Abortti sivulla eräs täälläkin sivuilla ahkeraan viestitellyt nimimerkki puolustaa palstalle monenlaisten vaihtoehtojen tuomista. Kuten perheonnen ja synnytyksen (siis aborttisivulle!)
Aloin tuossa oikein miettiä, mitä järkeä tässä suomi24 keskustelujen jaottelussa oikein on, jos kommenttien ei tarvitse olla aiheeseen päinkään? Vaan keskustellaan siitä, mistä saa suurimman riidan aikaan joka saitilla!
Mitä pidätte, jos tänne tulee rynnistys onnelllisia aviovaimoja kehumaan onneaan teille?
Otatteko sen vaihtoehtona vai kiusantekona? Tuntuuko tämä yh-palsta enää siinä tapauksessa omalta?
Itse kuvittelisin, että otatte kiusantekona.
Mutta olenko nyt sitten kuitenkin väärässä? Haluaisitteko te, että täällä olisi aiheena avio-onni?
Kirjoitin siitä abortti sivulle juuri myös kysymyksen, aloitukseen "mikä rangaistukseksi". Kukaan ei sielläkään osaa perustella. Vain väitetään, että on oikeus puhua aborttiin valmistuvalle perheonnesta. Minusta se on sairasta! Ilkeää ja loukkaavaa, ken sen eteen joutuu.
Täällä on ollut sen verran fiksua populaa, että uskallan tätä kysyä ja antaa mietteeni teidän punnittavaksenne. Muistakaa, että häirikön leimaa ei saa, vaikka olisi kanssani eri mieltä.
:D
Kommenttia!
Aloin tuossa oikein miettiä, mitä järkeä tässä suomi24 keskustelujen jaottelussa oikein on, jos kommenttien ei tarvitse olla aiheeseen päinkään? Vaan keskustellaan siitä, mistä saa suurimman riidan aikaan joka saitilla!
Mitä pidätte, jos tänne tulee rynnistys onnelllisia aviovaimoja kehumaan onneaan teille?
Otatteko sen vaihtoehtona vai kiusantekona? Tuntuuko tämä yh-palsta enää siinä tapauksessa omalta?
Itse kuvittelisin, että otatte kiusantekona.
Mutta olenko nyt sitten kuitenkin väärässä? Haluaisitteko te, että täällä olisi aiheena avio-onni?
Kirjoitin siitä abortti sivulle juuri myös kysymyksen, aloitukseen "mikä rangaistukseksi". Kukaan ei sielläkään osaa perustella. Vain väitetään, että on oikeus puhua aborttiin valmistuvalle perheonnesta. Minusta se on sairasta! Ilkeää ja loukkaavaa, ken sen eteen joutuu.
Täällä on ollut sen verran fiksua populaa, että uskallan tätä kysyä ja antaa mietteeni teidän punnittavaksenne. Muistakaa, että häirikön leimaa ei saa, vaikka olisi kanssani eri mieltä.
:D
Kommenttia!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mutta tottahan avio-onnestakin voidaan keskustella aina väliin...
emmeköhän me kaikki liene senkin kokeneet....
Mutta palstasta... tämä ei ole tuntunut omalta enää pitkiin aikoihin..
Alkaessa ajattelin että kiva kun tälläinen saatiin... joinain päivinä ajattelen että joutas lopettaa koko palsta...
Ihmismieli on sen verran jännä... että joku voi satuttaa sitä ihan pienillä töksähtävillä kommenteilla.
Ero on ihmiselle sen verran rankka paikka ja yksinhuoltajana joutuu kamppailemaan monen ongelman ja murheenkin kanssa ihan yksin.Huoli lapsista ja miten selviää kaikesta... Silloin kaipaisi lohdutusta ja kanssaelemistä eikä morkkaamista. Ei moitetta siitä että on yksin...eikä haukkumista varsinkaan.
Mutta kukin tyylillään...
näin olen minäkin sen ajatellut.
En ymmärrä minäkään näitä "asiantuntijoita", jotka laukkaavat palstalle kertomaan kuinka olisi pitänyt kenenkin tehdä.
Kuka sen kenenkään kohdalle voi sanoa? Vieläpä kirjoituksen perusteella?
Ja sitä paitsi, epämiellyttävät asiat voi sanoa nätistikin. Ketään loukkaamatta.
Tästäpä tulikin mieleeni eräs iänkaiken vanha surkuhupaisa tarina perheestä, jossa oli kaksi lasta ja isä ja äiti sekä koira.
Eräänä päivänä lasten koira jäi auton alle, lasten ollessa vielä koulussa. Isä oli sinä päivänä myöhään ylityössä, eikä voinut äitiä auttaa, kun lapsille piti kertoa koiran kohtalosta. Koiran nimi oli muuten Maija.
Äiti mietti ja pähkäili, miten sen hienotunteisemmin kertoisi. Eikä oikein keksinyt mitään hyvää keinoa. Joten päätti viedä lapset kaupungille jäätelölle ja huvipuistoon iloittelemaan.
Illalla kun kotiuduttiin lapset olivat aivan poikki ja siinä kohdin äiti päätti asian kertoa.
- Maija on kuollut. Hän sanoi.
- Ahaa, sanoivat lapset. Ei mitään erikoista reaktiota tapahtunut. He menivät tyynesti nukkumaan ja äiti onnitteli itseään onnistuneesta kerronnasta.
Yöllä tuli isäkin kotiin, kun muut jo nukkuivat.
Aamulla lapset herättyään kysyivät äidiltä, missä Maija on.
- Ettekö muista kun sanoin teille illalla että se on kuollut.
Lapset huusivat yhteen ääneen itkien:- me kuultiin että FAIJA...
Tarina on varmaan vitsi.
ja taitaa saada aviovaimot takajaloilleen :)
Sissus kun uskalsitkin kirjoittaa sen :D
mutta asioilla on usein tapana rönsyillä.
Parisuhde-palstalta käydään täällä käsittämättömän usein. Kirjoitukset eivät ole
puhtaasta sydämestä laitettuja;
niiden sävy rivien välistä kertoo sen.
Aborttipuolella en ole edes käynyt, en näin ollen
voi kommentoida siihen asiaan mitään.
Olen varsin uusi tapaus täällä, haen vielä
keskustelun linjoja ja yleisilmettä.
Jotenkin tuntuu, ettei yhteiskunta "anna"
yksinhuoltajien nauttia elämästään. Jos olet
onnellinen ja sinulla on kaikki hyvin,
ihmetellään, miten se voi olla mahdollista?
Sinunhan pitäisi kärsiä ja riutua.
(tämä ei ole kuitenkaan yleistys, olen siihen joskus törmäillyt vuosien varrelle ja toivon, ettei asia herätä liiaksi "pahaa verta")
Ehkä siitä johtuen tuomme useimmiten vain niitä
huonoja puolia esille, tiedä häntä.
Perheessämme on sairauksia, jotka ovat
opettaneet nöyrtymään, mutta eivät ole pistäneet
kyykkyyn.
Siksi moni pieni arjen asia on niitä ilon
lähteitä.
-lapsi(15v) ei ole sairastanut kesän jälkeen
-noukimme pakastimeen marjoja metsästä
-ostimme molemmille uudet Nalle Puh-sukat
-tänään käymme meressä uimassa ja lämmitämme
saunan. Se on onnellisuutta se :))
Pienistä asioista se onni koostuu.
Ja kun on käynyt tarpeeksi pohjalla.. tietää mistä pitää osata iloita. Ja miksi meidän pitäisi olla nöyriä muiden ihmisten edessä.. mekin olemme ihmisiä.
Minulla on tosi ihana parisuhde mutta siitä huolimatta olen yksinhuoltaja lapsilleni.
Lasten kanssa vietetty arki iloinen ja suruineen on minulle arvaamaton voimavaran lähde. ja uskoisin että se on meille kaikille.
Se kun murkuikänen yllättäen tulee ja halaa... pitkän taon jälkeen.
Tällä hetkellä elän pientä alakulopäivää.. syystä jota en nyt lähe kertomaan.. mutta tiedän että huomenna olen jälleen oma pirteä itseni...
ja se auttaa kestämään myös tämän päivän.
mutta elän yh:n arkea joka päivä.
Sen teen silti omasta tahdostani, olen
päättänyt elää lapsilleni niin kauan, kun
nuorinkin vielä asuu kotona ja vähän sen
jälkeenkin :)
Alakulopäiviä meilläkin on luvattoman usein,
mutta niistä on sitten ammennettu myös
se voima, joka pitää liikkeellä ja jonka vuoksi
katsot orava-äitiä puussa hieman eri tavalla
kuin ennen :)
mutta annas olla kun joku "herneen-nenään- vetäjä" lukee tuon viestisi.
Hänhän todistaa kaiken kirjoittamasi vääräksi alle aikayksikön. Ja lisää varmasti vielä, että hänellä on paljon paremmin!
Eikä minullakaan ole mitään sitä vastaan, että jotkut muualta täällä käyvät meitä tervehtimässä. Ihan se on ok. Saadaan mielipiteitä ja uusia "kasvoja". Liiketta palstalle. Mutta kun toiset ottavat oikeudekseen alistaa...
Silti en millään suostu uskomaan, että kaikki ihmiset vihaavat tai halveksuvat yksinhuoltajaa.
Viime viikonloppuna, kun olin uusia maisemia tutkailemassa tapasin yllättäen vanhan tuttavani. Olemme muutaman vuoden olleet tietämättä toisistamma mitään, mutta kun samalla alalla ollaan, törmäsimme.
Vaihdoimme siinä kuulumisia, hän kyseli pojastani ja kaikkea.
Lopussa sanoin, että tämmöstä se on yh:n arki. Johon hän pamautti, että mikä yh sinä olet?
Olin ihan äimän käkenä ja kysyin, mikä mä sitten olen? Yksinäinen naimaton nainen lapsen kanssa?
Nolona hän siihen sanoi, ettei ole koskaan tullut minua ajatelleeksi yksinhuoltajana, kun minä olen aina ollut hänen pomonsa...
Just ja joo, ajattelin minä. Ihmisillä on kyllä outo asenne, ei siitä pääse mihinkään, mutta ei se tarkoita, etteikö se voisi muuttua, tai että se olisi aivan kaikilla!
Nauti nainen onnestasi lastesi kanssa! Se aika on kuitenkin rajallinen ja kun se päättyy, et voi palata takaisin...
Taitaakin tulla oikein tarinapäivä tästä...:)
Kommentoin, jos joku vastaa asiallisesti ja
jos ei, jätän sen omaan arvoonsa.
(tietty on päiviä ettei osaa olla iisisti)
Seurasin parisuhde-palstalla "kadehditko yksinhuoltajaa?"-keskustelua.
Voi sissus, mitä sirkusta se oli!
Sellaista en soisi tähän palstaan voimia
kuluttamaan. Vierailijat ovat, kuten sanoit,
tervetulleita, jos tuovat mukanaan uuden näkökannan tai asiallisen mielipiteen :)
Olet törmännyt näköjään samantapaiseen juttuun kuin minäkin.
Jotkut ihmiset eivät miellä yh:ksi sellaista
naista, joka seisoo omilla jaloillaan ja
tulee toimeen omillaan. Kummallista.
Tai, enhän minäkään tule toimeen omillani, saan
vuokratukea, jota ilman emme tässä nyt asuisi.
Ja loppukommenttiisi toteaisin, (taitaakin tulla oikein tarinapäivä tästä), että mikäs sen
mukavampaa, kuin harmaana päivänä höpötellä
itselle ja kanssakirjoittajille tärkeistä,
jokapäiväisistä asioista :))
periaate tuo, että asiallisiin vastaa. Muut kannattaakin jättää omaan arvoonsa.
Siksi se sirkus käytiinkin parisuhdepalstalla, koska siellä ei ole valvojaa. Ylläpito poistaa, jos poistaa ja nekin vain jonakin aikana vuorokaudesta.
Täällä olisin ollut minä...
Saat elatustukea,lapsilisää,työttömyyskorvausta.
Sossusta varmasti vaaterahaa jne.
Ainoa tukesi ei ole asumistuki!
Tottakai saan lapsilisän, sen saa myös
avo-tai avioliitossa asuva.
Saan elatustukea, jonka avo-tai avioliitossa
asuva saa puolisoltaan.
Saan myös työmarkkinatuen, jonka saa myös
avo-tai avioliitossa asuva.
Näin ollen ainoa "ylimääräinen" tukeni on asumistuki, jota saan korotettuna, koska olen yh.
Myös avo-ja avioliittossa olevat saavat asumistukea.
Yh-tukieni osuus on siis runsas 30€:n lisä lapsilisään, sekä asumistuki.
Jos asuisin pienipalkkaisen miehen kanssa,
saisin asumistukea vaan hieman vähemmän.
Eli yhteenlaskettu yh-tuki ei päätä pakota!
Mutta kiitos mielenkiinnosta :)
Sossusta päinvastoin EN SAA
vaate-enkä muutakaan rahaa.
Minusta on karmeaa että joku kehtaa kadehtia (!!!!) yksinhuoltajien mahdollisesti saamia yhteiskunnan tukia!
HÄVETKÄÄ RUOKOTTOMAT!
Itse olen ollut vuosikausia 2n yh ja saan vain lapsilisän korotuksen, sekä lakisääteisen elatuksen koska mies ei pysty maksamaan.
Muita tukia en saa, maksan päivähoidostakin kallemman jälkeen, vuokrani kokonaan jne.
En silti kadehdi kenenkään saamia avustuksia, koska pari kertaa sossussa asioineena tiedän, että joka sieltä saa/hakee on todella avun tarpeessa.
Meidän hyväosaisten velvollisuus on huolehtia että ne joilla ei mene ihan yhtä leveästi saavat edes jonkinmoisen elannon, niin opiskelijat, työttömät, sairaat kuin yh;tkin.
Ja yh:t ovat muutenkin elämässä kovilla, silmätikkuina ja aina avioliitossa olevien akkojen hampaissa!
Raskainta yh;na olemisessa on se kun ei ole sitä turvallista olkapäätä johon nojata ja jonka kanssa voi lasten ilot ja murheet jakaa, ja joka tarvittaessa käy "lyömässä nyrkkiä pöytään" kun lasten edun ajaminen takkuaa.
Iloista syssyä kaikille, liityn jengiin mukaan esittelen itseni erikseen!
on aina tervetullut joukkoomme :))
Minä puhun jo meistä, vaikka olen alle viikon
vasta kirjoitellut :))
Yhteishenki imee mukaansa ja tottakai, myös
yhteinen asiamme.
Tervetuloa jo nyt, esittelysi jälkeen todennäköisesti toistan itseäni, mutta kukapa
nyt täydellinen olisikaan, hih ;)