kuuluu olla sellaista ettei lapsilla ole mahdollisuutta levätä kun vähän hengästyttää. Sen kuuluu olla raskasta, vaativaa, ja samalla yleiskuntoa kehittävää.
Samoin lapsia ei missään nimessä saa viedä autolla kouluun ja harrastuksiin, vaan ne pitää saada kävellä tai polkea. Saatanan vastuuttomat torvelovanhemmat.
Viimeisten 10 vuoden aikana nuoriso on lihonnut keskimäärin 7 kiloa. Se on kahden sipsipussin verran vuodessa. Pitäisikö jotain ehkä tehdä, ja nopeasti?
Samoin lapsia ei missään nimessä saa viedä autolla kouluun ja harrastuksiin, vaan ne pitää saada kävellä tai polkea. Saatanan vastuuttomat torvelovanhemmat.
Viimeisten 10 vuoden aikana nuoriso on lihonnut keskimäärin 7 kiloa. Se on kahden sipsipussin verran vuodessa. Pitäisikö jotain ehkä tehdä, ja nopeasti?
Vastaukset 7
Vanhimmat
on tärkeää! Nykyään tahtoo olla sellainen tyyli, että jos jostakin tunnista koulussa nipistetään, niin todennäköisesti liikunnasta. Sehän ei ole "oikea" oppitunti, vaan "vain" liikuntaa.
Koululiikunta pitää olla hauskaa, mukavaa, mukaantempaavaa ja tietysti myös jollakin lailla vaativaa... mutta ei sen tarvi/pidä olla kauhean raskasta. Jos liikuntunnit ovat liian rasittavia, vaativia ja veri suussa-tyyliin eteenpäin meneviä, niin siitä jaa monelle tosi paskamainen maku suuhun liikunnasta. Ja se aiheuttaa varmasti sen, että liikunnasta tulee pakkopullaa ja sitä ei varmasti harrasteta myöhemmin. Monella on niin pahoja muistoja koululiikunnasta, että aikuisiällä ei haluta missään nimessä harrastaa liikuntaa, ei vaikka se tekisi hyvää ja olisi terveydenkin kannalta "pikkupakollista".
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että jos/kun lapset käyvät harrastuksissa, he voivat ihan hyvin mennä sinne joko jalan tai pyörällä. Riippuu tietenkin paljon siitä, minkä verran on harrastukseen matkaa. Itse sanoisin, että sellainen reipas 5 km on aika passeli matka pyöräillä edestakas ( 10 km yhteensä). Pienten lasten kanssa pitää tietenkin harkita mikä on heille kohtuullinen pyöräily/kävelymatka.
Sen verran vielä, että kyllä se yleiskunto kehitetään ihan jossain muualla kuin koulun liikuntatunneilla. Lapset ovat luonnostaan liikkuvia ja heillä peruskunto on yleensä aika hyvä. Tietenkin on myös niitä lapsia, jotka ovat tottuneet, että heitä kuljetetaan kouluun, kavereille ja vapaa-aika vietetään television ja tietokoneen äärellä...
Onneksi täällä maalla on lapsilla muutakin tekemistä kuin katsella tv- ja tietokoneruutuja. On lääniä missä temmeltää, metsää missä seikkailla ja koulu parin km päässä, jonne mennään aina pyörällä. Ja nyt kun tuli kesä, saatiin tramboliini koottua... siellä kunto kohoaa ihan itsekseen!
Liikunnantäyteistä kesää kaikille!
Hyvä pointti! Lasten liikuntataidot kehittyvät pääasiassa muun kuin koululiikunnan parissa. Eli lapset liikkumaan kotona ja harrastuksissa. Nykyisillä bensanhinnoilla voisi luulla,että taloudellisuuskin alkaa ajaa takaisin omaehtoiseen liikuntaan. Järkeä kuljetuksiin, ettei turhanpäiten istuttaisi autossa. Juoksuleikit ja kävely/pyöraäily kunniaan! Yläkoulun komea skootteririvistö vaihtukoon polkupyöriksi!
liiku. Kyllä elämä perustuu liikuntaan monella tavoin. Se vaikuttaa jopa lukemaan oppimiseen.
Ei se ole ollenkaan liikaa tuo koululiikunta.
Tiedän pojan, joka ei oo ulkona juuri ollenkaan, kun pääsee koulusta. Illat pitkät pelaa pleikkaria ja isä kuskaa kouluun, jonne on 1 kilometri.
Suosittelimme pojalle sählykerhoa, muttei sen tarvinnu mennä, kun ei se halunnut. Fiksut vanhemmat.
Vanhempia pitäisi laissa kieltää lasten kouluun vienti autolla. ( oikeasti liikuntarajoitteliset tietty eria asia ).
Tulisi päivittäin pakollinen liikunta tehtyä, kun lapset kulkisivat jalkaisin, tai pyörällä.
On se melkoinen autorumba nykyjään koulujen pihalla, kun lapsia tiputellaan koulun ovelle. Hyvä ettei vielä kanneta sisälle tuoliin saakka.
viime kesänä maalle ja lapset menivät pienehköön kyläkouluun. olen aivan järkyttynyt, miten huono kunto useimmilla koulun lapsilla on. esim kun syksyllä oli koulujen maastojuoksuihin karsinnat, kertoi eskarissa oleva tyttäreni, että oli voittanut ne, vaikka mukana oli myös 1-2 luokkalaiset tytöt ja pojat. vain tyttäreni ja yksi toinen (tokaluokkalainen poika) oli jaksanut juosta kokonaan vajaan kilometrin matkan.
vaikka maalla asuvat, nämä lapset eivät harrasta juuri muuta kuin tietsikkaa ja pleikkaria. minua katsotaan kummeksuen, kun vien lapsiani harrastuksiin viikolla. meiltä keskustaan 25 kilsaa, vähän liikaa alle 10 vuotiaiden kuljettavaksi. kerran poikani luokkakaveri olisi tahtonut poikani joukkueeseen mukaan. otinkin harjoituksiin. ei tullut toiste, kun oli "niin kovat harjoitukset, tuli ihan hiki" ja äiti oli sanonut, että "älä itseäs tuolla ala väsyttämään" ja äiti ei kuulmma edes ehdi kuskaamaan.
Mitä jos lopetettaisiin se koulun syyttäminen? Vastuu lasten liikkumisesta kuuluu pelkästään vanhemmille, ei millekään koululle eikä etenkään kaikille pakollisille ryhmäliikuntatunneille, joissa yksilöllisiä eroja ei mitenkään pystytä huomioimaan tarpeeksi hyvin. Niin kauan kun koulun odotetaan hoitavan homma kotiin, välinpitämättömät vanhemmat voi ihan rauhassa kuvitella että eihän se lasten liikuttaminen heidän tehtävänsä ole...
Mielestäni koululiikunnan pitäisi ennemminkin huolehtia siitä, että lapsilla on mahdollisuus tutustua monipuolisesti eri liikuntamuotoihin (joista voi vapaa-ajalla valita omansa), ja samalla tarjota virkistävää vaihtelua muuten niin teoreettisille koulupäiville. Sen lisäksi että raskas koululiikunta olisi myrkkyä niille, joita koululiikunta ei muutenkaan innosta, se vaikuttaisi negatiivisesti myös moniin liikunnallisiin oppilaisiin: rankan tuplatunnin jälkeen ei välttämättä jaksa enää mennä liikuntaharrastukseen ja polkaista sieltä pyörällä kotiin, näin yhden esimerkin mainitakseni. Pahimmassa tapauksessa rakas liikuntaharrastus pitäisi lopettaa kokonaan, jos riittävän suuri osa harkoista osuisi samoille päiville koululiikunnan kanssa.
Jos koulun halutaan lisäävän pahostustaan lasten liikkumisen eteen, sen tulisi ehdottomasti kannustaa lapsia vapaaehtoiseen liikuntaan esim. välituntisin.
Ainakin täkäläisellä ala-asteella suurin osa lapsista seisoo vaan paikallaan välitunnit. Joskus aiemmin pihalla oli mm. pensaita ja puita, jotka tarjosi puitteita erilaisille pihaleikeille (joita myös leikittiin jatkuvasti), nykyään ne on poistettu ja loppukin sora on korvattu tylsällä asfaltilla. 600 oppilaan kansoittamalla rumalla asfalttipihalla on jokunen keinu ja ruutuhyppelyruudukko, jonka yksinkertaisuuteen kyllästyy hetkessä. Sellainen ympäristö ei paljon innosta liikkumaan.
Paikallisella yläasteella asiat on vieläkin huonommin: sen pihalla on pelkkiä penkkejä. Moni oppilaista ei siis edes seiso paikallaan, kun istumatilaa riittää.