Mitä pelkäät eniten, saisko tästä keskustelua?
Yksinäisyyttä, laitos hoitoa, sairauksia,kuolemaa, läheisempien menetytä, laheistesi vaatimuksia.
Vai onko jotain muuta.
Itselleni tulee lähinnä mieleen, kun suku on niin kaukana ja minulla on vain yksi poika eikä lapsenlapsia, että jos hänelle sattuu jotain ikävää, niin jäisin ihan yksin.
Tämä tulee mieleen kun hänellä on iso moottoripyörä, ja sillä mennään, niin pelkoni on aiheelinen. Pidän koko pyörää hyvin vaarallisena.
Hän on pyytänyt joskus minua kyytiin niin kieltäydyin ja sanoin että, sit me mennään yhtäaikaa, kuka korjaa meidän jäljet?
Rullatuoli olisi paha vaihtoehto.
Olen kehoittanut häntä myymään koko (surmanloukun).
Kerroppa oma pelkosi?
Yksinäisyyttä, laitos hoitoa, sairauksia,kuolemaa, läheisempien menetytä, laheistesi vaatimuksia.
Vai onko jotain muuta.
Itselleni tulee lähinnä mieleen, kun suku on niin kaukana ja minulla on vain yksi poika eikä lapsenlapsia, että jos hänelle sattuu jotain ikävää, niin jäisin ihan yksin.
Tämä tulee mieleen kun hänellä on iso moottoripyörä, ja sillä mennään, niin pelkoni on aiheelinen. Pidän koko pyörää hyvin vaarallisena.
Hän on pyytänyt joskus minua kyytiin niin kieltäydyin ja sanoin että, sit me mennään yhtäaikaa, kuka korjaa meidän jäljet?
Rullatuoli olisi paha vaihtoehto.
Olen kehoittanut häntä myymään koko (surmanloukun).
Kerroppa oma pelkosi?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mitäpä sitä ikäihminen muuta pelkäisi, kuin sitä avuttomuuden aikaa, jolloin omat voimat eivät enää riitä mihinkään.
Paikkakunnallamme ei ole vanhusten taloja tai seniorikoteja, enpä tiedä, onko edes seurakunnan vanhainkotiakaan, joten olemme tuomitut olemaan kotonamme Monosen tuloon asti.
Lähinaapurissamme asui rouva, joka oli täysin liikuntakyvytön, ja häntä käytiin hoitamassa 2 kertaa päivässä, tuotiin ruoka ja käytettiin vessassa ja pesulla.
Taloa ei siivonnut kukaan.
Toinen naapurini, itsekin yli 80 vuotias, kertoi joskus käyneensä tervehtimässä. Mutta vaikea se oli ollut siinä kaaoksessa. Vanhus itse ei sitä enää huomannut, eikä sallinut kenenkään koskea tavaroihinsa.
Kun hän kuoli, on koko omakotitalo ollut täydessä remontissa kuukausia, kun sieltä piti ensin kyörätä rojut pois, ja sitten maalata ja putsata vuosien jättämät jäljet.
Kukapa arvaa, kenelle tämä kohtalo on varattu.
Ei nyt vielä käydä synkkänä makuulle. Tsempataan itsemme liikenteeseen, edes omalle pihalle tai kylään ystävän luokse. Kyllä tämä tästä. Kyllä kaikki järjestyy.
Alottaja kysyy mitä pelkäät. Pelko on kohdattava rohkeasti, eikä sitä pidä hyssyttää pois.
Jokaisella on oikeus kohdata tulevaisuus ja iän mukanaan tuomat hankaluudet. Kyllä niitä on oikeus pelätä.
Toisaalta ei ole hyväksi kenellekään paneutua pelkäämään kaikkea ja kaikkia. Mutta se on ominaisuus, joka voi olla nuoresta pitäen. Moni pelkää koko ikänsä, ja ihan turhaan.
kun ja jos tulee avuttomaksi, ja useimmille se on tosi asia. Kotihommat kysenalaistuu kuinka pystyy ne hoitamaan, ja huolehtimaan itsestään.
Nykyään on saatavilla kyllä kotiapua, mutta onko sekään mielekästä, kun vieras ihminen tulee kotiisi hääräilemään, tuntuu kuin olisi yksityisyytensä menettänyt. Siihen on siten vaan sopeuduttava.
Laitos hoito minun mielestäni on vihoviimeinen paikka, siellä on itsenäisyys mennyt, kuin tuhka tuuleen. Ollaan toisien armoilla.Sen mitä olen lukenut ja kuullut.
Mutta tarpeellisiä ovat niille jotka tulee siihen kuntoon, että kotona ei enään pärjäile.
Aamulenkeilläni huomaan pähkäileväni, kuinka korkealla talomme on meren pinnasta. Nyt sanotaan meren pinnan nousevan jäätiköiden sulamisen johdosta puolisen metriä 50:ssä vuodessa, siis saman verran kuin maa nousee jääkauden seurauksena. Pysymme tasoissa toistaiseksi. Entä sitten, kun jäätiköiden sulaminen kiihtyy, niin kuin kuulemma tekee? Milloin alkaisi vesi näkyä ulko-ovemme kynnyksellä?
Aamuöisin, suden hetkenä nousevat mieleen läheisemmät huolet, perheenjäsenten terveys, inflaatio, oma vanheneminen ym. Voisi näitä pelätä kovinkin, mutta yritän mennä järki kädessä näiden asioiden suhteen. Asioille, joille ei voi mitään ei kannata provosoitua elämässä eikä palstalla.
Kuka vaan voi joutua avuttomuuden tilaan, sillä yksi on varma harva meistä terveenä kuolla saa. Vanhenemiseen liittyy auttamattomasti sairauksien lisääntymisen riski. Emme tunne kohtaloamme, mutta jos se pelottaa niin jotain voimme tehdä.
Koska meillä jokaisella on halu pärjätä omassa kodissamme mahdollisimman pitkään, niin vaihtakaamme asunto sellaiseen, jossa huonokuntoisempanakin pärjää ja jossa palvelut ovat lähellä.
Sitten liikuntakyvyn ylläpidon eteen voimme itse tehdä paljon. Pahinta on, jos jää sisälle ja alkaa liikkua vaan jääkaapin, hellan, pöydän ja keinutuolin väliä.
Tämä joukko täällä keskustelupalstalla on jo tehnyt jotain itsensä hyväksi. Meillä on tietokone, jolla pääsemme muiden kanssa ajatusten vaihtoon, se on jo jotain se.
Jos kotona ei kerran pärjää ulkopuolisen avunkaan turvin, niin onhan hyvä että laitoksia on sitä varten. Saahan siellä välttämättömän ja pääsee selviytymisen huolista. Mutta monelle tämän vaihtoehdon ajatteleminenkin tuo ahdistusta. Sitä ei kannata etukäteen surra, sillä ihminen sopeutuu ihmeellisesti. Kuitenkin olemme luonteiltamme erilaisia, lahja on jos on saanut optimistisen luonteen.
Kyllä se vanhuus tuo eittämättä pelkoja tullessaan, että kuinka selviää, en usko että yksikään vanhempi ihminen on niin varmalla pohjalla että ei tarvi ajatella jonkimmoista pelkoa.
Saattaa olla että kun on yksinäinen ihminen, niin tulee enemmän miettineeksi niitä asioita. En usko että niin välinpitämätöntä vanhusta onkaan, jonka mielessä joskus ei kävisi pelkoa tulevasta.
Kaksin tuntee jonkinlaista turvallisuuden tunnetta kun on toinenkin jakamassa huolia.
Silloin ei ehkä tule vanhuuden pelot niinkään mieleen.
Mutta on otettava huomioon että, se toinen voi yhtä äkkiä olla rinnalta pois, niin silloin varmaan tulee ajatelleeksi miten minun käy ja ne pelot saattaa tulla mukaan.
Täällä on kirjoitettu että eletään nyt vaan ja iloitaan tätäpäivää, tottakai eihän kukaan muuta ehdotakkaan, mutta annetaan ajatuksen joskus viipyä tulevaisuudessakin.
Masentuminen keväällä luulen on yleistä kun kaikki menee niin nopeasti tai tuntuu menevän, mukana ei oikein pysy.
Riemusta kädet ylös.
Rukiver!
Ilosta, ei antautumisesta.
Se moottoripyörä on kans ilo katsella kun kaheksankymppinen pappa ajelee Put--put--put-put hissukseen viissatasella pyörällään; että, kun olis rahaa sellaiseen pyörään.
pelkää mittää masista siehä oot niin ilone ja kerkeeväine, ettei masis sinnuu saa kii. Mut pelkää vaa jos se on siu aivolohkossais, minkäs sille sit voi.
Äläkkä kuule ihaile semmosta viissatasta pyörää se on kaikkee muuta ku turvalline ajopeli. Älä unissaiskaa haaveile siint, äläkkä hupsuttele sit enempää:))
Kuuleha eiks sitä oo syysmasennustakkii ja kevät niiko sanoit? Se tuntuu oleva nykyajan sairaus, vai oisko enenkii olt mut ei oo tunnistettu.
Sehän se vanha vitsi kertoo, että oli vaikea keksiä papalle synttärilahjaa, kun ei se kuule eikä oikein näekään. Mutta sitten keksittiin ostaa mopo, ja se on kovasti papan mieleen.
Mutta olisi varmaan moottoripyöräkin mukava, jos vaan kukkaro myöten antaa.
Kaikkei edullisin lienee moottoroitu potkulauta, jota kannattaisi jokaisen urhean eläkeläisen ruveta harkitsemaan. Kyllä se rullaattorin voittaa.
tuli mieleen kun poikasena sillä sukulaisen Javalla en uskaltanu keulia,
enkä myöhemminkään muilla pyörillä kunnialla kokeiluista selevinny.
Mutta nyt olisi aika - näytön aika.
Takaan kyydin vakaan, kypärä vain päähän ja kyytiini nuorekkaat naiset. But- put-puh- Brutbut puh puh!
Ei mitään havaintoa.
enää lainkaan "potkis", jos on motorisoitu. Tuli vähän hymy huuleen, kun ajattelin että siinä kapealla laudalla seisten mennä sojottaa ja moottori senkun surisee.
Moottoripyörästä tuli mieleen, että on ne ajat muuttuneet siitä, kun itse oli nuori. Ei tainnut monella olla edes polkupyörää saati sitten mopoa tai moottoripyörää.
Lähikoulun pihassa seisoo komeita moottoripyöriä vierivieressä pilvin pimein. Toivon vain, että isät ja äidit surulta säästyisivät. Olen niin monta surullista kertomusta kuullut noista onnettomuuksista.
Tämä nyt poikkesi melkoisesti asiasta, joten hieman ketjun aiheesta.
Mielestäni on turha alkaa miettimään sitä, miten surkea tuo tuleva elämä mahtaa olla. Elää tässä päivän kerrallaan ja ottaa ilon irti siitä mistä saa. Tuo tulevaisuus kun on kohtalon käres ja ei se ennakkoon murehtimalla parane.
Olen luonteeltani melko positiivinen ihminen ja koetan ajatella asiat aina parhain päin.
Avatessani ketjun en tarkoittanutkaan että jäädään suremaan tai murehtimaan tulevaa, josta ei kukaan tiedä mitään, vaan että kerrottas, jospa mielessä kävisi, mikä lähinnä pelottaa tulevaisuudessa.
Tottakai toivonkin että eletään tätäpäivää reipppaana ja pirteänä, se tulee mikä on tullakseen. Että, nautitaan vaan jokaisesta päivästä.
Odotan silti keskustelua Vanhuuden pelosta
on eletty vanhaksi.
Itse,täytettyäni 70 ajattelin, että olisi mukavampi asua talossa jossa on hissi .
Rupesin katselemaan asuntoilmoituksia ,ja kuinka ollakkaan ,löysin aika läheltä entistä, kivan yksiön.
Entinen oli pikkuisen isompi ja nyt riittää pienempikin ,ei ole sitä siivoamistakaan niin paljoa.
Tässä oli aikaisemmin asunut mummu rullatuolin kanssa ,ja kynnykset oli jo poistettu.
Muuten ,sain tehdä koko remontin ,uusin kaikki sähköaparaatit ,olivat tosi aikansa eläneet jo.
Toivottavasti en tarvitse rullaattoriakaan pitkään aikaan.
Täällä on kyllä ihmiset ottaneet Rullattorit hyvin käyttöön,mikä lisää ulkona liikkumisenkin varmuutta.
Vanhustyössä mukana olleena näin liian usein, kuinka moni vanhus jää asuntoonsa vangiksi, kun ulospääsy portaiden vuoksi on esteenä. Ettei tuo kävisi toteen omalla kohdallani, vaihdoin jo työssäoloaikani viimeisinä vuosina hissitaloon, jossa myöskään ulko-ovella ei ollut portaita. Sanoinkin, että muutan nyt vanhuuden asuntooni.
Olin ollut kolmisen vuotta eläkkeellä, kun tein aikamoisen kolarin pyöräillessäni. Loukkasin polveni pahoin ja silloinhan portailla liikkuminen on tuskaa. Hissille annoin suuren arvon. Nyt kuntoilun vuoksi menen portailla komanteen kerrokseen, mutta kun on painavat kassit, niin ihana kun on hissi.
Vaikeata tuntuu olevan tämänkin ikäisten tunnustaa, että joskus on heikkouden hetkiä, ja jokin pelko voi yllättää.
Pelon ja epävarmuuden tunne on ihan normaali olotila siinä kuin jokin muukin.
Miksi me yhä tässäkin iässä pelkäämme joitakin tunteita?
Joku pelkää yksin oloa ja yksin jäämistä. Kumppanin kuolemaa, rahanpuutetta, monista pienemmistä asioista puhumattakaan.
On vain vaikea myöntää.
Niin se on.
ilmaistaksesi asian, minulla on ainankin joskus heikko hetki että puntaroin asioita. Kohdallani ei voisi toisin ollakaan. Olen oikein (miettiskä)
Nytkin mietin miten voin taas lähteä pojan luo pihatöihin kun eilisestä tuli selkäni niin mahottoman kipeeksi.
Teimme uutta ja poistimme vanhaa, siinä syy.
kun muutit hissilliseen taloon ja likelle vanhaa asuntoasi vielä, sekin on hyvä juttu, ei tarvinnut vanhemman ihmisen lähteä totuttelemaan uusiin paikkoihin.
Kerroit että sukusi on pitkäikäistä, sehän on hienoa, toivottavast terveyttä riittää myös pitkälle, pieniä kolotuksia lukuun ottamatta.
Mietin juuri omaa selkäni kolotusta kun eilen olin pojan luona pihatöissä, teimme uutta poistimmme vaanhaa, niin jouduin olemaaan koko päivän kyykyssä ja nyt tuntuu kipeältä ja pitäis tänään jatkaa vielä.
kun kahteen kertaan mainitsin että meen pihatöihin:)))))
ajattelin vain että polvet sinulla on vielä hyvässä kunnossa, samoin voi myös päätellä ettei ylipainoakaan liiemmälti ole karttunut.
Täälä ollaan kärkkäitä päättelemään.
Alkoholin käytöstä on monentaista mielipidettä,
yksi ohje oli; pysyttele raittiina yksi päivä viikossa, yksi viikko kuussa, yksi kuu vuodessa.
Nuoremmat jos edes sitä sitä sääntöä noudattais.
Tämän ikäiseille kyllä liiallista lotraamista.
Vai niin, että tehdään silmiin mielikuva ihmisestä:))) Polvet ei kolise eikä valita, no suoraan sanottuna painokin on jokseenkin hallinnassa.
Voi jjoutava, annappa tehokkaampi neuvo jolloin juopot pääsis vesilinjalle paremmin kiinni.Tosi on, jos meidän ikäiset noudattais tuota neuvoasi, niin montaa kevättä ei näkis.
Luen vanhuustyön oppikirjasta seuraavaa (Eino Heikkinen, Taina Rantanen GERONTOLOGIA):
"Iäkkäillä on oikeus laadukkaaseen hoitoon ja huolenpitoon. Pidempi eletty elämä ei tee ketään muita vähempiarvoisemmaksi. Jokainen iäkäs ihminen on yksilö. On varottava kohtelemasta heitä persoonattomana joukkona... Iäkkäillä ihmisillä on oikeus turvalliseen elämään, oikeus luottaa avun saantiin ja toisaalta oikeus myös omaan itsenäiseen asioiden hoitamiseen omien kykyjensä mukaan..."
Meillä vanhoilla on laissa määriteltyjä oikeuksia laadukkaaseen vanhenemiseen. Niistä on pidettävä kiinni asuimmepa missä maamme kolkassa hyvänsä.
On laissa ja asetuksissakin. Onhan meillä oikeus inhimilliseen elämään kuin muillakin kansalaisilla.
Kirjoituksessai mainitaan pitempään elettyyn elämään, ymmärtääkseni sama koskee meitä kaikkia vanhuksia.
On vaan onnekasta jos elää pidempään että saisi kohtuudella pitää terveytensäkin, onhan selvää että eletty elämä, kuluttaa myös terveyttä enemmän.
vissiin vaivaa luulin kirjoittavani eri ketjussa ja puhuin alkoholisäännöistä.
Aamulla katsoin sääksen pesää Hailuodossa olivat kovasti toimeliaana siellä livauttivat paritellakin.
Pyrstö levällään laskeutuessa pesään oli komea kuva kunnes kuva päivittyi uudestaan.
Monen yksin elävän iäkkään pelkona on kuolema ja tuonpuoleinen elämä.
Nämä ihmiset ovt helppo saalis uusille uskonnoille, jotka lupaavat varman pääsyn paratiisiin.
He kutsuvat yksinäisen seurakuntaansa, ja tulokas maksaa kymmenykset ja osallistuu talkootöihin, avustaa kolehdin kautta ja lahjoittaa myyjäisiin kutomiaan villasukkia tai muuta käsintehtyä.
Pelot väistyvät, kun tulevaisuus on uuden uskon myötä turvattu.
Muuan tuttavani liittyi erääseen lahkoon, jonka jäsenet olivat niin ihania ja laupiaita.
"Seurakunnalla" puolestaan oli hätä iäkkään tulokkaan asioista, niin että eivät uskaltaneet odottaa tarpeeksi kauan: tulivat testamenttikaavakkeen kanssa neuvonpitoon liian aikaisin. Manipulointi oli vielä pahasti kesken.
Tuttavani sai raivokohtauksen, kun tajusi, että hänen ihailemansa yhteisö olikin kiinnostunut hänestä juuri siitä syystä, että hänellä ei ollut rintaperillisiä, eikä ehkä myöskään elinvuosia kovin monta jälellä.
Pelkonsa oli yhteisölläkin. Pelkäsivät, että uhri kuolee ilman heille kirjoitettua testamenttia. Tässä tapauksessa pelko onkin aiheellinen, vaikka uhri edelleenkin on reippaasti elävien kirjoissa.
kyllä kauheita tehdään uskonnon varjolla. Eikö tuontyypiseen toimintaa voi kukaan puuttua. Eipä kai, kun asianomainen ei tee mitään ilmoitusta virkavallalle.
Kyllä tuollaisesta olen kuulut enenkin, jossa yleensä vanhuksilta viedään rahat ja omaisuus. Mieleeni tulee luonteiden herkkäuskoisuus, toiset kun uskovat kaiken mitä kerrotaan.
Sinulla on ollut tilaisuus hyvinkin läheltä seurata kyseistä tapausta. On hyvä että hän toimi niinkuin toimi.
ei enää ymmärretä.
vaan kaikki vanhan heitot poistetaan.