Kokemuksia muutosta ulkomaille

Muuttolintunen

Hei! Mieheni on amerikkalainen ja meillä on suunnitteilla muutto USA:han. Ajatus muutoksesta ihastuttaa ja kauhistuttaa. Vaikka olen matkustellut (USA:ssakin), olen silti asunut samoilla seuduilla koko lapsuuteni ja nuoruuteni, joten en oikein tiedä, mihin kaikkeen kannattaisi valmistautua noin niin kuin henkisesti. Lukisin mielelläni erilaisia kokemuksia vastaavanlaisista elämänmuutoksista:)

9

2395

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mutta minne suuntaan?

      Heip, taalla yksi joka muutti "miehen perassa" jenkkilaan. Minusta osavaltioiden valillakin on aika isoja eroja. Minne pain USAa olisitte/ootte muuttamassa?

      • Muuttolintunen

        Tällä hetkellä mieheni hakee töitä Minnesotasta ja Michiganista. Hänellä on minua korkeampi koulutus, joten hänen työpaikkansa on tulojen kannalta tärkein. Minä olen valmistumassa äikänopeksi, joten työmarkkinat sillä saralla ei varmasti ole huikeat:) Ajattelimme kuitenkin, että pohjoisessa mahdollisuudet sillä saralla ois paremmat kuin jossain muualla. No, tod.näk. päädyn opettamaan jotain muuta, mikä kaikkien opiskelujeni jälkeen hieman harmittaa.

        Missä päin USA:ta te asutte? Niin ja miten sopeutuminen sinun osalta sujui? Minulle ajatus aiheuttaa jo näin alustavas vaihees lievää hengenahdistusta;) Pitää varmaan varata viereen paperipussi, johon hengitellä, aina kun asiaa ryhtyy ajattelemaan:) Jännää toki, sitä ei voi kieltää.


      • taalta kaukaa
        Muuttolintunen kirjoitti:

        Tällä hetkellä mieheni hakee töitä Minnesotasta ja Michiganista. Hänellä on minua korkeampi koulutus, joten hänen työpaikkansa on tulojen kannalta tärkein. Minä olen valmistumassa äikänopeksi, joten työmarkkinat sillä saralla ei varmasti ole huikeat:) Ajattelimme kuitenkin, että pohjoisessa mahdollisuudet sillä saralla ois paremmat kuin jossain muualla. No, tod.näk. päädyn opettamaan jotain muuta, mikä kaikkien opiskelujeni jälkeen hieman harmittaa.

        Missä päin USA:ta te asutte? Niin ja miten sopeutuminen sinun osalta sujui? Minulle ajatus aiheuttaa jo näin alustavas vaihees lievää hengenahdistusta;) Pitää varmaan varata viereen paperipussi, johon hengitellä, aina kun asiaa ryhtyy ajattelemaan:) Jännää toki, sitä ei voi kieltää.

        Moi vain! Mullakin on kokemusta pohjoisesta, talla hetkella kolmesta eri osavaltiosta (mieheni on erikoislaakari, joka tekee tuurauksia eri sairaaloissa). Ensimmainen kokemukseni oli Washingtonin osavaltiosta ja Seattlesta seka pienemmasta kaupungista Spokanesta. Maahantulo oli shokeeraava (silloin ei oltu viela naimisissa ja menin visa waiverilla. Immigrationissa jouduin kolmen eri tyypin "kuulusteltavaksi".). Washingtonin osavaltioon ihastuin ja nain jalkikateen taalla keskilannessa asuessa olen ymmartanyt miten paljon rennompaa lansirannikolla oli. Ensialkuun kuitenkin myos Washingtonissa pallistelin ja aimistelin elamanmenoa. Oon terveellisen ruuan ystava ja aluksi mun oli tosi vaikea loytaa selkoa eri ruokatarvikkeista kaupoissa, joissa on hyllymetreittain kaikenlaista valmiskamaa tuhansine lisaaineineen. Pakastaminen on myos taalla suorastaan pakkomielle. :D Pakasteita riittaa siis, ja muutenkin lihat sun ties mitka muut ostetaan usein isoissa kontsissa ja pistetaan suoraan pakkaseen. Tiettyja ruoka-aineita, kuten vaikka kevytruokakermaa ei loytynyt ollenkaan (no, on aika itsestaanselvaa etta taalla on tosi erilaisia ruoka-aineita). Kodinhoito muutenkin oli aika haasteellista alkuunsa pesukoneiden, kuivureiden, erilaisten imureiden ja hellankin kanssa (mika lienee logiikka siina, etta jos uunin lapsilukko/lukko on kiinni, uuni ei toimikaan?!;).

        Mina olen tottunut kavelemaan kaikkialle ja ainakin niissa paikoissa joissa me olemme asuneet, ei ihmisia yleensa nay polkupyorailemassa tai kavelemassa. Nyt kun meilla on pieni vauva ja asutaan paikassa jossa on paljon lapsia, kayn usein vaunuilemassa ja olen yleensa ainoa kavelija alueella. "Kaikki" kulkevat autolla ja varmasti oudoksuvat mua tai luulevat etta olen raukkaparka niin koyha ettei mulla ole edes autoon varaa. :) Koyhyys... Nakyy jotenkin raikeammin kuin Suomessa (vai muistanko vaarin?). Kun kulkee trailer-parkin ohi tai nakee laatikkomaisia mobile homeja, vain miettii etta kuinkahan kaikki tulevat toimeen ja kuinka on terveydenhuollon laita. Taalla on jarisyttavan kallista sairastaa tai edes kayda hoitamassa terveyttaan, etenkin jos ei ole vakuutusta. Esimerkiksi yksi ainoa raskausajan ultrassakaynti ja katilo/doulan kanssa 10 minuutin jutustelu maksoi ilman vakuutusta noin 1000dollaria. Asuimme Wisconsinissa eraan ilmaisklinikan kupeessa ja tuntui pahalta katsella pakkasessa jonottavia ihmisia.

        Nyt ollaan asuttu taalla keskilannessa, Minnesotassa ja Wisconsinissa. Minnesota on ehka hieman mukavampi osavaltio kuin Wisconsin. Minnesotasta loytyy kaiketi myos suurin skandinaavi-esi-isien keskittyma. :) Kuitenkin tama keskilansi on kaiken kaikkiaan aika takapajuista verrattuna rannikkoon. Wisconsinissa puhelimet ja netit ovat reistailleet pahemman kerran, ihmiset ovat nuivempia ja vanhanaikaisempia. Itse ajattelen esimerkiksi abortin olevan jokaisen oma valinta, mutta asuinpaikkakunnallamme on erittain abortinvastainen meininki - tahtovat sulkea klinikat kokonaan ja taalla vastustetaan suunnilleen e-pillereita ja jalkiehkaisya. Brrh...

        Sopeutuminen ei sinansa ole hankalaa, koska ei jenkkimaailma niin erilainen ole Suomeen verrattuna. Sinulla on myos onneksi oma ohjaaja ja auttaja arjessa ja sen mahdollisissa aimistelyn paikoissa. Ootteko siis jo naimisissa? En muista mita kirjoitit aloituksessa. Onko teilla edessa green cardin haku sun muut paperihommat? Ne jos mitka muuten ovat aikamoisia kiemuroita!


    • Vähän kokemusta

      Ota se asenne, että minne menetkin, ajattelet että nyt olen kotona. Älä siis vertaile muihin paikkoihin äläkä muistele entisiä elinpaikkojasi/olojasi turhan paljon. Sen kun opit, olet aina kotona ja kaikki on ok.

    • amerikkaan

      Moi !

      Suurinpaan osaan asioista ei osaa valmistautua henkisesti ollenkaan, vaan se on siten otettava sitä myötä vastaan, kun asioita tulee. Alku tulee varmaan olemaan hankalaa, mutta ei kannata ensimmäisen tai toisenkaan töyssyn jälkeen vielä luovuttaa.

      Minulle tärkeintä on ollut se, että on omankielistä seuraa. Joskus ei vaan jaksa puhua englantia ja vaikka se on ollut kotikielenä jo pitkään, niin suomenkielistä seuraa ei koskaan ole liikaa.

      Minä en myöskään kehottaisi vertailemaan Suomen ja USA:n tapoja hoitaa asioita, sillä siitä tulee vaan huono mieli. Kotona voi asiat aina järjestää niinkuin parhaaksi näkee.

      Minusta pahinta, mitä sinulle voi sattua, on se, että jäät kotiin. Mene kielikurssille, tilkkutäkkikerhoon tai ihan mihin vaan, mutta älä jää kotiin nysväämään, nimimerkillä kokemusta on.

      Lykkyä tykö !!!!!!

    • Muuttolintunen

      Olipas mielenkiintoista luettavaa. Tuohon vaikeaan maahantuloon minun on varmasti syytä valmistautua hyvin, jotta en vaikuttaisi "puhutteluissa" ihan pelästyneeltä hiirulaiselta. Miekkoseni otti juuri selvää, kuinka monen mutkan takana muuttoni tulee olemaan. Taisi mennä niin, että voin saada työluvan vasta 6-24 kk:n jälkeen saapumisesta. Niin ja koska olemme nyt kihloissa, meidän pitää mennä naimisiin 3 kk:n sisällä muutosta. Juu, jotenkin niin se muistaakseni meni. Paljon paperihässäkkää ja järjestelyjä joka tapauksessa luvassa.

      Paljon epäluuloja hävisi kuitenkin sillä, et nyt haussa olevassa työpaikassa oli sanottu, että jos mieheni valitaan, minulle tod.näk. voidaan järjestää alani töitä. Paikkakunnalla kun on niin paljon Suomesta tulleiden siirtolaisten jälkeläisiä ja kiinnostusta juuriin. Eihän sitä tiedä, saattavat siellä innostua enemmän Suomi-kulttuurin iloista ja riennoista ku täällä;)Mielekästä tekemistä ois kyllä hyvä olla. Jos ei sitä, ni jotain muuta.

      Tuo maiden ylettömän vertailemisen välttäminen on varmasti tärkeä juttu. Saattaa olla semmonen asia, johon helposti sortuu. Niin ja sitten ois jo sama mennä ja hakata päätään seinään, koska ei sillä valittamisella saa varmaan muuta aikaan ku katkeran ihmisen itestään.

      Onko kukaan matkustellut tai asunut Michiganissa upper peninsulan alueella? Millaista meininkiä?:) Niin, ja miten yhteydenpito perheeseen ja ystäviin Suomessa on olonne aika onnistunut? Oletteko matkustaneet usein Suomeen virailuille? Onko siihen liittynyt hankaluuksia? Miten amerikkalaiset ylipäänsä suhtautuvat Suomesta tulleisiin?

      • Seitsemas vuosi menossa

        Olen taalla Marylandissa ollut jo seitsematta vuotta, ja opettanut suomea alkuajat. Olin mm. Minnesotassa parina kesana opettamassa Sisu-seminaarilaisille eli lahinna amerikansuomalaisille suomea. Tuntuu, etta siella pain sita Suomi-kulttuuria onkin enemman kuin taalla. Pari vuotta sekalaisia kaannos ym toita tehtyani jouduin menemaan takaisin opiskelemaan ja olen nyt opettanut englantia maahanmuuttajille jo kolme vuotta. Minnesota tuntuu Marylandissa asuvalle ihanan suomalaiselta luontonsa puolesta. Michigan on varmaan samanlainen.
        Suomessa olen kaynyt kerran vuodessa, lapsia saatuani valilla kerran puolessatoista vuodessa. Mitaan ongelmia ei matkustamisessa tai maahanpaluussa ole ollut. Muista vain laittaa aina jokainen matka USAn ulkopuolelle muistiin tarkasti, silla sita tietoa tarvitset jos aiot hakea kansalaisuutta. Minulla tuo on hakusessa juuri paraikaa. Alkoi kyrsia kun joudun maksamaan veroja mutta en voi aanestaa.
        Taalla missa asun olen ainoa suomalainen kymmenien kilometrien sateella. Ihmisten reaktio on yleensa ai jaa ohhoh, kun kerron kotimaani, mutta sitten se yleensa unohtuu heilta ja myohemmin he luulevat kertoneeni etta olen Norjasta tms. Ihmiset eivat yleensa taalla pain tieda edes missa Suomi on, UPn alueella se voi olla toisin koska siella on niin paljon skandinaaveja. Minusta taalla on ollut vaikea ystavystya ihmisten kanssa. Tutustua kylla, mutta ei ystavystya sen syvemmin. Monille nuorille amerikkalaisnaisille tuntuu olevan kynnys ystavystya sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole sama kulttuuritausta high schooleineen ynna muineen. Paras ystavani onkin minua kymmenen vuotta vanhempi.
        Koti-ikava vaivaa aina valilla, mutta nyt kun on omat lapset niin ei niin pahasti. Soittelen kotiin kerran viikossa, kirjoittelen tavallisia kirjeita ja sahkopostia saannollisesti, ja nuorin siskoni on myos kiusannut minua avaamaan Skypen netissa. Sita en ole viela opetellut kayttamaan, mutta aion se pian tehda. Yhteydenpito ei ole onglema sinansa, vaan se, kuka vaivautuu muuton jalkeen pitamaan sita ylla. Siin akylla karsiutuivat ne, jotka eivat olleet oikeita ystavia alun perinkaan.
        Onnea muuttoon, ja muista etta kulttuurishokki voi iskea masennuksenkaltaisin oirein, mutta siita paasee kylla yli vuodessa!


    • MNam

      Lycka till muuttoosi. Minnesota on hyvä paikka elää, vaikka suomalaisia täällä ei juuri tapaa. Vähän ovat takapajuisia, mutta ...

      Joko kirjoittaja sanoi hyvin kun ehdotti ettet koskaan vertaa Suomea uuteen kotimaahasi. Täällä ei suomalainen moraali ja etiikka ole elossa, eikä maita muutenkaan voi toisiinsa verrata (Suomi voittaisi 90 prosettia ajasta).

      Tervetuloa.

    • teeeeerooo_____

      Olen itse asunut ulkomailla ja tässä pari havaintoa: oma asenne ratkaisee eniten. Kannattaa aina muuttaa sillä mielellä, että paikallisetkin elää kyseisessä maassa ihan tyytyväisinä, joten kyllä sinäkin voit.

      Kulttuurishokki iskee väistämättä. Se tarkoittaa sitä, että vaikka kaikki on periaatteessa hyvin, niin vituttaa lähes jatkuvasti. Tärkeintä on tunnistaa että kyse on kulttuurishokista, se helpottaa omaakin suhtautumista ja muistaa että kulttuurishokki menee kyllä ohitse aikanaan. Parisuhteelle se on kova paikka, kun on jatkuvasti vähän ärtyisä, niin siihen läheiseen sitä tulee sitten purettua. Kärsivällisyyttä ja tässäkin auttaa kun tunnistaa, että kulttuurishokista on vain kyse, eikä mistään perustavasta parisuhteen lopusta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      124
      2150
    2. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      135
      2053
    3. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      211
      1822
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      258
      1498
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1404
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      558
      1181
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      1005
    8. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      942
    9. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      350
      936
    Aihe