On tämä ihme yhteiskunta. Paskantamiseenkin pitää kohta pyytää jokun lupa.
Itse teen kotisivuja työkseni, grafiikkaa, pienimuotoista mainoshommaa jne.
Kaikki kuvat mitä otan, on jokaisen vapaasti käytettävissä, työnantajani, yheteistyökumppaneiden jne jne.
Olen siitä pelkästään ylpeä että / jos minun tekeleeni jollekin kelpaa.
Onko pakko kokoajan olla: lupa sinne, lupa tänne, lupa tonne.
Vittuun tekijäoikeudet ja poliisivaltio.
Itse teen kotisivuja työkseni, grafiikkaa, pienimuotoista mainoshommaa jne.
Kaikki kuvat mitä otan, on jokaisen vapaasti käytettävissä, työnantajani, yheteistyökumppaneiden jne jne.
Olen siitä pelkästään ylpeä että / jos minun tekeleeni jollekin kelpaa.
Onko pakko kokoajan olla: lupa sinne, lupa tänne, lupa tonne.
Vittuun tekijäoikeudet ja poliisivaltio.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Saatkin palkkasi muusta kuin kuvaamisesta ja kuvauksesi menee työnantajan piikkiin, koska käytät työpaikan välineitä ja työaikaa. Jos käytät omia välineitäsi voi vaatia erillistä korvausta.
Käytäpä omaa aikaasi ja välineitäsi, äläkä ansaitse mitään muuta. Katsotaan miten naama sitten on.
Minäkin teen kotisivuja ja esim. logoja pienille yhdistyksille tai seuroille.
Teen hommaa harrastepohjalla, enkä pyydä palkkioita tai muutakaan. On vaan kivaa nähdä omat sivut jollain seuran käytössä.
Valokuvausta on hauska verrata muihin suosittuihin taidelajeihin ja niissä ammattilaisten suhtautumista harrastelijoihin ja yhteiskunnan tuki eri taiteille.
Yleissivistävissä kouluissa opetetaan kuvataidetta, jonka osana valokuvaus lienee useimmissa lukioissa valinnaiskurssina. Jos olen ymmärtänyt oikein, tämä kuvauskurssi painottuu edelleen filmille kuvaamiseen. Piirtaminen ja maalaustaide saavat leijonanosan kuvataideopetuksesta. Sanataiteissa kirjallisuus jyrää 6-0 näyttämötaiteet ja tarinoiden kuvaamista - elokuvia - ei juuri noterata. Mielestäni koululaitos vierastaa kameroita ja sen vuoksi pidämme valokuvausta vain pikkuisen kiikarilla tirkistelyä parempana harrastuksena :)
Kansalaisopistoissa on kohtuullisesti tarjolla valokuvauskursseja, mutta ne ovat pikemmin laite- ("Miten käytän digikameraa" ja "kunavkäsittelu tutuksi") tai aihekeskeisiä ("perhejuhlankuvaaminen") kuin taidepanoitteisia. Täällä Palveluita tarjotaan osoista näkee, että tarvetta olisi alastonkuvauskursseille samalla tavalla kuin alastonmaalauskursseille, mutta toki tiedämme, että alastoman naisen maalaaminen on taidetta, mutta valokuvaaminen on perverssio :-)
Yleensä ammattilaiset tukevat oman alansa harrastelijoita. Valokuvauksessa tilanne on päin vastoin. En ole kuullut kenenkään valittavan, jos joku harrastelija laulaa hautajaisissa, soittaa häissä tai lausuu runon 75-vuotisjuhlissa. Muissa taiteissa on luonnollista, että amatöörit esiintyvät yleensä ilmaiseksi, sillä he tekevät hommaa rakkaudesta taiteeseensa ja itseasiassa elättävät myös ammattilaiset.
Valokuvaajilla on erittäin hyvä teostosuoja, joka perustuu 1800-luvun kuvien ottamisen vaikeuteen ja 1900-luvun elokuvien kalleuteen sekä kopioimisen helppouteen. Eräässä museossa näin suuren valokuvan 1800-luvun kotimasesta maalauksesta ja silmiin pisti, että siinä oli tekijänoikeudet merkitty valokuvaajalle! Toki lain mukaan näin menee, mutta nykyisenkaltaiset tekijänoikeudet ovat jo meille kaikille rasite, sillä olisi ollut laillista kuvata alkuperäinen taulu, mutta ei siitä otettua kuvaa!
Koko tekijänoikeusajatus on jotenkin kieroutunut. Minusta on luonnollista, että suuret julkaisut kuten YLE ja Helsingin Sanomat maksaisivat julkaisemastaan amatöörimateriaalista, mutta juuri he ovat parhaita hankkimaan valokuvia ilmaiseksi. En ihinä osallistu kilpailuihin, joissa järjestäjä saa kaikki oikeudet kuviini. Toisaalta minulla ei ole mitään sitä vastaa, että pikkujulkaisut käyttävät kuviani korvauksetta puhumattakaan yksityiskäytöstä.