ongelmia koiran kanssa

Mielestäni kaikkea ei voi selittää johtajuusongelmilla, itse en edes usko, että ovesta kulkemisella on mitään väliä koiran kanssa. Kulkeeko sudet aina jonossa peräkanaan? Tuskin. Koira kun on koira eikä puhdas susi.

Kuten hökkö sanoi, lisää kontaktinottoharjoituksia, tännetulo harjoituksia vaikka jollain pellolla liinan kanssa tms. pitkän narun. Koirapuistossa on ihan turhaa, kuten muuallakin pyytää koiraa luokseen jos tietää että on mahdollisuus ettei koira tule. Itse odottelisin rauhallista hetkeä tai hakisin koiran itse, koska jos koira pitää puistossa olosta ja tietää että tänne tarkoittaa poislähtöä, ei se tännetulo toimi välttämättä puistossa jatkossakaan. Itse käytän sanaa "mennäänkö", jota käytän ainoastaan puistossa, koira ns. itse päättää lähdetäänkö =) Muuten riittää se, että lähden itse portille.

Tuohon hyppimiseen jne en edes viitsi neuvoa mitään, kun itsellä ei kokemusta ja se poistotutus riippuu aina siitä, onko kyseessä puhdas pelko/arkuus/innostus/puolustus vai mitä.

ealia kirjoitti:

Mielestäni kaikkea ei voi selittää johtajuusongelmilla, itse en edes usko, että ovesta kulkemisella on mitään väliä koiran kanssa. Kulkeeko sudet aina jonossa peräkanaan? Tuskin. Koira kun on koira eikä puhdas susi.

Kuten hökkö sanoi, lisää kontaktinottoharjoituksia, tännetulo harjoituksia vaikka jollain pellolla liinan kanssa tms. pitkän narun. Koirapuistossa on ihan turhaa, kuten muuallakin pyytää koiraa luokseen jos tietää että on mahdollisuus ettei koira tule. Itse odottelisin rauhallista hetkeä tai hakisin koiran itse, koska jos koira pitää puistossa olosta ja tietää että tänne tarkoittaa poislähtöä, ei se tännetulo toimi välttämättä puistossa jatkossakaan. Itse käytän sanaa "mennäänkö", jota käytän ainoastaan puistossa, koira ns. itse päättää lähdetäänkö =) Muuten riittää se, että lähden itse portille.

Tuohon hyppimiseen jne en edes viitsi neuvoa mitään, kun itsellä ei kokemusta ja se poistotutus riippuu aina siitä, onko kyseessä puhdas pelko/arkuus/innostus/puolustus vai mitä.

Eihän ne jonossa kulje, mutta kyllä se johtajapari ja muutenkin arvoasteikossa korkeammalla olevat siinä susilaumassa ensimmäisinä kaiken tekee (esimerkiksi heikompi arvoiset syövät viimeisenä).
Ja siinähän tuossa ovessa kulkemisessa juuri on kyse. Arvojärjestyksestä.

Toimii myös niiden tuttavien perheissä, jotka eivät luovuta heti ensimmäiseen vastoinkäymiseen.

Koirasi selvästi päättää, että sen tehtävä on vahtia kaikkea ja kaikkia. Sinä et ole riittävän hyvä vahtimaan vaikkapa kotianne. Riippuu rodusta ja yksilöstä, että kuinka epäröivästi se suhtautuu vieraisiin. Ei aina tarvita huonoja kokemuksia taakse.


Eli. Kun vieraita tulee niin ovea ei edes avata ennenkuin koira istuu jossain etäänpänä ja rauhoittuu. Tästä kannattaa kertoa vieraille etukäteen. Etteivät vaan ala huhuilla ja koputella oviin tai muuten käyttäytyä koiraa hermostuttavasti.

Riekkuva koira ei missään tapauksessa saa olla ensimmäisenä vieraita vastassa!!!!!
Rauhallinen koira, josta ei ole ongelmaa, saa puolestani vaikka avata oven vieraille. Tapauskohtaista siis.

Tämä voi vaatia avustajaa. Toinen siis avaa oven ja toinen vahtii, että koira pysyy paikallaan. Avustajaa ei tarvita silloin jos koira istuu pyynnöstä paikallaan, vaikka se tärisee innosta.

Vieraat saavat nyt siis ottaa päällysvaatteet ja kengät pois. Minusta on myös hyvä, että siirrytään väljempiin tiloihin, pois eteisestä.

Vierailta pitää myös VAATIA, että "nyt ette edes koske koiraan ennenkuin se on rauhoittunut ja minä annan luvan tutustumiseen". "Ette saa edes puhua ja leperrellä sille tai laitan koiran heti toiseen huoneeseen". Tämän voi kertoa napakasti tai ystävällisesti riippuen ystävistänne.

Jos koira vain riekkuu ja räyhää niin siirto toiseen huoneeseen HETI ja ilman huomiota vaikka sitten koko vierailun ajan.
Koiraa ei saa komennella vaikka se huutaisi oven takana. Tosin heläytin tässä kohtaa räminätölkkiä ja koirani hiljeni heti. Kaikilla se ei toimi.

Jos kaikki sujuu hyvin ja koira rauhoittuu niin sitä tervehditään VAIN rauhallisesti HETKEN AIKAA ja aika miedosti. Kannattaa pitää koiralla pantaa tai jopa hihnaa, jotta sen touhua voi kontrolloida. Jos koira riekkuen pääsee käsistä luiskahtamaan niin takaisin eristykseen.

Toistoa ja toistoa ja toistoa. Jotkut oppivat muutamasta kerrasta kuten villakoirani, jotkut taas ovat kovapäisempiä. Kaiken pitää tapahtua just nyt eikä vasta sitten kohta. Asia hoidetaan kunnolla, eikä vaan vähän sinnpäin.
"tää nyt tässä riehuu ja mun pitäs laittaa se toiseen huoneeseen mutku sit sille tulee paha mieli...?

Meilläkin käy vieraita, jotka eivät pidä koirista vaikka olisi mikä rotu kyseessä. Heitä ärsyttää tällainen "koiraan keskittyminen". Koiran pitäisi ikäänkuin automaattisesti olla rauhallinen ja pysyä etäällä jos sitä ei silitellä.
Kun asian osaa kunnolla selittää niin jotkut ymmärtävät miksi koiraa pitää kouluttaa myös vieraiden paikalla ollessa.

Itse olen tämän kolmannen koiran kanssa välillä päästänyt tilanteen useiden vieraiden TOIVOMAAN suuntaan. Monilla on itselläkin joku koira ja yleensä -ei tottelevainen pienehkö. Heiltä ne parhaat neuvot tulevatkin. Esim. koira tulee vihaiseksi jos sitä kieltää!? Lasta saa kieltää mutta koiraa ei.

Kyseessä on nyt nuorehko isovillakoira. Ongelmathan kasvaa kun koira kasvaa.
Se tykkää vieraista ja höösää aika tavalla. Alkoi esiintyä hyppimistä ja koira kiihdytti itsensä (vieraiden avulla) painileikkiin. 24kiloinen hyppii päälle ja vaatii huomiota koko ajan.
Sitten alkoi hellä hampaiden käyttö. Pikkulapset ovat kauhuissaan mutta sitähän ei lapseton voi ymmärtää. Pikkulasten astumisyrityksiäkin on ollut. Sen kielsin heti.

Sitten vieraat vihdoinkin alkoivat sanoa, että voisko tuo koira jo rauhoittua? Alkaa kuulemma jo ärsyttämään ja jopa pelottamaan.
HEUREKA! Sitähän yritin joskus selittää. Nyt pieni ja suloinen on joskus iso ja hermostuttava.
Käytäntö kuitenkin on se paras lääke. Ei siihen lopulta montaa kuukautta mennyt.
Ei heitä haitannut palveluskoiran koulutus. Niin hienosti käyttäytyvä koira, että halusivat itsekin samaa rotua. Miksiköhän ne isot tappajkoirat olivat niin ihania? Oisko kuitenkin se koulutus syynä?

Siitähän kaikki lähti kun vieraat pahastuivat etten päästänyt suloista villakoiran pentua heti heidän kanssaan leikkimään. "Ei noin suloista koiraa tarvitse kouluttaa niinkuin niitä isoja koiria". "Miksi sä noin kovasti siltä vaadit...lussun lussun ihana koira"?
"Täytyyhän koiran saada leikkiä ja miksi sen pitäisi istua rauhassa kun vieraita tulee"?

Mitäpä silloin aiemmin sanoin? Siksi kun, tilanne tulee pahenemaan ja toisekseen koira ei tunnista arvokkaita vaatteita tai sitä, että nyt vieras ei tällä kertaa jaksaisikaan leikkiä. Saati, että koira ymmärtäisi varoa likaamasta ihmisiä kuraisilla tassuilla. Koira on koira.

Koira ei ollut kovin kiinnostunut lapsista mutta jos nämä juoksivat tai riehuivat niin koira ärähti. Tämä herätti vieraat ja koira olikin epäluotettava.
Se siis komensi lapsia, että noin ei täällä toimita! Sitä kyllä kiinnosti alistaa lapsia. Koira siis sai alistaa lapsia mutta ihminen ei saanut alistaa koiraa, ettei koira masennu!?

Vihdoin sain oikein vierailtakin luvan koiran kouluttamiseen. Eihän se meidän perhettä uhitellut tai hyppinyt jne. Vieraat vain saivat parhaat palat osakseen, ihan hyvä niin. Nyt he jo uskoivat, että kyllä se villakoirakin saattaa olla vihainen tai ärsyttävä ja rasittava/huonosti koulutettu.

Koiran ärähdyksen jälkeen minä ärähdin ja saman tien koira toiseen huoneeseen ja pitkäksi ajaksi. Vasta kun vieraat olivat lähteneet laskin koiran vapaaksi mutta en antanut sille huomiota.
Koira oli nöyränä.
Kovapäinen koira ei välttämättä näin äkkiä reagoi vaan olisi riekkunut toisessakin huoneessa. ´

Kun koira on yrittänyt vaatia minulta huomiota niin ajan sen pois. Se alistuu, ei siis masennu. Kun minulle sopii niin leikin koiran kanssa ja minä päätän koska leikki loppuu.

Siitä lähtien koira istutettiin ennen vieraiden tuloa. Riittävän etäälle, että koira pysyy rauhallisempana. Kielsin ja estin riekkumisen. Aika helppoa näin pienen koiran kanssa ja kun tottelevaisuus muuten on hanskassa. Vapaana ollessa se seuraa tekemisiäni koko ajan ja tulee heti kutsusta luokse, iloisesti.

Mutta edelleen tulee kotiimme ihmisiä, jotka kyseenalaistavat sen, että pitääkö koiran istua rauhassa kun vieraita tulee? Jotkuthan tykkäävät rajuista leikeistä ja koiran kanssa painimisesta.

Pointti onkin se, ettei koira useinkaan pysty erottamaan, että miten käyttäytyä kunkin vieraan kanssa. Ainakin tämä villis käyttäytyi ihan yhtä raivostuttavasti oli vieras sitten epäilevä, pelkäävä tai koiria inhoava. Koira koki kaikki heidä leikkikavereiksi. Vieraan huomioimattomuus ei tehonnut. Koska suurin osa vieraista antoi huomiota.

Ongelma on nyt siis ohi. Käytös on saatu haltuun. Näin.

Vieraat eivät enää määrää kodissamme edes tutkimusmielessä. Koiran koulutuksesta ei enää neuvotella ja suurin osa vieraista on nyt tyytyväisiä ja villakoiran maine taas pelastui.
Koira on iloinen ja tykkää kun tehdään temppuja ja touhutaan yhdessä. Sille on selvää, ettei sen tarvitse komentaa perhettämme. Se myös tietää, ettei sen tarvitse pelätä meitä. Se on rohkea eikä hauku vaikka muut koirat haukkuu. Naapurissa haukkuu viisi koiraa.
Toimin vain kuten emokin toimii.

Toistan, että näin helposti se ei käy kaikilta. Se, ettei koiran hyppimistä huomioitu, ei toiminut. Jäähy toimi.

testattu ja hyväksi todettu kirjoitti:

Toimii myös niiden tuttavien perheissä, jotka eivät luovuta heti ensimmäiseen vastoinkäymiseen.

Koirasi selvästi päättää, että sen tehtävä on vahtia kaikkea ja kaikkia. Sinä et ole riittävän hyvä vahtimaan vaikkapa kotianne. Riippuu rodusta ja yksilöstä, että kuinka epäröivästi se suhtautuu vieraisiin. Ei aina tarvita huonoja kokemuksia taakse.


Eli. Kun vieraita tulee niin ovea ei edes avata ennenkuin koira istuu jossain etäänpänä ja rauhoittuu. Tästä kannattaa kertoa vieraille etukäteen. Etteivät vaan ala huhuilla ja koputella oviin tai muuten käyttäytyä koiraa hermostuttavasti.

Riekkuva koira ei missään tapauksessa saa olla ensimmäisenä vieraita vastassa!!!!!
Rauhallinen koira, josta ei ole ongelmaa, saa puolestani vaikka avata oven vieraille. Tapauskohtaista siis.

Tämä voi vaatia avustajaa. Toinen siis avaa oven ja toinen vahtii, että koira pysyy paikallaan. Avustajaa ei tarvita silloin jos koira istuu pyynnöstä paikallaan, vaikka se tärisee innosta.

Vieraat saavat nyt siis ottaa päällysvaatteet ja kengät pois. Minusta on myös hyvä, että siirrytään väljempiin tiloihin, pois eteisestä.

Vierailta pitää myös VAATIA, että "nyt ette edes koske koiraan ennenkuin se on rauhoittunut ja minä annan luvan tutustumiseen". "Ette saa edes puhua ja leperrellä sille tai laitan koiran heti toiseen huoneeseen". Tämän voi kertoa napakasti tai ystävällisesti riippuen ystävistänne.

Jos koira vain riekkuu ja räyhää niin siirto toiseen huoneeseen HETI ja ilman huomiota vaikka sitten koko vierailun ajan.
Koiraa ei saa komennella vaikka se huutaisi oven takana. Tosin heläytin tässä kohtaa räminätölkkiä ja koirani hiljeni heti. Kaikilla se ei toimi.

Jos kaikki sujuu hyvin ja koira rauhoittuu niin sitä tervehditään VAIN rauhallisesti HETKEN AIKAA ja aika miedosti. Kannattaa pitää koiralla pantaa tai jopa hihnaa, jotta sen touhua voi kontrolloida. Jos koira riekkuen pääsee käsistä luiskahtamaan niin takaisin eristykseen.

Toistoa ja toistoa ja toistoa. Jotkut oppivat muutamasta kerrasta kuten villakoirani, jotkut taas ovat kovapäisempiä. Kaiken pitää tapahtua just nyt eikä vasta sitten kohta. Asia hoidetaan kunnolla, eikä vaan vähän sinnpäin.
"tää nyt tässä riehuu ja mun pitäs laittaa se toiseen huoneeseen mutku sit sille tulee paha mieli...?

Meilläkin käy vieraita, jotka eivät pidä koirista vaikka olisi mikä rotu kyseessä. Heitä ärsyttää tällainen "koiraan keskittyminen". Koiran pitäisi ikäänkuin automaattisesti olla rauhallinen ja pysyä etäällä jos sitä ei silitellä.
Kun asian osaa kunnolla selittää niin jotkut ymmärtävät miksi koiraa pitää kouluttaa myös vieraiden paikalla ollessa.

Itse olen tämän kolmannen koiran kanssa välillä päästänyt tilanteen useiden vieraiden TOIVOMAAN suuntaan. Monilla on itselläkin joku koira ja yleensä -ei tottelevainen pienehkö. Heiltä ne parhaat neuvot tulevatkin. Esim. koira tulee vihaiseksi jos sitä kieltää!? Lasta saa kieltää mutta koiraa ei.

Kyseessä on nyt nuorehko isovillakoira. Ongelmathan kasvaa kun koira kasvaa.
Se tykkää vieraista ja höösää aika tavalla. Alkoi esiintyä hyppimistä ja koira kiihdytti itsensä (vieraiden avulla) painileikkiin. 24kiloinen hyppii päälle ja vaatii huomiota koko ajan.
Sitten alkoi hellä hampaiden käyttö. Pikkulapset ovat kauhuissaan mutta sitähän ei lapseton voi ymmärtää. Pikkulasten astumisyrityksiäkin on ollut. Sen kielsin heti.

Sitten vieraat vihdoinkin alkoivat sanoa, että voisko tuo koira jo rauhoittua? Alkaa kuulemma jo ärsyttämään ja jopa pelottamaan.
HEUREKA! Sitähän yritin joskus selittää. Nyt pieni ja suloinen on joskus iso ja hermostuttava.
Käytäntö kuitenkin on se paras lääke. Ei siihen lopulta montaa kuukautta mennyt.
Ei heitä haitannut palveluskoiran koulutus. Niin hienosti käyttäytyvä koira, että halusivat itsekin samaa rotua. Miksiköhän ne isot tappajkoirat olivat niin ihania? Oisko kuitenkin se koulutus syynä?

Siitähän kaikki lähti kun vieraat pahastuivat etten päästänyt suloista villakoiran pentua heti heidän kanssaan leikkimään. "Ei noin suloista koiraa tarvitse kouluttaa niinkuin niitä isoja koiria". "Miksi sä noin kovasti siltä vaadit...lussun lussun ihana koira"?
"Täytyyhän koiran saada leikkiä ja miksi sen pitäisi istua rauhassa kun vieraita tulee"?

Mitäpä silloin aiemmin sanoin? Siksi kun, tilanne tulee pahenemaan ja toisekseen koira ei tunnista arvokkaita vaatteita tai sitä, että nyt vieras ei tällä kertaa jaksaisikaan leikkiä. Saati, että koira ymmärtäisi varoa likaamasta ihmisiä kuraisilla tassuilla. Koira on koira.

Koira ei ollut kovin kiinnostunut lapsista mutta jos nämä juoksivat tai riehuivat niin koira ärähti. Tämä herätti vieraat ja koira olikin epäluotettava.
Se siis komensi lapsia, että noin ei täällä toimita! Sitä kyllä kiinnosti alistaa lapsia. Koira siis sai alistaa lapsia mutta ihminen ei saanut alistaa koiraa, ettei koira masennu!?

Vihdoin sain oikein vierailtakin luvan koiran kouluttamiseen. Eihän se meidän perhettä uhitellut tai hyppinyt jne. Vieraat vain saivat parhaat palat osakseen, ihan hyvä niin. Nyt he jo uskoivat, että kyllä se villakoirakin saattaa olla vihainen tai ärsyttävä ja rasittava/huonosti koulutettu.

Koiran ärähdyksen jälkeen minä ärähdin ja saman tien koira toiseen huoneeseen ja pitkäksi ajaksi. Vasta kun vieraat olivat lähteneet laskin koiran vapaaksi mutta en antanut sille huomiota.
Koira oli nöyränä.
Kovapäinen koira ei välttämättä näin äkkiä reagoi vaan olisi riekkunut toisessakin huoneessa. ´

Kun koira on yrittänyt vaatia minulta huomiota niin ajan sen pois. Se alistuu, ei siis masennu. Kun minulle sopii niin leikin koiran kanssa ja minä päätän koska leikki loppuu.

Siitä lähtien koira istutettiin ennen vieraiden tuloa. Riittävän etäälle, että koira pysyy rauhallisempana. Kielsin ja estin riekkumisen. Aika helppoa näin pienen koiran kanssa ja kun tottelevaisuus muuten on hanskassa. Vapaana ollessa se seuraa tekemisiäni koko ajan ja tulee heti kutsusta luokse, iloisesti.

Mutta edelleen tulee kotiimme ihmisiä, jotka kyseenalaistavat sen, että pitääkö koiran istua rauhassa kun vieraita tulee? Jotkuthan tykkäävät rajuista leikeistä ja koiran kanssa painimisesta.

Pointti onkin se, ettei koira useinkaan pysty erottamaan, että miten käyttäytyä kunkin vieraan kanssa. Ainakin tämä villis käyttäytyi ihan yhtä raivostuttavasti oli vieras sitten epäilevä, pelkäävä tai koiria inhoava. Koira koki kaikki heidä leikkikavereiksi. Vieraan huomioimattomuus ei tehonnut. Koska suurin osa vieraista antoi huomiota.

Ongelma on nyt siis ohi. Käytös on saatu haltuun. Näin.

Vieraat eivät enää määrää kodissamme edes tutkimusmielessä. Koiran koulutuksesta ei enää neuvotella ja suurin osa vieraista on nyt tyytyväisiä ja villakoiran maine taas pelastui.
Koira on iloinen ja tykkää kun tehdään temppuja ja touhutaan yhdessä. Sille on selvää, ettei sen tarvitse komentaa perhettämme. Se myös tietää, ettei sen tarvitse pelätä meitä. Se on rohkea eikä hauku vaikka muut koirat haukkuu. Naapurissa haukkuu viisi koiraa.
Toimin vain kuten emokin toimii.

Toistan, että näin helposti se ei käy kaikilta. Se, ettei koiran hyppimistä huomioitu, ei toiminut. Jäähy toimi.

Unohdin tuossa edellä sanoa, TSEMPPIÄ! Kyllä se siitä kun sitkeästi vain yrittää.

Koiraa EI kannata pitää vapaana ennenkuin luoksetulo on kunnossa.
Jos opettaa koiraa jo pienestä pennusta lähtien niin tilanne on eri.

Mutta taas voi olla yksilötapaus tai rotuominaisuus. Tuttavan bichonia ei voinut edes pentuna pitää metsässä vapaana. Se lähti ja meni menojaan heti 8vk ikäisenä. Kyllä se totteli makkaran kanssa mutta kun makkaraa ei ollut niin ei näkynyt koiraakaan. Kiinni saaminen oli myös sattuman varaista, ei auttanut piiloon meno.
Sama touhu jatkui läpi elämän. Kuka nyt jaksaa rasvaista makkaraa ikuisesti kuljettaa mukana ja on ilmiselvää mikä koiraa kiinnostaa enemmän kuin se oma ihminen;(
Ei kaikkia koiria voi pitää vapaana muuta kuin jossain pihalla. Sitten voi sanoa, että kyllä se välillä tottelee. Niin, siis VÄLILLÄ, silloin kun se koiralle sopii ja kun hepulikohtaus on ohi.
Pihan ulkopuolella tällainen koira voi jäädä auton alle tai syöksyä tohkeissaan agressiivisen koiran hampaisiin. Toisekseen vaikka me kukin pidämme omasta koirastamme niin muiden ei tarvitse niiden riekkumista sietää.

Niin.
Koiraa ei pidä kutsua luokse silloin kun on leikit kesken toisen koiran kanssa tai on tilanne, jossa se ei tosiaankaan tottele.
Esim. omalla pihalla koira räyhää ohikulkijoille. Ei lopeta, eikä tule luokse. Koira pitää hakea pois ja laittaa jäähylle! Räyhäävä koira kokee, että sen pitää pitää vieraat poissa reviiriltä. Oma ihminen ei silloin selviä kyseisestä tehtävästä.

Olen tässä naapurustossa nähnyt tätä ihan riittävästi. Vain koira tuntuu heillä tietävän, että johtajan asemasta siinä on kyse. Koiraa ei haittaa vaikka omistajia harmittaa. Se ei säälittele ihmistä ja ihmisen tunteita. Rähinä vaan päälle.

Mutta.
Ainoastaan aidatulla alueella tottelematon koira voi olla vapaana. Sitä ei jätetä yksin pihalle tekemään itsenäisiä päätöksiä. Ei ennenkuin sille on opetettu perheen alin paikka.

Se ei saa mennä missä vaan metsässä hätyyttämään ihmisiä. Kun se kerran menee hätyyttämään niin se tekee sen toisenkin kerran ENNENKUIN olet saanut sen uskomaan, että sinä pystyt hoitamaan tilanteet. Sinä päätät onko muut ihmiset metsässä, kadulla ja missä lieneekään vaarallisia tai pois hätyytettäviä.
Entäs jos joku ihminen pelästyy ja juoksee pakoon tai alkaa huitoa? Mitäs jos koira nappaa, vaikka ihan vähänkin. Se on suoraan sanottuna paska tilanne ja harmittaa jälkeenpäin varmasti. Huonostikin voi käydä.

Aloitin luoksetulon sisällä, heti pentuna. Kutsutaan koiraa nimeltä ja annetaan jotain hyvää, makkaraa tms. Lisäksi koiraa kehutaan. Koira saa välillä haahuilla ja leikkiä taas kutsutaan luokse. Annetaan namu ja kiitetään.

Perheessämme teimme niin, että kaikilla oli namu ja vuorollamme kutsuimme koiran luoksemme. Ensin se haahuili sinnetänne hajun perässä mutta väärä ihminen ei sitä huomioinut. Kutsu toistettiin ja kun koira tuli kutsuvan luokse niin namu ja taas kiitos ja silitys. Toistoa ja toistoa. KoiraT oppivat nimensä ja luoksetulon täydellisesti.
Ei siis tuntitolkulla päivässä vaan muutamia kertoja jokapäivä. Jokapäivä.
Luoksetulo on kivaa jos se ei aina tarkoita kiinni laittamista.

Ulkona pitää olla ehdottoman rauhallinen paikka jossa opettaa vapaana oloa. Jos koira on jo oppinut karkailemaan niin pitää käyttää pitkää narua tai köyttä. Missään tapauksessa karkailevaa sattumanvaraisesti tottelevaa koiraa ei kannata pitää irti. Jokainen karkailu tai ihmisten hätyyttely vesittää aiemmin opitun asian. Jos edes hiukan tapahtuu parannusta niin kiihottava tilanne lyö pelin poikki ja taantuma on taattu. Vähän kuin yrittäisit itse opetella ajamaan tavallisella pyörällä mutta kädet ja silmät kiinni. Ennemmin tai myöhemmin kaadut.

Ilman hihnaa sinulla ei ole mitään kontrollia siihen tottelemattomaan koiraan. Koira tietää, ettet saa sitä kiinni ("lällällää et saa kii, ai onpas hyvät tuoksut täällä ja ai, ihminen, koira, lintu näköpiirissä, kiva kun pääsee hommiin ja näyttämään närhen munat") ja sitä ei kiinnosta sinun huutelu ja huhuili. Koirahan on jo se, joka tahdin määrää! Itsenäinen olio, joka tottelee vain silloin kun huvittaa tai siitä on jotain hyötyä. "Ei toi ihminen pärjää näissä tilanteissa niin pitää mun ajaa vieraat pois". "kyllähän se ihminen välillä yrittää määrätä mutta mitäpä siitä".

Itse palkkasin koiraa välillä namulla ja välillä kiitoksella jos se tuli lähelle ja edes katsoi minuun tai tuli luokse tuosta vaan siis ulkona. Tämä siis ihan pentuaikana. Vaikeampaa aikuisen koiran kanssa, joka on jo itsenäinen ja kiinnostuu muusta kuin sinusta.

Pidä mukana vaikka leluja tai oikeasti ainakin alussa ihan makkaraa, juustoa tai jotain muuta varmaa herkkua. Kaikille ei tavalliset koiranamut tässä kohtaa tehoa.

Sitten annetaan koiran haahuilla ja haistella ja jonkun ajan päästä koira kutsutaan luokse. Päättäväisesti! Ei ärjyen!
Jos se ei tule niin nykäistään, reippaasti. Ystävien koirien kanssa tämä on toiminut, paitsi se bichon. Olen siis voinut palkata ja kiittää koiraa.
Taas päästetään koira haahuilemaan narun jatkona ehkä leikitetään, sitten kutsutaan luokse.
Jos ei tule tai reagoi niin reipas nykäisy. Kun koira tulee niin kiitos ja palkka.

Mutta. Jos koira ei reagoi tähän nykäisyyn millään tavalla ja joudut sen hilaamaan kuin ankkurin luoksesi, en osaakaan neuvoa siinä kohtaa.

Käyttäisin varmasti räminätölkkiä ja koiran "hylkäämistä". Mutta en osaa sitä selittää kunnolla ja lisäksi koira olisi hyvä nähdä livenä, että miten korvaton se sitten lopulta onkaan.

Kaikkein parasta on jos saat tehtyä itsesi kiinnostavaksi niin, että kun menette ulos niin saat koirasi huomaamaan sinut jo ihan alkumatkasta. Silloin tulisi niitä kiitostilanteita ja koira alkaisi melko varmasti katsella sinua uudella silmällä ja palkkaustilanteet lisääntyisivät.

http://www.koiraneuvola.fi/
Tuolla on parempia keskusteluja ja kokemuksia koiran opettamisesta.

Kannattaa myös mennä koirakoulutukseen jos mahdollista.

Pääasia on ettet pidä aikuista koiraa vapaana ennenkuin olet saanut luoksetulon hallintaan.

Itse en harrasta koiran inhimillistämistä. Tarkoitan sitä, että ei koira ajattele kuten ihminen. Laitoin vain nuo "muka" koiramaiset ajatukset lainausmerkeillä, jotta tilanne aukeaisi joillekin paremmin.

Palkinnosta. Vaikka olen namuja hyödyntänyt niin AINA myös sanallinen kiitos ja joissain tilanteissa leikki. Omat koirani eivät saa aina namua kun ovat jo oppineet kulloisenkin asian. Palkitsen ne vain silloin tällöin yllättäen.

Onnea ja päättäväisyyttä!