnä kysymys siitä, millä tasolla haluaa harjoittaa. Maallikkojen ja munkkien/nunnien harjoittaminen poikkeaa hieman toisistaan. Jälkimmäisillä on enemmän aikaa paneutua harjoituksiin. Maallikkojen täytyy yrittää muuntaa arkielämän tilanteet osaksi harjoitusta.

Itse yksinkertaisesti valitsisin elämäntyylin joka toimii kohdallani. Jos selibaatti ei luonnistu, en jäisi lyömään päätäni seinään. Buddhalaisuudesta löytyy harjoituksia ja taitavia keinoja kaikissa elämäntilanteissa oleville ihmisille.

Tämä on kyllä tärkeä asia.
Kannatan kyllä panemista ja kaikkea muuta naisten kanssa sillä tavoin ettei sperma lennä kuin harvoin.
se on hyvä olla 6kk tekemättä ja sitten vaikka panna rajusti viikon verran niin että sperma lentää, kokeilla erilaisia SELIBAATTI jaksoja.
Olen kokeillu kaikkea välttyäkseni naisilta, mutta ilman menestystä. Olen jopa runkannut theravada luostarissa ja näen "märkiä unia" paljon kuukaudessa, niin että paikat kastuu
KYLLÄ SE "VITTU" HÄIRITSEE kokoajan vähemmän...

Sipoon siddha kirjoitti:

Tuo on vaikea kysymys. On varmaankin tiettyjä tilanteita, esim. pitkät meditaatioretriitit, joilla selibaatti on käytännössä välttämätön. Näin säästynyt aika ja energia parantanee harjoittamisen laatua, kunhan alkukankeuden (heh..) yli pääsee. Itse en kuitenkaan vielä ole tehnyt tuollaisia pitkiä retriittejä, joten omakohtaista kokemusta ei ole. Selibaatti ei useinkaan ole elinikäistä, esim. Tiibetin buddhalaisuudessa monet ovat selibaatissa kolmen vuoden meditaatioretriitin ajan, mutta luopuvat selibaatista sen jälkeen.

En usko, että selibaatista olisi hyötyä tavanomaista elämää elävälle buddhalaiselle, ei ainakaan kovin paljoa. Mutta tämä on vain oma mielipiteeni, enkä ole asiantuntija. Tietenkin, perheellisen ihmisen on vaikeampi löytää aikaa harjoittamiseen, mutta tulkitsen tässä selibaattia kapeasti, pelkästään seksiä/ei seksiä -ongelmana.

Selibaatista voi olla haittaa, jos ei kykene voittamaan seksuaalisia halujaan. Silloin seksuaalisuus saattaa suuntautua muotoihin, joita yhteiskunta pitää epäterveinä. Olisi mielenkiintoista nähdä tilastoja selibaatissa elävien pappien pedofilian harjoittamisesta ja homoseksuaalisuudesta, nimenomaan muuhun väestöön verrattuna. Veikkaan että molempia esiintyy rajusti enemmän selibaattipapeilla. Buddhalaisten on kenties vaikeampi pettää itseään tässä asiassa, mutta oletan saman perusperiaatteen silti pätevän.

Joten: minusta tässä on lähinnä kysymys siitä, millä tasolla haluaa harjoittaa. Maallikkojen ja munkkien/nunnien harjoittaminen poikkeaa hieman toisistaan. Jälkimmäisillä on enemmän aikaa paneutua harjoituksiin. Maallikkojen täytyy yrittää muuntaa arkielämän tilanteet osaksi harjoitusta.

Itse yksinkertaisesti valitsisin elämäntyylin joka toimii kohdallani. Jos selibaatti ei luonnistu, en jäisi lyömään päätäni seinään. Buddhalaisuudesta löytyy harjoituksia ja taitavia keinoja kaikissa elämäntilanteissa oleville ihmisille.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000062&posting=22000000005321969