Ajattelin nyt kirjoitella näistä eläkepäivistä.
En tiedä onko kukaan kiinnostunut asiasta.
Esimerkiksi kun jouduit sairaseläkkeelle,miltä se tuntui.Ja miten reakoit kun sait lääkäriltäsi tai muilta kuulla että,olet pysyvästi eläkkeellä oleva?
Mitenkä pitää toimia,muuttuuko sairaseläke vanhuuseläkkeeksi automaattisesti kun täyttää 65v.vai pitääkö sitä itse hakea?
Kun minä jouduin itse sairaseläkkeelle minulla tuli sellainen mitäänsanomaton olotila,ajattelin että näinkö päivät sitten on kuluneet eloniltaan,mutta kummasti sitä vain ihmismieli on sopeutuvainen kaikkeen.
En tiedä onko kukaan kiinnostunut asiasta.
Esimerkiksi kun jouduit sairaseläkkeelle,miltä se tuntui.Ja miten reakoit kun sait lääkäriltäsi tai muilta kuulla että,olet pysyvästi eläkkeellä oleva?
Mitenkä pitää toimia,muuttuuko sairaseläke vanhuuseläkkeeksi automaattisesti kun täyttää 65v.vai pitääkö sitä itse hakea?
Kun minä jouduin itse sairaseläkkeelle minulla tuli sellainen mitäänsanomaton olotila,ajattelin että näinkö päivät sitten on kuluneet eloniltaan,mutta kummasti sitä vain ihmismieli on sopeutuvainen kaikkeen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eläke muuttuu automaattisesti sairaseläkkeeksi iän myötä.
Olet varmaan osuutesi tähänastisessa elämässäsi suorittanut ja voit nauttia eläkepäivistä kunhan terveytesi vaan pysyy reilassa.
Minä olen ollut eläkkeellä jo pian 20 vuotta. Hain vaikeitten kipujeni takia Yksilöllistä varhaiseläkettä , ja ihme kumma, läpihän se meni.
Tuntui kovin mukavalta aluksi, mutta sitten aloin kaipaamaan muutakin kuin oleilua,ja koska en ollut työkyvytön ja eläkekin oli pieni, hain osa-aikatyötä. 2 vuotta kävinkin tuuraamassa eräässä tavaratalossa korjausompelijaa viikonloppuisin ja hänen lomaillaan. Sitten ehkä kyllästyin, tai taisin jo tottua vähäisenpään rahantuloonkin, ja lopetin vieraat työt.
Kyllä kaikkeen sopeutuu, köyhyyteen sekä sairauteen, kun on pakko.
Ei vanhuuseläkkeelle tarvitse hakea, vaan 65 vuotta täytettyään eläke muuttuu automaattisesti vanhuus eläkkeeksi.
Tämä varhaiseläke ei suurentunut eikä pienentynyt, ei myöskään työttömyys-eikä sairaseläke muutu miksikään. Nämä eläkemuodot tiedän, muista en ole varma.
Minä en ole sairaseläkkellä ,mutta työ kyvyttömyys eläkkeelä olen. Olehan kai kertonutkin täällä että jouduin 50 vuotiaana liikenne onnettomuuteen ja loukkaannuin pahoin .Hyvä että jäin henkiin . Ennuste oli etten koskaan kävele koska halvaannuin vyötäröstä alaspäin kokonaan. Olinkin pyörätuolissa aika pitkään ja opin jo sitä elämää vähän. Kuitenkin kovien yötä päivää jatkuvien treenien ansiosta paranemista tapahtui ja kuntouduin käveleväksi,( kaikkien ihmeeksi)tosin tarvitsen pitemmillä matkoilla kepin tai trollaattorin avuksi
Silloin itkin eniten työn menetystä,se oli minulle kaikki kaikessa (olin kouluttautunut uuteen ammattiin keski.iässäja tykkäsin siitä.
Minulle jäi kuitenkin kovat krooniset kivut selkään ja jalkaan ja ajettelin etten jaksa töissä ja muutenkin olenhan kömpelö kumminkin .
Vakuutus yhtiö suostui hyvin eläkkeelle pääsyyn olihan epikriisi se ettei töihin yrittettykään pakottaa.
Alkuun pari vuotta kaipasin töihin niin että itkin koulun aloitus päivänä ja mietin paljon töitä ja olin työkavereiden kanssa paljon yhteydessä. Mulla oli kova kuntoutus saman aikaisesti menossa ja se vei ajatuksia muualle ja aloin sopeutua.
Nyt en enää haikaile työn perään ja aika kuluu hyvin muutenkin. Eihän tästä enää töihin joutaisikaan.
Minä luulen että eläkkeelle jäänti normaalisti on helpompaa kun siihen voi jo varautua? Mitä mieltä olette?
Toisille kyllä tuntuu oleva sittenkin vaikeaa?
Entä helpottaako kun on sairas ja saa jäädä eläkkeelle ? Kertokaa!
Poistatko seriffi toisen viesti,kun näytti ensi erroria niin kirjoitin uuden se kuitenkin meni
perille vaikka ei heti näkynyt!
Minä en ole sairaseläkkeellä, mutta työkyvyttömyys eläkkeellä olen.
Olen täällä jo monesti kertonutkin ,että olin liikenneonnettomuudessa 50 vuotiaana ja loukkaannuin tosi pahasti. Hyvä että jäin henkiin. Ennuste oli etten kävele koskaan .Olinkin pitkään pyörätuolissa ja se on jo eri juttu miten kovalla treenillä kuntouduin kaikkien ( lääkärienkin) ihmeeksi käveleväksi. Tosin pitkillä matkoilla käytän sauvoja tai rollaattoria apuna.
Kuitenkin jäi kovat kivut selkään ja toiseen jalkaan ja krampit .Niiden takia en työhön menoa jaksanut oikein ajatella ja kyllä minä kömpelö olisin ollut vilkkaimmassa iässä olevien lasten kanssa ja koko työssä. Kyllä vakuutus yhtiö olisi ollut vaikka osapäivä työhön laittamassa jos olisin halunnut.Kuitenkaan eivät millään lailla vaatineet koska epikriisi oli niin kova.
Pari vuotta ainakin kaipasin töihin ja olin paljon tekemisissä entisten työkavereiden kanssa. Itku tuli koulun aloitus päivänä aina. Kuitenkin mulla oli yötä päivää pari vuotta niin kovat treenit menossa että siinä riitti tavoitetta ja työkin osittain unehtui.
Nyt osaan jo viettää eläkeläisen päiviä ,ja ihmettelen miten tässä töihin joutaisikaan.
Varmaan eläkeläiseksi sopeuttuu paremmin jos pikku hiljaa työkyky vaikeutuu ,mutta tälläinen sekunnissa tapahtuva muutos vaati kyllä minulta
paljon töitä ja kaiken muunkin uudelleen opettelu.
Jotkut kyllä tuntuvat olevan kriisissä vaikka terveenäkin jäävät eläkkeelle ,vai onkinko se pahempaa? Miten olette kokeneet
tarvinnut mennä työhön, sillä en ollut pärjännyt siellä enää pitkiin aikoihin. Olin hyvilläni kun pääsin eläkkeelle.
En kuitenkaan osannut tehdä mitään kokoaikaisella vapaalla, vaan ensimmäinen vuosi meni sohvalla makaillen tv:n kaukosäädin käden ulottuvilla.
Nykyisin tahtoo päivät kulua liian nopeasti. En kerkiä tehdä kaikkea mitä haluaisin.
Tässäkin toteutui se tavallinen tarina; eläkeläisillä se kiire vasta onkin.
Itse olin muutaman vuoden työkyvyttömyys eläkkeellä. Välillä aika todella mateli. Minusta tuli kirjaston suurkuluttaja. Tutustuin moniin uusiin kirjailijoihin.
Rupesin miettimään, että vieläkö pää kestäisi opiskelua ja niin minä menin kouluun. Kolmen vuoden päästä pitäisi valmistua.
Joten kyllä vanhakin "koira" oppii.
Vanha kunnon espanjalainen sananlasku toteaa ;
- Ei mikään ole sen mukavempaa kuin ensin olla tekemättä mitäänja senjälkeen hiukan - levätä !
(Ajatelkaapa hellepäivää,hidalgoa nojailemassa
valkoiseksi kalkitun kivitalon seinään,sombrero
kasvoilla alas vedettynä ja sormet kitaralla ja alakuloisen sävelen matalana kiertelemässä oliivi-puun oksia!)
Semmoisia,ah semmoisia päiviä halajan.Tuhat on rautaa minullakin tulessa,mikä puolestaan on itsestäni ihan kiva asia.
Mutta seniorikansalaisena en hyväksy ajatusta - kiire !
Se on suunnitteluvirhe,jos eläkeläisellä on kiire.
21 vuotta sitten ja se oli odotettu ja mieleinen hetki. Aluksi olikin kiireitä kun kaikki se mistä oli kauan haaveillut olisi pitänyt saada tehdyksi juuri tässä ja nyt.
Tehdyksi tuli ja harrastetuksi tuli, mutta aika aikaa kutakin joten nyt onkin sitten kaikki jo tehty.
Enää ei ole kiire ja melkein sanoisin että
pyörittelen välillä peukaloita että mitähän viitsisin tehdä. Jotain uutta pitäisi keksiä,
mutta mitä. Siinäpä pulma.
harrastuksien kanssa. Oli nyt sitä kallista aikaa tehdä kaikkea kivaa.
Sitten alkoi kaikki harrastukset jo stressata, almanakassa ei ollut yhtään vapaata päivää. Rupesin ajattelemaan, etteihän minun tarvitse ehtiä kaikkea yhdellä kertaa tehdä, voin valita jotakin syyskaudeksi, jotakin kevätpuolelle.
Kellon olen heittänyt menemään. Pidän ajasta huolen ainoastaan jos on lääkärille meno tms.
Ei ole yhtään huono omatunto, jos laiskottelen vaan. Joku toinen viikko saatan alkuun päästyäni tehdä kaikki mahdolliset ja mahdottomat hommat.
Ei ole vaatimuksia mistään suunnasta, päivieni ohjelmasta päätän itse.
Jonkunlainen terveys on kaikkien mukavien harrastusten edellytys.
Pari viikkoa sitten pärähti varhaiseläkepaperit postiluukusta! Olin siihen saakka osa-aikaisena ja vähän väliä sairaslomalla.
Nyt olo on kuin herralla, ei tiedä minne päin menisi, koitan kuiteskin ensin rauhoittua, ja sitten tehdä pois ne työt, joita ei työssäoloaikana jaksanut tehdä.
Mutta upeeta on, ei tarvii pistää kelloa soimaan, senkun kääntää kylkeä, ja säälii niitä työkavereita, joilla on vielä paljon vuosia jäljellä, ennenkuin sama olotila koittaa.
En ainaskaan valita, saa nähdä miten on sitten jatkossa, tuleeko suru puseroon vai mummoudunko
täysin,mutta aikansa kutakin, sano pässi kun päätä leikattiin.
Oikein mukavia eläkepäiviä!
nelisen vuotta, olin nimittäin osaeläkkeellä tuon ajan ennen ikäeläkkeelle siirtymistäni. Jo osaeläkeaikana olo tuntui hienolta, kun menin vasta yhdeksältä työhön ja pääsin jo työstä kello kolmetoista! Osaeläkettä hain, koska halusin jatkaa tavalla tai toisella työelämässä sairauksistani huolimatta. Ikäeläkkeelle siirtymiseni koin pääsynä eläkkeelle, nyt minulla oli AIKAA tehdä kaikkea sitä, mitä olin aina halunnut. En stressaa itseäni tekemisillä, riittää, kun päivässä on yksi "tapahtuma" tavallisen päivärutiinini lisäksi. Otan eläkkeelläoloni rauhallisesti. Stressaannun ja hengästyn jo siitä, kun eräs ystävättäreni luettelee, mitä kaikkea hän on jo tänään tehnyt ja vielä tulee tekemään! Olemme onnellisia eläkeläisiä, kukin tyylillään!