.....ja ihan järjissäni niin teenkin....täällähän ollaan ja mennään,sen kummempia miettimättä...siis yleensä..
Mutta tässä taannoin löysin kivan juttukaverin, jonka kanssa "jaettiin" omia asioitamme aika syvällisestikin...ei mitään pervoiluja yms..vaan kahden ihmisen ajatuksia,ilman "taka-ajatuksia". Mutta yhtäkkiä, ilman mitään selityksiä tämä jonka kanssa jaettiin,niin ilot ja surutkin, jätti tervehtimättä kokonaan...
Tiedän toki, ette täällä voi ketään omia, enkä sitä teekkään..mutta jäipähän nyt kaivelemaan.. Semmonen juttu! Mutta eipä tää nyt tähän kaadu..harmittaa vain, hyvän juttukaverin käytös..
Mutta sepä siitä, niitähän "kavereita" täällä piisaa ONNEKSI!!! Ja paljon..
Mutta tässä taannoin löysin kivan juttukaverin, jonka kanssa "jaettiin" omia asioitamme aika syvällisestikin...ei mitään pervoiluja yms..vaan kahden ihmisen ajatuksia,ilman "taka-ajatuksia". Mutta yhtäkkiä, ilman mitään selityksiä tämä jonka kanssa jaettiin,niin ilot ja surutkin, jätti tervehtimättä kokonaan...
Tiedän toki, ette täällä voi ketään omia, enkä sitä teekkään..mutta jäipähän nyt kaivelemaan.. Semmonen juttu! Mutta eipä tää nyt tähän kaadu..harmittaa vain, hyvän juttukaverin käytös..
Mutta sepä siitä, niitähän "kavereita" täällä piisaa ONNEKSI!!! Ja paljon..
Vastaukset 11
Vanhimmat
vaan olis levinny ylelle ne syvälliset ajatukset
...no tuskinpa minä täällä silloin semmoista ihmettelisin....kun ei kuulu tapoihini semmoinen käytäntö..en levittele edes liveen, saatikka sitten yleen kahdenkeskisiä keskusteluja..
...ei mee yleen ikinä mun kuulemat jutut, eikä kyllä liveenkään...et siinä ei pitäs olla syy...
että sun kertomat asiat olivat liian rankkoja hänen kuulemakseen. Hän nyt sulattelee kuulemaansa.
Tai sitten huomasi hiukan ihastuneensa, ja pelkää omia reaktioitaan. Me suomalaiset kun kontrolloimme omaa käytöstämme useimmiten liikaa.
Jatka vaan moikkailiua, eiköhän aikanaan selkene syy.
....näin käynyt. Juttelimme usean viikon aikana ihan kaikenlaista ja sitte yks kaks kaveri joko vaihtoi nimimerkkiä tai katosi jostain syystä.
No meitä on niin monenlaisia, mutta juttutuokioitamme olen jäänyt kaipaamaan.
No, minä voin omasta puolestani kertoa, miksi minä välttelen tiettyä henkilöä. Puhuimme yhden miehen kanssa varsin henkilökohtaisia ja mielestäni hyvinkin kipeitä asioita molemmin puolin. Tuntui kuin olisimme ymmärtäneet toisiamme puolesta sanastakin. Odotin hänen "tapaamistaan" sätissä ja pitkin päivää mietin keskusteluitamme. Saatoimme jutella monta tuntia kahdestaan, eikä ylen puolen asiat kiinnostaneet pätkän vertaa.
Kuin taikaiskusta tilanne kuitenkin muuttui, kun tämä keskustelukumppanini yllättäen käänsi keskustelun seksistiselle tasolle. Olin hyvin hämmentynyt ja yllättynyt, olin tehnyt selväksi jo heti alussa, etten ollut seuraa hakemassa. Tilanne oli minusta erittäin nolo ja ahdistavakin. Ensin toppuuttelin hienovaraisesti ja kun tämä ei mennyt toisen tajuntaan, sanoin suoraan. Hän tietysti loukkaantui, mutta lopetti sen suuntaiset puheet.
Nyt en vain osaa häneen oikein luottavaisin mielin suhtautua, joten en juuri hänen kanssaan juttele. Tervehdin, mutta yritän pitää matalaa profiilia. Tunnistan hänen kommenteissaan ylellä mustasukkaisuuden, mutta hei! En mielestäni ole hänelle sen enempää velkaa, emmehän me ole seurustelleet!
Olitko varma, että hän oli koneellaan? Kyllähän usein tulee hetkiä kun joutuu poistumaan ruudun äärestä, pidemmäksikin aikaa ja nimimerkki jää roikkumaan ruudulle.
Kone tehnyt mullekin välillä tepposet,ettei ole antanut kirjoittaa mitään. Ja oliko kyseessä rekisteröity nimimerkki? Jos ei, kyseessä on voinut olla kuka tahansa samalla nimellä oleva, joka ei sinua edes tunnekaan. Vaihtoehtojahan on paljon...ota selvää...
tai sitten kaverille selvisi, ettei sinulla ole omaisuutta mitä huijata, tai että olet liian fiksu huijattavaksi, jatkoi kenties tyhmemmän etsintää
törmännyt ilmiöön usein. nyt on alkanut vain tulla minusta törkeitä tapauksia:annetaan meili-osoitteet molemmin puolin mutta koskaan ei toinen vastaa.. onko jollain harrastuksena osoitteiden keräys?
Minuu ei yhtää naurata koska kun jonkun kanssa on alkanut juttelemaan ja natsaa kemiat niin miks sitten näin?
Jotenkin tuntuu hoopolta.
Sanois sitten vaikka keskustelun lopussa vaikka että oli kiva keskustella törmäillään täällä tms. Turhat lupaukset pitää yhteyttä on lapsellista,tietääksein valta-osa meistä on aikuisia.
TÄÄLLÄ MYÖS ERÄS JOKA SAANUT LIIAN USEIN
TURHIA LUPAUKSIA.CHATISSA JUTTELU ON LUONNISTANUT
KIVASTI JA OLLAAN OLTU INNOKKAITA.MUTTA KUN SE
LUVATTU TAPAAMINEN LIVESSÄ LÄHENEE,TULEE YKSKAKS
MIELEEN,ETTÄ KUMMASTI NE ENTISET HEILAT OVAT
SOITELLEET JA ÄLÄS NYT VAAN ODOTA LIIKAA SILTÄ
TAPAAMISELTA.MUTTA MITÄ MIELTÄ OIKEESTAAN TAPAA-
MISESSA ON,JOS EI SILTÄ MITÄÄN ODOTA?
Näin on. Melkein vuosi sätittiin, vaihdettiin e-mailit ja kirjoiteltiin. Ja voin rehellisesti sanoa, että meillä oli hauskaa. Jaettiin ilot ja surut. Tämä minun suuri "rakkaus" katosi kuin pieru saharaan. Olen huhuillut (epävoivoisena ja tyhmyyksissäni) häntä mm. tuolla etsintäkuulutus -palstalla, mutta mitään elonmerkkejä en hänestä saa. Olen niin murtunut. Nyyh.