Totuus on tarua ihmeellisempää. Lapsi voi elää 19 vuotta, näkemättä koskaan aurinkoa?
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1525733
Kun kirjoittaa, edes mielikuvitus ei riitä ylittämään karmeimpia totuuksia, joita ihmiset voivat toisilleen tehdä.
Aiheesta on tehty elokuvia, kirjoja, jne. Mutta ainutkaan niistä ei vedä vertoja tälle totuudelle!
Älkää siis miettikö voiko jotain tapahtua oikeasti, mikäli mielikuvitus riittää rakentamaan rinnakkaistodellisuuden, on todennäköistä että joku jossain kykenee samaan, aidossa elämässä.
Ihmisen raakuus on käsittämätön määre.
Peilaten: Voisiko yhtä suurta rakkautta olla olemassa? Yhtä suurta ja käsittämätöntä määrää HYVÄÄ... jossain tuolla.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1525733
Kun kirjoittaa, edes mielikuvitus ei riitä ylittämään karmeimpia totuuksia, joita ihmiset voivat toisilleen tehdä.
Aiheesta on tehty elokuvia, kirjoja, jne. Mutta ainutkaan niistä ei vedä vertoja tälle totuudelle!
Älkää siis miettikö voiko jotain tapahtua oikeasti, mikäli mielikuvitus riittää rakentamaan rinnakkaistodellisuuden, on todennäköistä että joku jossain kykenee samaan, aidossa elämässä.
Ihmisen raakuus on käsittämätön määre.
Peilaten: Voisiko yhtä suurta rakkautta olla olemassa? Yhtä suurta ja käsittämätöntä määrää HYVÄÄ... jossain tuolla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
maailma tarvitsee, paljon. Ehkä kukin meistä voi pieneltä osaltaan tehdä jotain sen eteen, että maailmassa on rakkautta. Jokainen hyvä ja rakastava teko tuo hiukan valoa rakkaudettomuuden pimeyteen. Keskitytään hyvään. Pahuus on oikeastaan vain rakkauden puutetta - vain varjo, illuusio. Vain rakkaus on todellista, vain rakkaus säilyy.
Toivottavasti nuo lapset saavat kokea nyt niin paljon rakkautta, että pääsevät irti painajaisensa muistoista. Se vasta olisi rakkauden voitto.
Olen kans tuumannut, että monet harrastelijat yrittävät löytää omasta elämästä ideoita tarinalle. Eivätkä keksi ja hyytyvät...
Tai jos kirjoittavata siitä, tulee tylsää pellon laidassa kävelyä -tekstiä.
Eiku keksimään kaikkea hullua. Ja sitten sen toden tuntuiseksi saamiseen käytetään elämänkokemuksia.
Meinaan, että jos sen Itävaltalaisen hullun tarinan olisi keksinyt, olisi ollut ideana hyvä.
pahuutta niin sitä varmaan on. Olisiko joku osannut keksiä sen Irakin Abu Dhabin (vai mikälie) vankilan kidutusjutun, en mä ainakaan.
Tää tapaus ylittääkin kaiken, eikö löydy sanoja, paitsi että kaikki on tosiaan mahdollista, kuten tässäkin oli sanottu.
mutta kuinka moni ajattelee, miten kauheaa elämä on ollut noille ihmisille, ja miten pelottavalta maailma varmaan näyttää heille nyt? Jopa kannustavat ja hyväätarkoittavatkin ihmiset saavat heidät tolaltaan, koska he eivät ymmärrä motiiveja tai yhteiskunnan normeja. Miten heitä voidaan suojella? Miten auttaa heitä kasvamaan kauhean kidutuksensa yli ja elämään vielä jotensakin normaalisti? He eivät varmaan liene edes lukeneet kovin paljon, saati käyttäneet tietokonetta. Kun he alkavat oppia surfailemaan, he löytävät valtavan määrän tietoa itsestään. Miten oudossa asemassa he ovatkaan. Ja luultavasti ovat loppuelämänsä. Kunpa ihme tapahtuisi, ja heistä tulisi rakastavia, viisaita ihmisiä, joiden kokemukset puhuttelevat ihmisiä ympäri maailman. Kunpa rakkaus voittaisi.
Miten moni ajattelee vain sitä, miten voisi käyttää heidän kärsimyksensä omaksi edukseen? Lehtimiehet, valokuvaajat, romaanikirjailijat, kummin kaimat, psykiatrit, naapurit - kaikki yrittävät hyötyä.
Toivon, ettei kukaan lakimies ota tuon hirviön tapausta käsitelläkseen, omaa profiiliaan nostaakseen, ja toivon, että oikeuden määräämä puolustusasianajaja ei yritä kovin kovasti. Antaa miehen mennä vankilan yleiselle osastolle ja joutua kaltaistensa käsittelemäksi. Parempi kaikille.
ehkä parasta terapiaa mennä joukolla katsomaan hirviötä, joka istua nököttää sellissään kalterian takana. Ottaa hänestä valokuva muistoksi - painajainen, joka on nyt hoidettu pois. Ja sitten poistua paikalta vapaaseen maailmaan.
Jos joku tekee tapauksesta kirjan tai filmin, tuo olisi hieno päätös, luulisin.