rukajärven suunta

Siellä lahdenpohjan ja Viipurin välillä on tosi huono tie, varaudu ottamaan tekarit suutasi jotteivät säry suuhun ja aikaa ajomatkaan reilusti

Porajärveltä Sukkajärvelle on melkoista sontaa koko tie. 2006 toukokuun lopussa kuitenkin varovasti ajamalla ajettavissa VW Golfilla (silloin reitti Porajärvi-Sukkajärvi-Voloma-Mujejärvi). Kuitenkin toukokuun alussa noilla korpitaipaleilla voi olla melkoinen rospuutto, märkää, lammikoita, upottavaa liejua.

Melkoisen reitin olet suunnitellut ja olennaisinta tuossa on retken sisällön suhteen se, kuinka paljon olet varannut aikaa koko retkellesi. Itsellänikin on telttailukokemuksia taistelupaikkojen äärellä itärajan takana ja myönteisiä pelkästään. Rukajärven suunnalla on varsin paljon paikkoja, missä käydä. Ongelmana on toisaalta se, että ne ovat kovin etäällä toisistaan.

Tahkokosken suunta on mielenkiintoinen. Sinne on helpoin neuvoa Ontrosenvaarasta käsin. Noin 200-400 m ennen Tsirkka-Kemijoen siltaa kääntyy hiekkatie Kostamuksesta päin tullessa vasemmalle. Se on vanha Kiimasjärven tie. Sitä ajetaan muistaakseni pari kilometriä, kun tulee tienristeys oikealle. Siinä oli pari vuotta kälysen epämääräinen kyltti, joka hoiti viitoituksen tehtävää Koivukumpu-nimiseen majapaikkaan. Kyseessä on Tahkokoski ja suomalaisten Asko-nimisen kenttävartion paikalle rakennettu Karjalan tasavallan omistama hirsimökkikylä (3-4 mökkiä...) Kuljettuasi tietä kääntymisen jälkeen ylität jonkun kilometrin jälkeen rautatien, jonka jälkeen tulee valittavaksi joko suoraan tai vasemmalle. Vasemmalle kääntyessäsi päädyt Tahkokoskelle. Tien oikealla puolella on kallioista kukkulamaastoa, jonka juurella Tsirkka-Kemijoen rannalla sijaitsi jatkosodan aikana Alkatsaari -niminen kenttävartiosto. Tuon kallioharjanteen pohjoispäässä on kenttävartio Askon maastot ja se Koivukummun mökkikylä. Paikalla on komea koski ja sen ylittävä riippusilta. On ihan poikkeamisen arvoinen paikka. Tuo rautatien ja Tahkokosken välinen alue oli venäläisten motittamana elokuussa 1944 ja sillä alueella käytiin kiivaat taistelut kolme viikon ajan. Rautatien ylittäessäsi ja ajaessasi em. risteyksestä suoraan tulet Tsirkka-Kemijoen ylittävälle sillalle. Ennen jokea on rautatien kahta puolta sodanaikaisen kenttävartio Arkun tukikohtamaastoa ja se toimi alueen kenttävartioiden komentopaikkana tuolloin. Ylitettyäsi joen käänny heti kohta tulevasta risteyksestä oikealle ja aja korkeintaan n. 1 km sillalta niin päädyt kenttävartio Joen maastoon. Tuolla alueella käytiin syyskuussa 1943 kiivaat taistelut, jossa 27 hengen suomalainen kenttävartioston miehistö piti puoliaan n. 700 hyökkäävää venäläistä vastaan usean tunnin ajan ennen kuin saivat naapurivartioista apua ja ajettua hyökkääjät pois alueelta. Maastosta löytyy vielä hyvinkin noita kenttävartioiden merkkejä.

Rukajärvellä on helppo myös poiketa Ontajoen takana olevassa tukikohta Piipussa, mikä löytyy joen jälkeen n. 1 km:n päästä vasemmalle kääntyvän peltolohkolle menevän peltotien ja villiintyneen pellon pohjoispään jälkeen n. 200 metriä peltolohkosta pohjoiseen. Siitä käy ilmi todella selkeästi korsut ja siilimäinen puolustusrakennelma. Rukajärven kylä sinällään on melkoinen pettymys, mutta sen sijaan Tiiksa on ihan ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Raappanan majan alkuperäinen paikka löytyy siten, että käännyt Tiiksan kylälle viimeisestä Rukajärven puoleisesta hiekkatieliittymästä. Se on muistaakseni 3. järjestyksessään kun tullaan Kostamuksen suunnasta. Aja tuota raittia pitkin suoraan reilusti asutuksen lävitse ja käänny raitin vasemmalla olevan niittytaipaleen jälkeen vasemmalle, kun eteesi tulee metsän keskeltä lisää rakennuksia ja tie haarautuu päätienä suoraan ja vasemmalle nousee hieman kapoisempi tie kumpareelle. Tuon kumpareen päältä avautuu maisema Novinkajärvelle ja päädyt Oleg Hrupin pitämään Tiiksan Lomakylän pihaan. Rakennukset ovat kirkkaan punaisia pienehköjä hirsimökkejä hiekkaisen kangastöyryn harjalla todella kauniilla paikalla. Tuolla paikalla sijaitsi jatkosodassa kenraali Raappanan esikunta ja Raappanan maja. Oikealla kädellä on tosi kaunis harjuniemi, josta löytyy taistelukaivavantoja ja sisäänpainunut betonoitu korsurakennelma. Hrupin mökkien majoitustaksa on todella edullinen, muistaakseni 11 euroa/hlö ja hän majoittaa tarvittaessa tuohon hintaan yhdenkin hengen noihin mökkeihinsä, joita ei ole päärakennuksen ohessa vasta kuin kaksi kappaletta. Mutta majoitustilat ovat uudehkot (n. 4 vuotta vanhoja) ja tosi siistit. Olegilla on myös erittäin hyvä sauna päärakennuksessa.

Rukajärven jälkeen lähtiessäsi Repolaa kohden on matkan varrella Pajarijärven kohdalla kapea kangas, joka oli Omelianmotin koukkauksen tielletulokohta ja siinä käytiin voimakkaat taistelut ja maastosta löytyy kyllä merkkejä noista tapahtumista. Ennen Repolaa noin viitisen kilometriä on se kuuluisa Virrankapeikko, mikä on tullut suuremmalle yleisölle tutuksi ainakin Rukajärven tie -elokuvasta.

Kollaan taistelupaikkoja et voi olla huomaamatta, kun lähdet Suojärveltä kohti Pitkärantaa. Ajosuunnassasi vasemmalla puolella tietä on muistomerkki, joka on ennen Kollaanjoen ylitystä. Ylitettyäsi sillan käänny kumpareilta oikealle ja jatka matkaa kävellen eteenpäin, niin sieltä löytyy paljon mielenkiintoisia paikkoja. Itseltänikin on tuolla syvemmällä maastossa vielä käymättä.

Ennen Pitkärantaa on Nietjärvi, joka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Minun on hieman vaikea neuvoa sinua sinne uuden tien takia tästä suunnasta, joten neuvon sinne tien ns. rantatieltä, joka lähtee Pitkärannasta kohti Salmia ja Aunusta. Kun lähdet ajamaan Pitkärannasta kohti Salmia, niin käytännössä lähes heti taajaman päätyttyä tien pudotessa teräväpiirteiseen notkelmaan kääntyy leveä hiekkatie vasemmalle. Tästä on muistaakseni korkeintaan 1,5 km Pitkärannan keskustaan. Aja tätä hiekkatietä vajaa kymmenkunta kilometriä kunnes tulet T-risteykseen. Nietjärvi on siinä oikealla puolella ja T-risteyksessä olevan hiekkaharjanteen päällä kulkee suomalaisten takimmaiset puolustuslinjat, joissa käytiin kiivaat taistelut heinäkuun puolivälissä 1944. Tuota T-risteystä ennen on kaksi etummaista puolustuslinjaa, joista toinen oli nimeltään Maximoff-linja saaden nimensä tuolla kohtaa sijainneen talon mukaan. Ko. talon kivijalka on vielä tänäänkin erotettavissa maastossa. Alueella kannattaa liikkua laajalti. Se on eräs vaikuttavimpia sotahistoriallisia kohteita rajan takana ja säilynyt erittäin havainnollisena näihin päiviin saakka. Mikä päädyt jatkamaan tuota tietä eteenpäin päädyt tuolle uudelle Petroskoihin menevälle tielle jonkun kilometrin jälkeen eli kääntyessäsi vasemmalle olet menossa kohti Sortavalaa.

Tässä joitakin vinkkejä mielenkiintoista retkeäsi varten.

minä päivänä olet vartiuksessa menossa ? olen haaveilut matkasta ja viisumi on valmiina olis mukavampi reissata kaksin itse ajelesin enduro moottoripyörällä mies savosta