Syvällä kätkössä
elää lähde.
Aamuauringon säteet vain
löytää sinne tien.
Sinne joskus kulki polku
paljasjalkaisen lapsen tie.
Sieläkö lähteelle kerroin
surut lapsen sydämen?
Vasten maata polun
lähteestä sen tyyneydestä.
Näin oman kuvan
sillekkö lapsen murheet kerroin??
Usein tieni johti
metsän kätköön lähteelle.
Sen lähteen tyyneen katseeseen
hiljaiseen kirkkaaseen.
Luontoäidin Sinun sylis
sielä lohdutuksen sain.
Isä ikävääni kissantassuilla
pehmeillä hivelin poskeain.
Taas heränny luontoäiti kukkaan
nuo lapsuuden kukkakentät.
Tie umpeutunnu joka johti
lapsuuden lähteelle äärelle.
Lähde kätkössä
ylös katsoo.
elää lähde.
Aamuauringon säteet vain
löytää sinne tien.
Sinne joskus kulki polku
paljasjalkaisen lapsen tie.
Sieläkö lähteelle kerroin
surut lapsen sydämen?
Vasten maata polun
lähteestä sen tyyneydestä.
Näin oman kuvan
sillekkö lapsen murheet kerroin??
Usein tieni johti
metsän kätköön lähteelle.
Sen lähteen tyyneen katseeseen
hiljaiseen kirkkaaseen.
Luontoäidin Sinun sylis
sielä lohdutuksen sain.
Isä ikävääni kissantassuilla
pehmeillä hivelin poskeain.
Taas heränny luontoäiti kukkaan
nuo lapsuuden kukkakentät.
Tie umpeutunnu joka johti
lapsuuden lähteelle äärelle.
Lähde kätkössä
ylös katsoo.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..on tuollainen paikka,
lapsena mummi näytti sen paikan
ja se pitää kummaa taikaa
ympärillään.
aina kun kotiseudulle tulee
niin se viimeistään seuraavana
päivänä pitää nähdä.
siis runosi kuljetti minut ajatuksissani
upeasti omalle lähteelleni.
kyllä sinulta oli taas upea runo!!!
hyvä liisa töllin!!!
Meillä jokaisella joku lapsuuden
aarre paikka jossaki ja sinne palaamme.
Lähde sieltä sitä juomassaki kävin,
tuohisesta lippaasta join.
Lapsuuden helmiä niitä kanamme sydämessäin.
Sielä on niin hyvä olla, sielu lepää sielä.
Herää henkiin sinne vaeltajan vie.
Levähdyspaikalle helminauhaa lukee.
*runo64*
Sinullaki aarre mummi vielä sen näyttänny.
Kiitän jälleen runoystävä lämmittävistä sanoistas.
Täälä kesä kuulin käki kukkui.
Hyvää viikonloppua vilkuttelen..Liisa
Se voi olla konkreettinen lähde, tai paikka josta vain saa voimaa.
Sisäinen lähde, sen kantaminen sisällään, hiljentyminen sen äärelle aina,
kun tuntuu siltä.
Kuuntelemaan ja tietämään - enemmän.
Kiitos, Liisa, kauniista runostasi ja kaunista pvää! :)
Maaäidin vihreällä nurmella
tavoittelin ensaskelia,
näin kukkasen keinuvan hiuksilla.
Sielä kaukana missä metsäkyyhkynen asui.
Sielä imeä sain paljon luonnon kauneutta.
Sen aarteena koen, elämän myrskyissä vaeltaessa.
Lapsuuden lähteelle on hyvä tulla.
Sielä lepää aurinkoiset päivät,rakastan tuota
lapsuuden maisemaa, lähde sydämessäin.
*MURUKULTA*
Kiitos Sinulle ystäväiseni, ehdit töllissä piipahtaa. Kuis see Liisa sielä voi.
Paljon aurinkoa nyt sinne, iloista mieltä.
Se lähde monesti piilossa
kaiken maailman risuilta ja synkiltä
pilviltä, mutta kun on saanunna kosketuksen lähteeseen, sen voimaan, niin lohduttaa tieto vaikeinakin päivinä,
sen voima.
Hiljentyminen luonnon helmassa
äiti maan helman huomassa,
sieltä sen voiman saa
ja taas jaksaa,,
hieno runo Liiskukka
mykistävää kauneutta ja herkkyyttä joka sielun kukkaa koskettaa, parantaa,,
mukavaa päivä jatkoo
tirpu vain,
ja jospa se päänsärky lähtee
kun käy täällä ensin ja sit luontoon**
Kaiken alle piiloutuneena
monien vuosien alas varisseena.
Sen paikan löytää taltioitu muisto,
esiin alta kaiken löytää, tutun katseen.
Sinne elämäni vaikeimmat tiet on vieny ja
sielä saanu tuntea täältä kasvun oon saanu.
Kiitos ystäväiseni poikkesit tölliin.
Pää kippee Sulla oii mää voisin hieroo ja
munkkejaki vielä ois, jos kahavit vaihteeks keitettäs.
Täälä kuules ilma hautovaa, ukkosta tunnen.
Mitäs mää kuulinkaa..kuulin käki kukkui.
Sinulle taas lämmin kiitos ja otas pienet nokkaunet...Liiskukka
...
Luontoäidin Sinun sylis
sielä lohdutuksen sain..
niin..
tuttua tuttua...niin tuttua
Vuosia pitkiä johti minunkin tieni
paikkaan, jossa sain lohdun..
piilossa katseilta muilta sekin
Antoi enemmän kuin mikään..
paikka tuo syrjäinen..
Nyt muistelen tuota aikaa lämmöllä
ja "hoidan" itse muita :))
Kiitos Liisa! Minullekkin tuo aika oli tärkeimpiä elämässäni
oii Sinäki pulppuat...jpntar
Tiet on vieny kulkeen sinne,
missä avoin syli ottaa vastaan.
Luonto on ihmeellinen rauhoittava syli,
sielä on saanu olla oma itsensä.
Käsitellä elämän vyyhtiään,kaikessa rauhassa.
Tuo lapsuuden maisema minulle ja hyvin rakas.
Sen oon saanu huomata, laps kerää helmiä.
Nyt tuo lähdekki, sen oon kantanu mukanani.
Oiii kunhan sinne oikeesti meen, askeleeni johtaa
lähteelle ja viivyn sielä vettä lähteestä lippaalla juon.
Taivashetki semmonen retki, huokaan.
Samoin muistelen ja myöski "hoidan" rinnalla kärsivien.
Sinulle sylillinen auenneita valkovuokkoja
kiitos saimme tehdä matkaa..lähteelle..Liisa
rakkauden runoutta.Upeaa aitoutta jota ihailen äärettömän paljon.Runosi kaunis tunnelma on uskomattoman kaunista ja sinä oot aurinko.Sydämelliset kiitokset sinulle!*halaan*
Sinne aamulla askeleeni vei ja
elin uudelleen lapsuuden "helmihetkiä".
Korvessa sielä minne vain linnuntiet,
sielä kasvoin luonnon ihmeessä.
Valkoinen karitsa leikkikaverinani,
päivät aina oli aurinkoisia.
Minua on niin syvältä koskettannu nuo,
lapsuuden maisemat ja sieltä löytänny
paikan. Missä särkyneitä säveliäni olen
saanu aidosti lähteelle tuoda.
On asioita joita ei myrskyttään oo voineet viedä.
Elämän edessä lahjan antajan, on suurta.
*Rakkaudenlahja*
Sanas kukkii niissä paljon nuppuja
jokaiselle uudelle päivälle ..uus kukka aukee.
Sinulle kesäistä perjantaita ..Liisa