Hei... Musta tuntuu etten kestä enää. Olen "ihastunu" yhteen samaa koulua käyvään poikaan, jota en edes tunne. En vaan tiedä miksi ajattelen sitä koko ajan ja tuijotan sitä salaa välitunneilla ym kaikkea typerää. En aio tehdä mitään "aloitetta" koska tieän että olen niin ääliöluuseri jonka olemassaolosta ei tiedä kukaan että se vaan johtaisi johonkin hirvittävään. Vihaan itseäni tuhannesta syystä joista yksi on tämä pakkomielle tuosta tyypistä. Tiedän hänestä vain nimen, luokan, ulkonäön (tietysti), millaisissa porukoissa liikkuu... Haluaisin toki että jotain voisi tapahtua mutta kun en vaan kykene tekemään mitään. Mitä siis voisin tehdä??
Tiedetään, noloa kirjoittaa tämmöstä mutta sama se.
Niin ja minä olen seiskalla, toinen ysillä.
Kiitoksia x(
Tiedetään, noloa kirjoittaa tämmöstä mutta sama se.
Niin ja minä olen seiskalla, toinen ysillä.
Kiitoksia x(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aika normaalia. Mä pääsin "eroon" uusimmasta tollasesta just vähän aikaa sitten. Vaikka olen jo "iso tyttö," niin sellasia hupsuja juttuja sattuu. Mutta mä muistan, että tietty erityisesti seiskalla oli niitä "ooh mikä ysiluokan poika, toivottavasti se huomaisi mut ja ei pitäisi mua kakarana, mähän olen jo iso tyttö ja me sovittas yhteen, eiks niin, eiks niin????!!!11" Niistä pääsee yli ja sit tajuaa, että eihän siitä tosiaan olis mitään tullutkaan. Joko löydät jonkun vielä kiinnostavamman, tai sitten unohdutat asian päästäsi.
Vaikka mä ite suhtaudun noihin 7 9lk haaveiluihastuksiin aika pessimistisesti, niin ei se tietenkään estä sinua tutustumasta poikaan kaverina.
laita sille salaa kirje vaik kaappii mistä sitä tiätää mihin se johtaa
"Laita kirje kaappiin.." Noniin, tuollaiset voi unohtaa heti samantien.
Olen lukion toisella, ja itselläni on suoraan sanottuna tismalleen samanlainen tapaus meneillään(Paitsi että "hän" on minun ikäiseni).. On ollut jo yli vuoden. Olen usein ajatellut, että jos on Platonista rakkautta (Suorastaan jumaloi toista ihmistä, hänen tietämättä siitä), niin onko se tällaista? Kyllä tiedän, että jos en "saa" häntä, niin sitten saan kai jonkun muun - siihen asti joudun vain kärvistelemään tunteitteni kanssa.. En tiedä, lähteekö tunne pois edes lukion jälkeen.. Enkä tiedä, milloin minulla olisi viimeksi ollut näin suuri tunnelataus jotain toista (Tuntematonta)henkilöä kohtaan.. Tuskin on ollutkaan.
Mä oon ihastunu ihan tuntemattomaan tyttöön, enkä edes jaksa miettiä mitä tekis. Kyllä se kiinnostus ennemmin tai myöhemmin lopahtaa jos et todellakaan tee mitään sen suhteen. Totta kai haluaisin jotenkin tutustua siihen tyttöön, mutta oon niissä asioissa vähän halolla päähän lyöty. Kummallisinta kaikessa on kuitenkin huomata että vaikka miten itsevarma oot samansukupuolen seurassa, se saattaa olla jotain ihan muuta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Yks mun luokkalainen oli aika moinen tossu mitä tuli sen kavereihin. Se istu hiljaa nurkassa ja kaikki piti sitä jotankin sosiaalisesti kyvyttömänä, kunnes se sit tuntu kiinnostuneen tytöistä. Se pisti päälle vähän vetävämmän näköset kuteet ja ei menny kauaakaan kun sillä oli jo aika mukavan olonen tyttö kainalossa, ja vielä näyttää olevan suhde kunnossa, vaikka siitä onkin jo pari vuotta.
Älä heitä kirvestä kaivoon, toiset osaa, toiset ei.. Mutta se on täys fakta, että vaikka et osaiskaan niin joku joka osaa, tulee sun luokse jos oot tarpeeks omalaatunen. :D
Kiitoksia vastauksista! :>
Ja etenkin noista omista kokemuksista. Piristi kyllä vähän, se että onhan niitä muitakin epätoivoisia... Mutta tuskin koskaan tulee tämä "juttu" onnistumaan. Siitä oon varma. Mietin kuitenkin miten voisi vaikka saada toisen meseosoitteen tai jotakin :D