Pahuudesta

En tiedä ovatko sodat todellisuudessa lisääntyneet viime vuosina, vai onko vain oma tietoisuuteni niistä lisääntynyt. Oli miten oli, joka päivä tajuntaani työnnetään uutiskuvia pommien silpomista ruumiista tai kotinsa menettäneistä ihmisistä.
Kaikki nuo asiat muistuttavat minua siitä, että ihmisillä on taipumus tehdä pahaa. Ja tuo pahuus etsii alati uusia muotoja.
Joskus tahtoisin huutaa ääneen: "Miksi tässä maailmassa on niin paljon pahuutta! Mikset sinä kaikkivoipa Jumala, puutu asioiden kulkuun kovalla kädellä!"
En usko saavani koskaan kysymykseen vastausta. Ymmärrän heitä, jotka ovat menettäneet uskonsa näkemänsä tai kokemansa pahuuden vuoksi. Heitä, jotka eivät tunne elämäntuulen puhaltavan.
Mutta vaikken saisikaan koskaan tietää vastausta, luulen minun kannaltani olevan tärkeintä Jumalan minulle esittämä haaste joka päivä valitsemaan hyvän ja pahan välillä.
Joka päivä Jumala haastaa minut valitsemaan rakkauden ja vihan todellisuuksien välillä. Jokaisen omissa käsissä on valta päättää: ottaako vastaan Hänen rakkautensa vaiko seurata itsekkäästi omia mielihaluja.
Jokainen meistä joutuu valitsemaan kumpaa tietä elämässään kulkee; rakkauden vai vihan tietä. Ja jokaisen ihmisen teoissa tulee näkyväksi valittu tie.
Tänäänkin joudun kohtaamaan ihmisten julmuuden. Mutta mikään ei muutu murehtiessani sitä, miksi Jumala sallii niin paljon pahuutta. Sen sijaan muistelen millä tavoin minä olen toiminut vaikkapa omassa tuttavapiirissäni.
Olenko puheillani ja teoillani rakentanut ja lisännyt ymmärtämystä erilaisten ihmisten välille vai olenko vain polttanut siltoja. Olenko antanut Jumalan tarjoaman , rakkauden todellisuuden tulla näkyväksi toiminnassani, vai olenko toiminut vain oman itsekkään tahtoni mukaan?
Kumman puolen minä tänään valitsin, hyvän vai pahan? (Joh. 14:23-27)